lauantai 30. syyskuuta 2017

Luontokuvahaaste

Minut haastettiin fb:ssa luontokuvahaasteeseen, jossa piti julkaista luontokuva/päivä. Otin haasteen vastaan ja kävin joka päivä viikon ajan tuossa meidän takametsässä. Otin kaikki julkaisemani kuvat ja kymmeniä muita viikon aikana kännykän kameralla. Enimmäkseen kuljin hyvin nöyränä housunpolvet märkinä ja nokka maassa. Löysin ihan uusia tuttavuuksia. Tuli huomioitua pieniä asioita, joita aikaisemmin en ole havainnut vaikka mukamas kovasti luontoa tarkkailenkin.
Tässä nämä viikon luontokuvani. Ensimmäinen olikin jo jossain postauksessa, mutta nyt uudelleen. Tästä timanttikorusta tuli yksi lemppariotoksistani.
Seuraavana päivänä kuvailin metsän miniatyyrejä, erilaisia torvijäkäliä
Sitten löysin ihan uuden tuttavuuden, jonka nimi on sudenmaito
Vaahteran lehtien värit ovat suuren taiteilijan siveltimestä, väriympyrä
Parina seuraavana päivänä nostin katsettani vähän ylemmäs ja sieltä löytyivät mm. nämä pahkat ja naavaparrat
Haasteen viimeisenä päivänä löytyi vielä ihan uusi tuttavuus, viherkaulussieni

Näiden kuvien myötä oikein hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 28. syyskuuta 2017

Kortti ihanalle pikkuiselle pojalle

Meillä oli 20.9. suuri ilo saada neljäs lapsenlapsen lapsemme, pikkuinen poika <3 Ensitutustumisemme tapahtui tänään. Miten pieni ja suloinen voikaan 8 päivän ikäinen vauva olla. Sylistä syliin häntä kuljetttiin ja ihasteltiin ja poika vaan tyytyväisenä nukkui.
Tein vauvaonnitteluksi tällaisen kortin



Paljon tuli otettua ihania kuvia pikkuisesta ja sain luvan niiden julkaisemiseenkin, mutta pysyn periaatteelleni uskollisena enkä julkaise niitä. Tämä kuva ei sodi periaatteitani vastaan ja sen julkaisen. Megapappan (isopappan) ja pikkuisen käsi <3
 Tervetuloa maailmaan pieni mies,
olkoon elämäsi onnellinen <3

maanantai 25. syyskuuta 2017

Taitaa tulla kesä...

No siltä ainakin viikonloppuna tuntui. Aivan upea kesäinen päivä varsinkin sunnuntaina 24.9. Aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta ja lämpötila kipusi varjossa 18 asteen hujakoille ja auringon puolella oli todellakin kesä. Keltainen väri on vallannut pihan.


Koko kesän olen odotellut, että perhosiakin lentelisi pihalla. Onhan niitä joku harva käväissyt, mutta nyt niitä oli varmaan enemmän kuin koko kesänä yhteensä. Suruvaippaa lukuunottamatta kaikki olivat yhteistyöhaluisia. Neitoperhonen, amiraali ja nokkosperhonen jaksoivat poseerata



Lähimetsästä löytyi ihana timanttikoru, olisko joltain keijulta pudonnut
Pihavaahtera ei oikein tiedä olisiko keltainen vai punainen


Tämä ruusu taitaa saada kunnian olla kesän viimeinen
Säätiedoissa lupailtiin lämpimän sään jatkuvan vielä ainakin pari päivää, joten nauttikaamme niistä.
Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogissa kävijöille!




sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kortti 60 + 60

Tällaisen kortin tein ystäväpariskunnalle kun he viettivät yhteisiä 60-vuotisjuhliaan
Sisältä kortti näyttää tällaiselta. Pieni kirjekuori rahalahjaa varten
Ihan aurinkoista ja lämmintä syyspäivää kaikille. Meillä mittari näyttää varjossa 17,5 ja aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta :)


tiistai 19. syyskuuta 2017

Pari synttärikorttia

Tyttärentyttärelle lähti synttärikorttina tällainen
ja muutama päivä hänen jälkeensä synttäreitä juhlivalle tyttärelle tällainen



torstai 14. syyskuuta 2017

Tein kehäkukkavoidetta

Myöhään kylvämäni kehäkukkaset ovat vasta syksyn myötä innostuneet runsaasti kukkimaan. Kehäkukka on yksi lemppareistani ja se tuo mieleen mummulan ja oman lapsuuden kodin. Kehäkukkaset ovat aina kuuluneet kesään, niin myös jo melkein 30 vuoden ajan omakotitalomme puutarhassa. Kukkia tietysti tuon sisälle maljakkoon, mutta käytän niiden terälehtiä myös salaatteihin. Nyt tuli mieleen kokeilla tehdä kehäkukkavoidetta. Ohjeen löysin täältä.
Joten ei muuta kuin kukintoja poimimaan.


No mitäs näille keskustoille sitten tehdään? Olivat niin nättejä ettei millään raaskinut kompostiin heittää, joten muutaman päivän ilahduttivat olkkarin pöydällä pikkukivien kanssa

Terälehdet kuivasin kuivurilla. En osannut oikein määrää arvioida ja tuli vähän ylimääräistäkin, jotka käytän varmaankin sämpylätaikinaan.


Seuraavassa vaiheessa kuivatut terälehdet ja luomuoliiviöljy keitettiin vesihauteessa. Tai siis vain vesi kiehuu, seos ei saa ruveta kiehumaan. Keittelin pari tuntia
Sitten siivilöin seoksen ja kaadoin takaisin kattilaan vesihauteeseen ja lisäsin mehiläisvahan
Kun vaha oli kunnolla sulanut niin voide oli valmis kaadettavaksi purkkeihin
Kannet suljettiin vasta kun voide oli hyytynyt. Hyytyminen tapahtui aika nopeasti. Tulostin kansiin kehäkukkakuvat.
Pari päivää vasta olen voidetta käyttänyt, mutta olen jo vahvasti sitä mieltä, ettei mennyt pieni vaiva hukkaan ja hintakaan ei päätä huimaa, satsin hinnaksi tuli noin 6 euroa. Voide tuntuu olevan todella riittoisaa, muutamalla sormen sipaisulla saa kasvoihin tarvittavan määrän. Kynsinauhoihin olen myös sitä laittanut ja siinä samalla koko kädetkin ovat saaneet pehmeää käsittelyä. Voide imeytyy nopeasti ja antaa ihanan pehmeän tunnun. Voide on lähes tuoksuton, todella hentoinen kehäkukan tuoksu jää iholle. Ja mikä parasta, tuoteseloste on lyhyt: kehäkukan terälehtiä, luomuoliiviöljyä ja mehiläisvahaa. Eikä yhtään lisäainetta.
Mun eka ikinä tekemäni voide taisi onnistua oikein hyvin!







maanantai 11. syyskuuta 2017

Nostalgiamatka osa 3

Reissun viidennen päivän ensimmäinen etappi oli Kuopion tori. Ainakin helposti löydettävissä, mutta miten lienee tori ympäristöineen muuttunut. Olihan se muuttunut,vaikka olemme siellä joskus tässä reissujen välissäkin pari kertaa käyneet.
Ylemmässä kuvassa vuoden -64 reissun Skoda Super Octavia-kuljettajamme. Hän on jo siirtynyt sateenkaaren toiselle puolelle.

Ylemmän kuvan upea rakennus oli onneksi edelleen olemassa
Toisen torisivun näkymästä emme olleet ihan varmoja, mutta päädyimme ottamaan tällaisen kuvan. Taitaa blogissani käydä Kuopiossa asuvia, joten korjatkaa, jos on väärin. Sama tori kuitenkin!
Kuopiosta suuntasimme kohti Jyväskylää, jossa yövyimme. Siellä rastit olivat harjulla, Vesilinna ja Harjun portaat. Hotellin respassa neuvottiin lyhyt kävelyreitti harjulle.
Vesilinna oli kutakuinkin entisensä
Harjun portaat olivat kauniit silloin 53 vuotta sitten ja niin olivat myös nyt. Mutta vesiaihe portaiden alapäässä oli remontissa vai lieneekö se kokonaan poistettu. Kaikki oli niin pressujen alla ettei saanut selvää.
Harjun portailla olemme ottaneet kuvan myös joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta sitä en nyt löytänyt.
Kuvapareja ennen ja nyt
Me "tuuraamme"silloisia matkakumppaneitamme

Tämän kohdan löytäminen tuotti vähän vaikeuksia ennenkuin huomasimme, että muuria oli syystä tai toisesta mataloitu siltä kohtaa
Penkkiä ei enää ollut

Seuraavaksi suuntasimme Muuratjärvelle, jonka rannalla on teltassa yövytty ekalla reissulla.
Sieltä oli mm tällainen kuva
Paikannus oli mahdoton tehtävä, mutta samaisen järven rannassa kuitenkin uusi kuva
Loppusuora rastien etsinnässä alkoi häämöttää, jäljellä enää Tampere ja siellä kaksi rastia.
Sorsapuisto oli ensimmäinen

Tällaista aitaa ei enää ollut, mutta suihkulähde taitaa olla samanlainen edelleen
Seuraavan ja samalla viimeisen rastin koordinaateista oli vahva kutina, mutta nappasin kuvasta kuvan ja lähetin sen Tampereella asuvalle ystävälle. Sieltä tuli nopea vastaus: Keskustorilla. Vähän niinkuin arveltiinkin. Mutta samalla saatiin sovittua hänen kanssaan  treffit suihkulähteelle.
Alkuperäisessä kuvassa ovat silloiset matkakumppanimme, joita jälleen uudessa kuvassa tuuraamme



Tehtävä kunnialla suoritettu ja paikalla oli kuin tilauksesta UNICEFin bussi, jossa saimme juhlan kunniaksi tietoiskun ja munkkikahvit. Bussin sisällä ollut esite sopi todella hyvin tilanteeseen, meihin ja meidän sukupolveemme

Tampereelta lähdimme kohti Raumaa, kotiin saunan lämmitykseen. Mieli oli todella hyvä. Reissu kaikinpuolin onnistunut. Tapasimme paljon kivoja ihmisiä, pitää vaan heittäytyä juttelemaan ventovieraidenkin kanssa. Kotipihalle saavuttuamme autonmittariin oli kertynyt 1453 km. Sitä ei ajettu turhaan.
Ekalla reissulla olimme 17- ja 19-vuotiaita. Tämän nostalgiareissun aikana välillä ei oikein tajunnut, että välissä on 53 vuotta, ihan uskomatonta. Reissujen väliin on kuitenkin mahtunut mm. 2 lasta, 6 lastenlasta ja 3 (kohta 4) lapsenlapsen lasta. Meistä kahdesta nuoresta on  kasvanut iso, ihana ja rakas porukka.
Kuitenkin reissun aikana oli niin helppo samaistua noiden kahden nuoren ajatuksiin ja haaveisiin. Muistot ovat tärkeitä, ne ovat menneisyytemme ja niille rakentuu tulevaisuutemme.
Siksi blogini nimikin on: "Mikään mistä jää muisto ei ole turhaa" ja aikaisemman blogini nimi: "Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka". Näin se on <3

Kiitos kun jaksoitte olla virtuaalisena matkaseurana!