Onnellista Vuotta 2020

Aloe Vera Gelly testailua 3

Täällä ja täällä ovat aikaisemmat päivitykset Aloe Vera Gellyn testaamisesta.
Tuubi on nyt tyhjä ja on aika kertoa lopulliset tuntemukset ja kokemukset sen käytöstä.

Kun aloitin Aloe Vera Gellyn käytön syyskuun alussa niin huomasin sen lievittävän kutinaa ja vaikuttavan jonkin verran parantavasti hilseileviin ihokohtiin. En mitään ihmeparannusta odottanutkaan, eikä sitä tullutkaan.
Syksyn vaihtuessa talveen ja huoneilman kuivuessa myös iho on kovemmalla koetuksella. Vaikka pakkasia ei ole ollutkaan niin eipä ole aurinkokaan juurikaan pilkahdellut ja ulkoilukin on jäänyt vähemmälle joten olosuhteet ihon kannalta eivät ole parhaat mahdolliset. Ja pitää toki ottaa ikäkin huomioon, yli seitsemänkymppisen iho on jo luonnostaankin aika kuiva ja haasteellinen. 

Eli nyt loppuvuoden ja lopputuubin aikana ei teho ole ollut sellainen kuin alussa. Tähän ajankohtaan Aloe Vera Gelly on liian kevyt. Ihoni tarvitsee enemmän kosteutta ja hoitoaineita. Sataprosenttiseen tulokseen en pääse varmaan millään tuotteella, mutta saan pidettyä hilseilevät ihonkohdat edes jollain lailla siedettävässä kunnossa. Tärkeintä on että kutina pysyy poissa eikä tule raavittua ihoa rikki.

Uskon, että nuoremmalle iholle ja varsinkin muulloin kuin talvella tämä tuote on ihanteellinen.
Itse ihastuin tuoksuttomuuteen ja siihen, että Gelly imeytyi todella nopeasti ihoon. Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Ja vielä kertauksen vuoksi: tämä testaamani Aloe Vera Gelly kuuluu Forever Living Productsin tuotteisiin. Lue lisätietoja tekstin alussa olevista linkeistä.
Toivon että näistä päivityksistä on ystävälleni asistant supervisor Anita Rantala-Ruoholalle hyötyä Forever-tuotteiden parissa.

Joulu 2019

Jouluaatto. Ei ole postikorttimaisemaa, jossa lumihiutaleet hiljalleen leijailevat valkoiseen maisemaan. Vettä on on satanut ja pimeää on. Tosin jo ollaan menossa kohti pitempiä päiviä ja valoisampia aikoja.
Sisällä on onneksi lämmin olo ja joulutunnelmaa.

Joulupuun virkaa hoitelee männynoksat, joiden keskelle lintukin on tehnyt pesän

 

Toivottelen kaikille blogissani kävijöille oikein Hyvää Joulua

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Kiitos ja kunnia teille veteraanit, että saamme nostaa salkoon itsenäisen Suomen lipun. Erityiskiitokset jälleen meidän omille veteraaneille Aarnelle ja Aarnelle. Heille viimeinen iltahuuto on kaikunut jo kauan sitten, ja varsinkin Itsenäisyyspäivänä sydän on täynnä kiitollisuutta. Viisi pitkää ja tuskallista vuotta heidän elämästään kului siihen, että he olivat taistelemassa. Kukaan ei tiennyt kun kotoaan lähtivät, että palaako joskus siviiliin vain sankarihautaan. Aarnet palasivat rakentamaan maatamme uuteen nousuun..Tänään he ovat jälleen kunniapaikalla lipaston päällä ja sydämissämme.

Isäni sotilaspassi ja kenttähartausvihkonen, jotka olivat mukana raskaalla reissulla ja nyt taltioituna rakkaina muistoina isästä.Kun tuon sotilaspassin repaleisia sivua kääntelen, niin itku tulee joka kerta.
 ja itku tulee myös tätä kuunnellessa

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Onnellisuus tulee tekemisestä

Dalai Lamalla on paljon viisaita sanontoja. Kuten tuo, jonka liitin ottamaani kuvaan kuivuneesta ruususta. Aika usein tyydymme odottamaan tunnetilaa nimeltä onnellisuus. Eikä vaan tunnu onnelliselta. Kyllä sen eteen pitää jotain tehdä, siitä toiminnasta se olotila tulee kun tietää tekevänsä jotain oikein.
Edellisessä päivityksessä kerroin valokuvausprojektista, joka on todellakin tehnyt minut hyvin onnelliseksi. Jos vielä kävisi niinkin onnellisesti, että joillakin muillakin paikkakunnilla joku ottaisi kopin ja tekisi vastaavan.
Tänään oli kirjoitus Raumalainen-lehdessä (tässä linkki) ja näyttää olevan kuvalinkkikin heti avaussivulla ko. artikkeliin.

Vapaaehtoistyönä tekemäni työn idea on vapaasti  käytettävissä kaikkialla, missä vapaaehtoistyötä tehdään.

Muistojen Rauma-projekti

Olemme mieheni kanssa jo jonkin aikaa osallistuneet vapaaehtoistyöhön, jonka  kohteena on ikäihmiset. Mies on ATK-vertaistukihenkilö ja itse olen liikunnan vertaisveturi. Lisäksi osallistumme avustajina Siskot ja Simot-järjestön jäseninä erilaisiin tapahtumiin, joita järjestetään ikäihmisille. Esimerkiksi ulkoiluystäviä tarvitaan.
Tämä muistojen Rauma-projekti saikin alkunsa eräältä ulkoiluttamiskierrokselta viime keväänä. Kun kuljimme Vanhan Rauman kaduilla niin kehkeytyi paljon keskustelua ja muisteltavaa eri rakennusten kohdalla. Ja koska innokkaasti kuvaan kaikenlaista, niin myös tätä rakasta kotikaupunkiani, niin kuvia Raumastakin on kertynyt suuri määrä ja pääsääntöisesti ne vaan ovat ilman sen kummosempaa tarkoitusta tietokoneeni tiedostoissa. Siis aika turhan panttina. Heräsi idea ja ajatus, että jos hyödyntäisin niitä siten, että keräisin jonkinlaisen kokoelman kuvia ja niitä voitaisiin yhdessä laitoksissa olevien ikäihmisten kanssa katsella ja kertoilla muistoista, joita kuvan kohteeseen liittyy.
Kysäisin mielipidettä vanhuspalvelun palveluvastaavalta ja hän näytti heti vihreää valoa.
Kesän ja syksyn ajan vielä kuvasin ahkerasti kohteita, joiden ajattelin sopivan tähän tarkoitukseen.

Valitsin n.1400 kuvan joukosta 54 kuvaa, jotka olisi suht helposti tunnistettavia ja muistettavia kohteita. Päällimmäisenä tarkoituksena ei ole kuitenkaan se, että kohde muistetaan vaan se mitä muistoja ja keskustelua kuvaa katsellessa mieleen tulee ja keskustelu saa rönsyillä teille tietymättömillekin ja palataan taas jossain vaiheessa siihen kuvaan.
Tänään 6.11.2019 minulla oli ilo ja kunnia luovuttaa tämä sille tarkoittamaani käyttöön.

Tuunasin rasian, jossa kuvia säilytetään

 Rasian pohjasta löytyy tekijät

Tällainen ohjekortti on rasiassa päällimmäisenä

Ja sen alta löytyy 54 Rauma-aiheista kuvaa, joiden takana on tietoa kuvan kohteesta.

Tein tämän urakan aivan vapaaehtoistyönä. Se oli isompi kuin olin aluksi kuvitellut, mutta niin mielenkiintoinen. Vaikka olen ikäni Raumalla asunut, niin projektin myötä tulin itsekin tietoiseksi monista asioista, kuten monen rakennuksen historiasta.
Kun rasia kuvineen kaikkineen oli valmiina edessäni, tunsin valtavan suurta mielihyvää ja onnistumista. Nyt pieni osa ottamistani kuvista pääsisi johonkin hyödylliseen käyttöön. Se mielihyvä oli kuitenkin vasta alkusoittoa sille, mitä sain kokea kun tänään oli julkistamistilaisuus ja "koeajo". Muutaman Kaunisjärven vanhainkodissa asuvan vanhuksen kanssa katselimme kuvia ja voi mitä kaikkea he muistivat. Yksi muisto johti toiseen. Käytiin välillä muistelemassa evakkomatkaa Karjalasta ja palattiin taas jonkun mutkan kautta Raumalle. Aika meni kuin siivillä ja ideani tarkoitus toimi just niin kuin olin sen suunnitellut ja halunnut. Paikallinen ilmaisjakelulehtikin oli tekemässä juttua ja sen näemme sitten viikon kuluttua ilmestyvässä seuraavassa lehdessä.
Ohjeeksi annoin, että rasian kuvat on tarkoitettu kovaan käyttöön aina kun joku omainen tai vapaaehtoinen ehtii ikäihmisen kanssa niitä katsella. Mitä enemmän niillä on käyttöä sen paremmalta tuntuu.
Täytyy sanoa, että mieli oli seesteinen ja askel kevyt kun lähdin tilaisuudesta pois. Kävelin suoraan paikalliseen kenkäkauppaan ja palkitsin itseni, koska olen sen arvoinen.

Lämmin kiitos kaikille, jotka jollain tavoin olitte mukana projektissa.

Aloe Vera Gelly testailua 2

Reilu kuukausi sitten aloitin Aloe Vera Gellyn testaamisen. Lupasin ensimmäisessä testaamista koskevassa päivityksessä palata asiaan parin viikon kuluttua. Pidin sen kuitenkin vähän turhan hätäisenä, ei oikein mitään uutta kerrottavaa olisi ollut niin nopeasti.

Olen nyt käyttänyt vähän reilun kuukauden ajan testaamaani tuotetta ja kokemukset ovat kohtuullisen hyvät. Mikään ei vaikuta hetkessä, enkä olettanut tämänkään tuotteen olevan mikään ihmeitä tekevä. Eikä se kokemukseni perusteella sitä olekaan. Eihän niitä taida olla olemassakaan.Ihosolut uusiutuvat monen kuukauden aikana iästä riippuen, joten liian hätäisesti ei kannata lopullista johtopäätöstä tehdä. Varsinkin tällaisen 70+ ikäisen iho vaatii aikaa ennenkuin siinä jotain muutosta parempaan päin tapahtuu.

Kuten aikaisemmassa päivityksessä kerroin niin eripuolilla ihoani on kuivia paikkoja ja niihin olen uskollisesti joka ilta Aloe Vera Gellyä laittanut. Geeli imeytyy nopeasti ja todellakin tykkään sen tuoksuttomuudesta. Eniten huomaan muutosta kasvoissa kulmakarvojen välissä pitkään vaivanneessa kuivassa ihoalueessa ja säärien ulkoreunojen kuivuudessa. Näissä paikoissa hilseily on melkein kokonaan loppunut ja iho tuntuu hyvältä. Muissakin kohteissa lievää parannusta on tapahtunut. Kutina on vähentynyt ja sekin on erittäin hyvä asia. Kutisevaa ihoa tulee raavittua ja sen seurauksena iho usein tulehtuu. Eli yhteenvetona voin vilpittömästi kertoa, että hyvä tuote ja käyttö jatkuu.

Muitakin Aloe Vera tuotteita on käytössä ja kerron nyt samalla lyhyesti niistäkin, vaikkeivät liitykkään tähän testaukseen.

Huulivoidetta olen käyttänyt jo pitkään ja siitä tykkään todella paljon, sopivan rasvainen, ei maistu millekään, joten ei tule heti nuoleskeltua pois huulista. Aloe Lips sisältää aloe veran lisäksi jojobaöljyä ja mehiläisvahaa. Mun luottotuote!
Mieheni käyttää Gentleman`s Pride after shave lotionia ja kertoo mielipiteenään, että se on kevyt ja virkistävä. Hän ei aja partaansa joka päivä, mutta olen yllyttänyt käyttämään lotionia kuitenkin päivittäin siitä huolimatta, että minun herkälle hajuaistilleni sen tuoksu on turhan voimakas, mutta siedettävä.
Tällaisia kokemuksia näistä Forever Living Productsin tuotteista. Palailen asiaan vielä ehkäpä kuukauden kuluttua, katsotaan mikä tilanne on silloin, vieläkö kuivia ihoalueita löytyy. Silloin Aloe Vera Gelly - putkiloni on jo varmaan tyhjä, joten pitää kääntyä ystäväni assistant supervisor Anita Rantala - Ruoholan puoleen ja hankkia lisää. Sillähän siitä selviää!

Oikein hyvää alkanutta elokuuta kaikille blogissa kävijöille!

Nauttikaa ruskasta!