Seili (Själö)

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää, kirjoitti Sakari Topelius vuonna 1845. Sama lause lukee helvetin portilla Dante Alighierin 1300-luvulla kirjoittaman Jumalaisen näytelmän mukaan.
Topelius puhui helvetin sijaan Seilin saaresta. Saari tosin oli aikanaan eräänlainen maanpäällinen tuonela: käytännössä kukaan sinne joutunut ei koskaan palannut.

Useampana kesänä on ollut ajatuksissa käydä Seilin saarella, mutta aina jäänyt. Nyt heinäkuun alussa tuli oivallinen tilaisuus ja teimme päiväretken saarelle.
Seili (Själö) sijaitsee Paraisilla, Airiston eteläosassa n.30 km Turusta etelään.
Saaren historia 1600-luvun alkupuolelta aina vuoteen 1962 on varsin synkkä.Siellä oli 1600- ja 1700-luvuilla Suomen tunnetuin lepra- eli spitaalisairaala, hospitaali, jonka potilaat elivät suljetulla saarellaan eristyneinä muusta maailmasta kuolemaansa asti. Ruumisarkkulaudat jokainen saarelle joutuva vei mukanaan. Kun pelätty lepra alkoi kadota Suomesta, saarella aloitti toimintansa hourujenhuone eli mielisairaala. Mielisairaita hoidettiin Seilissä vuoteen 1962 asti, minkä jälkeen hourujenhuoneen tilat siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön. Nykyisin saari on avattu myös turisteille.
Olen tutustunut saaren historiaan lukemalla lukuisia artikkeja sekä uudehkon Katja Kallion "Yön kantaja", joka kertoo Amanda Aaltosen tarinan.
Toinen Seilistä kertova kirja on Johanna Holmströmin "Sielujen saari", joka kertoo toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista tällä synkkämaineisella saarella.
Seilistä löytyy todella paljon tietoa netistä, joten en ala tähän kaikkea kirjoittelemaan. Laitan loppuun linkkejä, joista voitte halutessanne tutustua saaren karmaisevaan historiaan.

Tässä ottamiani kuvia saaresta.

Seilin saaren ulkopuolella tämä peltomaitikka on hyvin harvinainen

Toinen harvinainen kasvi on käärmeenlaukka, jota myös pirunviljaksi on kutsuttu syystä että karmiinikukkainen kasvi sotkeutui  ohraan ja rukiiseen ja värjäsi leipää siemenillään siniseksi ja katkeranmakuiseksi

Kävelimme läpi kauniin maalaismaiseman kohti kirkkoa

Kirkko hautausmaan puolelta ja muutamia hautaristejä

Sisältä kirkko on vaatimaton, mutta puhutteleva.

Lepraa sairastavien puoli, johon oma sisäänkäynti

Tällaiset yksityiskohdat saavat minut aina hiljaiseksi ja mietteliääksi, ajatukset karkaavat jonnekin...

Saaren päärakennus

Yksi huone on säilytetty ennallaan mielisairaala-ajoilta. Tätä katsellessa tuli aika huono olo

Saaren historiaa löytyy todella paljon googlettamalla "Seilin saari", mutta tässä muutama linkki valmiiksi
http://www.luontoon.fi/seili/historia
https://www.visitseili.fi/fi/historia/
http://urbanex.ninja/kohde/seili-spitaalisten-ja-hullujen-saari/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seili
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seilin_kirkko
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kuukautishullu-amanda-aaltonen-suljettiin-1891-seilin-saarelle-psykiatria-otti-ensiaskeleitaan-24380414/

Ja vielä Jenni Vartiaisen laulama koskettava "Seili"

Jotkut reissut antavat paljon ajattelemisen aihetta. Tämä kuuluu niihin.

Hyvää viikonloppua!