Onnellista Vuotta 2020

Hyvää Äitienpäivää

Maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi

Neljännes vuodesta 2019 on nautittu ja hyväksi todettu. Talvelle saadaan pikkuhiljaa sanoa näkemiin ja keväälle tervetuloa jälleen. Rakastan sitä, että meillä on neljä vuodenaikaa. En haluaisi yhtäkään niistä pysyväksi olotilaksi. On ihana keväällä nähdä kun ensimmäinen sinivuokko aukeaa ja viimeinen lumiläntti katoaa. On ihana nauttia kesästä, istua rantakalliolla ja kuunnella lokkien kirkunaa, hakea omasta puutarhasta salaatit ja yrtit. On ihana syksyllä sytyttää takkaan tuli ja kääriytyä peittoon sohvan nurkkaan lukemaan tai suunnittelemaan joulua. Ja mikä ilo onkaan kun talven ensimmäinen lumisade on yön aikana peittänyt pihan. En muuksi vaihtaisi, vaikka joskus pahimman rospuuton aikaan uhkailenkin muuttavani Afrikkaan, mutta en minä tosissani.

Muutamia uusia askartelujuttuja odottelee verstaalla tekijäänsä. Muunmuassa nahkapaperia olen hankkinut neljää väriä ja pieni kolvikin on valmiiksi esille nostettu ja asiaa käsittelevää kirjaakin olen lueskellut. Oliskohan aika siirtyä tositoimiin!

Olen myös uppoutunut sukuni vanhoihin kuviin aloittamani ikuisuusprojektin merkeissä. Voi miten paljon onkaan kaikkea mielenkiintoista tullut esille. Tiedän nyt juuristani vähän enemmän kuin ennen. Projektin myötä olen löytänyt muutaman sukulaisenkin vuosikymmenten jälkeen. Olen saanut serkuilta lainaksi tätini vanhan valokuva-albumin, jossa on kuvia, joiden olemassaolosta en ole tiennyt. Mielenkiintoinen projekti jatkuu ja toivottavasti saan siihen päätössanat jolloinkin lähitulevaisuudessa kirjoittaa.
Ilmeisesti tuo projekti on innostanut lukemaan kirjoja, jotka kertovat sota-ajasta lähinnä kirjeiden muodossa, " Isän sota" ja "Isäni sota, rauha ja rakkaat". Viimeksi sain luettua kirjan "Kunnes rauha heidät erotti" ja se avasi aivan uusia käsityksiä sotavangeista, heidän määrästään ja oloistaan. Kaikissa näissä vilahteli paikkakuntia, joissa omakin isä on viisi vuotta maatamme puolustanut. Raskasta luettavaa, mutta olen halunnut tietää eikä se tieto ole tuskaa lisännyt. Kunnioitusta ja kiitollisuutta kylläkin ja tietoa siitä miksi olemme tässä nyt. Minäkin.

Vastakohtana lukemilleni kirjoille on ollut kaikenlaisen kauniin ja herkän kuvaaminen ja kuvien kanssa leikittely.
Valokuvaus on keskittynyt valokuvaprojektimme teeman mukaisesti abstrakteihin kuviin.

Meillä ei paljon pizzoja harrasteta, mutta tätä oli pakko kokeilla kahdesta syystä. Toinen syy oli nimi "Tulivuoripizza". Tätä asuinkyläämme Tiilivuorta kun usein kutsutaan Tulivuoreksi. Toinen syy oli rakastamani vuohenjuusto, jota tuli kokonainen kiekko pizzan keskelle ja kun mies on aika perso makkaralle (yritän sisukkaasti kasvattaa häntä pois tuosta paheesta) niin prinssinakkeja on reunoilla taikinan sisällä. Resepti löytyy täältä. Oli muuten ihan sairaan hyvää. Saattaa olla, että teen joskus toistekin.

Toivottelen kaikille blogissa kävijöille oikein ihania auringon hellimiä kevätpäiviä. On jälleen koittamassa aika, jolloin luonnossa tapahtuu jokapäivä jotain uutta.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Hyvää Naistenpäivää

Hyvää Naistenpäivää ihanat naiset 

 

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Jälleen on uuden vuosiluvun opettelemisen aika. On myös aika vilkaista taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Itselle ja perheellekin vuosi 2018 on ollut hyvä.
Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, ettei minun tätä maailmaa valmiiksi tarvitse saada. Voin huoletta jättää myös jälkipolville tekemistä! Voin noukkia rusinat pullasta ja tehdä aika usein just sellaista mitä oikeesti haluan ja mikä tuo hyvää mieltä ja positiivista energiaa itselle ja toivottavasti samalla muillekin. Haluan kokeilla kaikkea uutta ja poistua mukavuusalueeltani kokeilemaan onko minussa naista ylittämään itseni. Tällaisen heittäytyjän löysin itsestäni viime kesänä ilmoittautumalla tanssiryhmään "Liikkeen Kokijat".

Vain kerran elämässä voi meikäläiselle osua eteen mahdollisuus päästä maailman kuulun tanssitaiteilija ja koreografi Jonathan Bretonin oppilaaksi. Eipä tullut montaa minuuttia harkittua kun ilmoittauduin mukaan. Samanlaisia heittäytyjiä oli koko ihana ryhmä. Aika hurjaa, niin ihanaa, ainutlaatuista, palkitsevaa ja suuria tunteita herättävää. Heti ekalla harjoitustunnilla Jonathan valoi meihin tanssijan moodin. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen esiinnyimme lokakuussa kolmen muun tanssiryhmän kanssa maksavalle yleisölle. Koreografia oli tehty Edith Piaffin "La Foule" musiikkiin. Bäkkärin tiivis, suorastaan tärisyttävä jännitys katosi kuin taikaiskusta esityksen alettua. Jonathan evästi viimeiseksi "nauttikaa" ja niin me nautimme, annoimme vaan mennä päätyyn eli viimeiseen tahtiin saakka, nautimme mahtavista ablodeista ja bäkkärillä kaikilla oli onnen kyyneleet silmissä. Me teimme sen. Kesti aikansa ennenkuin tähtipöly oli laskeutunut. Tämä projekti ei unohdu.
Synttäreitä ja valmistujaisia on saatu viettää perhepiirissä. On saanut olla ylpeä ja onnellinen nuorten saavutuksista. Pari ulkomaan matkaa on tehty, toinen erittäin onnistunut, toinen ei niinkään.
Liikunta (myös yhden senioriryhmän vetäjänä), valokuvaus, askartelut, koti ja puutarha ovat olleet tärkeitä henkireikiä. Ja tietenkin perhe ja ystävät, he ovat kaiken perusta vuodesta toiseen.
Katsoin viime vuoden viimeisestä päivityksestä, etten ole tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle. En tee nytkään muuta kuin Tommy Tabermannin sanoin " Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä". Sillä ajatuksella lähden uteliaana,mieli avoimena ja luottavaisena vuoteen 2019. Ja käytän joka päivä kaiken sen rohkeuden minkä suinkin uskallan. Ehkä teen jälleen jotain, joka vaatii heittäytymistä ja mukavuusalueelta poistumista, ehkä... Tiedän, että tulee päiviä, jolloin rohkeudesta ja uskalluksesta ei ole tietoakaan. Annan sen itselleni anteeksi, mutta en lannistu ja yritän seuraavana päivänä enemmän.
Ehkäpä kuitenkin yhden lupauksen teen. Olen kuluneen vuoden aikana vähän turhan harvoin ottanut yhteyttä ystäviin, lupaan  parantaa tapani ja soittaa ja meilailla useammin. Ja kun oikein reteeksi ryhdyn niin lupaan kirjoittaa muutaman ihan oikean kirjeen. Tulikohan jo luvattu liikoja?

Toivon kaikille blogissa kävijöille onnellista vuotta 2019 ja olkaa tekin rohkeita!

Hyvää Joulua

Viime aikoina on blogi jäänyt aika vähälle huomiolle, ei ole päivityksiä tullut tehtyä, vaikka materiaalia olisi paljonkin. Lupaan parantaa tapani joulun jälkeisessä elämässä. Nyt vaan on tarmo ja puhti purkautunut muihin kohteisiin.
Jouluaattona saan jälleen koota helmoihini 13 - 14 rakasta ihmistä ruokailemaan yhteisessä pöydässä ja viettämään yhteistä joulua. Muut joulupäivät kuluvatkin sitten kaksistaan miehen kanssa lukien, leffoja katsellen ja ulkoillen. Meilläkin on nyt valkea joulu ja pyhät on luvattu pikkupakkasta ja auringonkin luvataan näyttäytyvän. Päivät pitenevät.

Toivottelen teille kaikille blogissa kävijöille ja teidän läheisillenne

Tunnelmallista ja Rauhallista Joulua

 

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa

Tällaisella asetelmalla on meidän kotona tänään muistettu, kunnioitettu ja kiitetty heitä, joiden ansiosta saamme viettää Itsenäisyyspäivää ja meillä on vapaus tehdä valintoja. Suurimmat kiitokset on lähetetty pilvenreunalle Aarnelle & Aarnelle, meidän omille sotaveteraaneille.

Jo eilen vietimme itsenäisyyspäiväjuhlaa Kokemäen lukion auditoriossa. Juhla on siellä perinteinen ja samalla saavat syksyn ylioppilaat valkolakkinsa. Pojanpojista vanhin, Veikka suoritti samanaikaisesti sähköasentajan ammattitutkinnon ja ylioppilastutkinnon. Hyvin arvosanoin suoritetun urakan jälkeen oli juhlan aika. Ilon ja onnen kyyneleitä  tuli vuodatettua ja olemme niin ylpeitä hänestä <3

Juhlijalle tein tällaisen kortin

Kuvan ottamisen jälkeen kiinnitin vielä kortin alareunan keskellä olevaan muistiinpanolehtiöön lyyran.

Tiistaina alkuillasta valokuvakerhomme kävi kuvaamassaVanhan Rauman jouluvaloja. Sade oli vähällä pilata koko homman, mutta piti sen verran taukoa, että saimme kierroksen tehtyä. Märkä kivetys heijastuksineen olikin mielenkiintoinen. Tässä muutama kuva näytille

Torilla oli tosi iso kuusi (pituutta 22 metriä) Sen valaistuksesta käytiin melkoista keskustelua Rauma-sivustolla. Ei ollut ollenkaan mieleinen monen mielestä. Seuraavan kuvan otin maanantaina alkuillasta ja keskiviikkona puolilta päivin tuuli oli kaatanut koko komeuden pitkin pituuttaan maahan. Ei tarvitse enää kenenkään valittaa epäonnistuneesta valaistuksesta! Onneksi kukaan eikä mikään jäänyt valtavan kokoisen kuusen alle.

Ainakaan uutta isoa kuusta ei paikalle saada. Nähtäväksi jää tuodaanko joku pienempi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin oikein Hyvää itsenäisyysäivän iltaa ja loppuviikkoa!

Tapaamisia

Saimme yllättävän kutsun lapsuudenystäväni ja hänen miehensä 50v-hääpäiväjuhlaan. Olin todella iloinen kutsusta, sillä halusin tietysti nähdä juhlivan pariskunnan ja heidän jälkeläisensä, mutta halusin nähdä myös lapsuudenystäväni Paulan sisarukset. He kaikki (neljä tyttöä ja yksi poika) kuuluivat hyvin kiinteästi lapsuuteeni ja varhaisnuoruuteni. Parin kanssa ollaan yhteyksissä, mutta  osan heistä olen tavannut yli 20 vuotta sitten jossakin juhlissa. Oli todella lämminhenkinen, rakkauden ja toisista välittämisen ilta. Kun tulimme kotiin, tunsin miten mieli oli kevyt ja auvoinen. Hohtavia ja arvokkaita helmiä jäi jälleen muistojen helminauhaan. Kiitos kun saimme olla mukana <3
Paulalle ja Reinolle tein tällaisen kortin

 Kortin sisäpuolen teksti ei varmaan oikein hyvin näy, mutta tässä se Juha Tapion esittämänä.

Viime viikko oli muistelemisen ja tapaamisten viikko. Paitsi, että oli tuo edellä mainittu juhla, niin oli myös keskikoulun luokkakavereiden tapaaminen. Olin itse sitä reippaiden apulaisten kanssa organiseeraamassa. 15 luokkakaveria oli  paikalla ja voi sitä puheensorinaa, naurua ja muistelua. 
Kun siinä yhteisen pöydän  ääressä heitä katselin ja jutustelua kuuntelin niin palasin takaisin vuosiin 1958 -63. Apuuuva, minne ovat kaikki tässä välissä olevat vuodet kadonneet, mitä meistä tuli, mistä unelmoimme, mitä vielä haaveilemme ja mitä vielä haluamme tehdä. Oli tavattoman vaikea käsittää, että olemme kaikki yli seitsemänkymppisiä. Olemme jokainen kokeneet hyviä ja huonoja päiviä, olemme toteuttaneet unelmiamme tai vaan jotenkin ajautuneet erilaisiin ammatteihin. Uskomaton tyytyväisyys elämään ja vakaa luottamus tulevaisuuteen oli päällimmäisenä kaikilla. Jokaisen sisällä asuu edelleen se tytönhupakko, jolla oli tupeerattu tukka, kellohame tai niin piukat farkut, että piti maatessa pukea päälle. Oltiin silloinkin täynnä energiaa. Silloin energia oli räjähtävämpää, nyt tasaisempaa. Suurin osa halusi vielä oppia kaikkea uutta, jotkut halusivat vaan olla ja nauttia olostaan. Molempi parempi.
Oli kyllä ihana tavata heitä kaikkia ja parin vuoden kuluttua on seuraava tapaaminen. Siihen saakka pitäkää huolta itsestänne 5C

Muistorikas viikko on takana ja edessä uusi viikko uusine kuvioineen. Edellä kerrottuun viitaten, itse kuulun niihin, jotka haluavat aina vaan oppia jotain uutta. Nyt se uusi on tanssia, ei paritanssia vaan enemmänkin esittävää tanssia. Ryhmä aloitti viime viikolla ja opettajana toimii parin kuukauden ajan Raumarsin vieraana oleva tanssitaiteilija ja koreografi Jonathan Breton. Tällainen mahdollisuus meikäläiselle avautuu vain ja ainoastaan kerran elämässä enkä tietenkään jätä sellaista mahdollisuutta käyttämättä. Into on kova, saa nahdä mihin saakka päästään. Hauskaa ja jännää!

Käykäähän Tanjan blogissa osallistumassa hienoon arvontaan tässä osoitteessa.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Hyvää Äitienpäivää

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!

 

Hyvää Pääsiäistä

Toivotan kaikille kavereille Hyvää Pääsiäistä tämän 100-vuotiaan kortin välityksellä.
Äitini (synt 1910) on kortin taakse kirjoittanut: Olen tämän kortin saanut pikkutyttönä tädiltäni Maria Siltaselta kaupungintuliaisiksi. Elli Nylund.
Pitkän ja vaiherikkaan matkan on kortti kulkenut äitini mukana ja nyt viimeiset 25 vuotta ollut minun hoidossani. 

Hyvää Naistenpäivää

Hyvää Naistenpäivää (joka päivä) kaikille ihanille oman elämänsä prinsessoille ja kuningattarille

 

Loppiaisena 2018

Näkemiin joulu, tervetuloa kevät!

 Hyvää Loppiaista

 

Onnellista Vuotta 2018

Tulin tuossa miettineeksi, miten nopeasti on taas vuosi kulunut ja miten vähän onkaan aikaa siitä kun vuosituhat vaihtui ja opeteltiin kirjoittamaan 2000 ja siitä on siis 17 vuotta aikaa, ihan uskomatonta.
Väkisin näin vuoden lopussa tulee katsottua myös taaksepäin. 
Näin kirjoitin 2.1.2017 "Tämä vuosi on juhlavuosi monellakin tapaa: Suomi täyttää 100 vuotta, Rauma 575 vuotta ja perhepiirissä vietämme täyskymppisynttäreitä 10, 30, 50 ja 70. Myös rippijuhlat ovat tiedossa".
Nämä kaikki juhlat saatiin viettää ja vielä saatiin neljäs lapsenlapsen lapsi, jonka ristiäiset tulivat ihanana lisänä perhejuhliin.
Kohta alkava vuosi ei ainakaan ennakkoon noin juhlien täyttämä ole. Mutta kaikenlaista kivaa tapahtumaa on jo tiedossa ja almanakkaan merkittynä. Avoimin, uteliain ja luottavaisin mielin lähden katsomaan minkälaisia auringonnousuja vuodelle 2018 on luvassa.

Toivotan teille kaikille blogissani kävijöille Onnellista ja Hyvää Vuotta 2018 

Rauhallista Joulua

Hetki sitten Suomen Turku julisti joulurauhan ja joulu saa tulla. On ollut ihana kaikessa rauhassa tehdä jouluvalmisteluja, olen tänä vuonna todella nauttinut niistä. Joulunpyhät sujuvat perinteisesti, rauhaa ja vilskettä sopivassa suhteessa.
Tämän joitain vuosia sitten tekemäni joulukortin myötä toivotan kaikille blogissakävijöille

Rauhallista ja Tunnelmallista Joulua

 

Pakollinen breikki

On pakko pitää pieni breikki blogipäivityksissä, kun pöytäkoneestani hajosi näytönohjain. Koneita löytyy kyllä kotoa, mutta kaikki kuvat ovat tällä koneella ja kone lähtee vielä tänään asiantuntijan käsittelyyn. Ainakin uusi näytönohjain ja ehkäpä jotain muutakin uusitaan ja parannetaan.
Toivottavasti kone on entistä ehompana käytössäni viimeistään 1.12. kun pitäisi eka atc-kalenteriluukkukin avata. Pidetään peukkuja!
Leppoisaa sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa :)

Heinäkuun kuva ja mietelause

Onko nyt jo muka heinäkuu? Mihin katosi kesäkuu, oliko se normaalia lyhyempi, ainakin siltä tuntui.
Taas jatkuu tämä vuoden alussa aloittamani kuva/mieltelause sarja ja heinäkuulle tällainen. Kuvan otin tänään seminaarin puutarhasta ja mietelause ilmaantui jostain muistin sopukoista, enkä muista kenen ajatus se alunperin on, mutta tykkäsin siitä.

Oikein hyvää , lämmintä ja aurinkoista heinäkuuta kaikille!

Leppoisaa Juhannusta

Aurinkoista toukokuuta

Toukokuu on polkaistu vauhtiin ja tein tälle kuukaudelle tällaisen kuva/ajatus-kortin

Pidetään mielessä, ettei elämällä ole kenraaliharjoitusta, tämä on suora lähetys ja uusintoja ei nähdä Areenassakaan.

Vapunvietosta Raumalla kerron seuraavassa päivityksessä vähän lisääkin, mutta ankanuittotapahtumassa ottamani kuva sopii mielestäni ajatuskortilleni jatkoksi

Onks mitään käryy kellään minne päin pitäs uida?

Välillä on kuvan kaltainen tunnelma itselläkin, mutta kyllä siitä selville vesille aina on päästy ja suunta löytynyt :)

Hyvää huhtikuuta

Sateisena alkaa huhtikuu ainakin täällä Rauman seudulla, mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Ja toisekseen sataen kesät tulevat.
Facebookissa olen katsellut kaverien laittamia kuvia, toiset hiihtelevät upeilla hangilla, toiset ovat jo aikoja sitten bonganneet ekat sinivuokot ja pihoillakin lumikellot, krookukset ja narsissit tunkevat itseään kohmeisesta maasta. Taitaa olla pari viikkoa kun meidän pihalla lenteli neitoperhonen, oli vissiin vähän ennen aikojaan herännyt. Mustarastaan iltasoittoa on saanut jo moneen otteeseen kuunnella. Meillä oli jonkinlainen kolmiodraama meneillään kun kaksi naarasta ja yksi urosmustis selvittelivät keskenäisiä suhteitaan. Nyt näyttää siltä, että uros ei lopultakaan kelvannut kummallekaan naaraalle, jotka ovat häipyneet jonnekin muualle. Uros tähyilee korkeimmissa puunlatvoissa, jos vaikka uusia morsiamia olisi näköpiirissä. Toivotan onnea tälle meidän pihan vakkariasukille <3

Huhtikuulle tein tällaisen kuva/ajatelma-kortin

Oikein ihanaa huhtikuuta kaikille, tarkkailkaa ympäristönne muutoksia, nyt luonto muuttuu päivittäin!