tiistai 30. toukokuuta 2017

Kuvat alkoivat kertoa tarinaa

Tiilivuoren valokuvauskerho järjesti vintagekuvaustapahtuman yhdessä "Yhteisöllisyydestä voimaa senioreille" - Rauman kaupungin kylähankkeen kanssa. Idea kuvaustapahtumasta oli allekirjoittaneen ja niin sanotusti oma lehmä oli ojassa. Olen haikaillut sellaisen kuvausteeman perään, jossa pukeudutaan 40-50 luvun vaatteisiin ja ollaan kuvissa vakavina niinkuin ajan tyyliin ja tapoihin kuului. Sellaisia kuvia on omista isovanhemmista ja niiden tunnelma on aina kiehtonut. Saisikohan samaa tunnelmaa vielä kuviin? Sain muutaman asiasta innostuneen mukaan ja alkoi vaatteiden ja mallien hankinta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli, että keskityn valmistelujen jälkeen pelkästään kuvaamiseen, mutta väen vähyyden vuoksi toimin myös "kuvaussihteerinä" ja mallina sekä tietysti kuvaajanakin. Kuvauspaikaksi saimme Kotiseutuyhdistys Muinan pihapiirin Rauman Vasaraisilla. Saimme kuvata ulkona ja sisällä ja ympäristön tunnelma ainakin oli taattu.
Ideoita putkahteli kuvaussession aikana ja vaatteita vaihdettiin useampaan otteeseen.
Kun sitten kuvia katselin, ne alkoivat kertoa minulle tarinaa, joka ei päästänyt otteestaan.
Tarinan henkilöiden nimet ovat keksittyjä ja jotenkin näin se menee:
Elettiin vuotta 1947 Rauman Vasaraisten kylässä pienessä torpassa vaatimatonta, työntäyteistä elämää. Sellaista se oli kaikkialla muuallakin, pikkuhiljaa noustiin sotavuosien ahdingosta ja yritettiin sopeutua normaaliin elämänmenoon.
Torpassa asui Paavo-isä ja Esteri-äiti lapsiensa Irjan, Sirkan, Siljan, Reiman ja Martin kanssa. Vaikka tilaa oli vähän niin Paavon äiti Martta ja Esterin äiti Saima asuivat nurkkahuoneessa. Tekivät talon töitä minkä jaksoivat ja katsoivat lasten perään. Näin oli ollut jo silloin kun Paavo oli rintamalla. Keväällä Esterin siskontyttö Salli Loimaalta tuli auttelemaan peltohommissa ja hoitelemaan kotieläimiä.
Juhannusaattona Soukaisten kylällä oli juhannusjuhlat, oli kokko ja haitarikin haikeesti soi. Salli laittoi paremman klänningin päällensä ja lähti mukaan nuorten iloihin.
Ahkerasti häntä pyöritti valssit ja jenkat naapurikylästä oleva mies. Kuiskutteli Sallin korvaan ties mitä ja kesäyö huolehti lopusta.

Kesällä tuli kiertävä valokuvaajakin taloon
Lapsille haettiin päälle jotain parempaa, mitä nyt sattui löytymään. Tyttöjen pitkät hiukset letitettiin ja laitettiin hienot rusetit. Pojille löytyi komeat hatut. Nostettiin pieni pöytä ulos, siihen pöytäliina ja kukkaset. Sitten lapset järjestykseen ja valokuvaaja tärkeänä kameransa takaa antoi ohjeita: "Olkaas nyt liikkumatta ja pojat ei saa pelleillä".

Kesä torpassa jatkui verkkaiseen tahtiin, kun ulkotyöt oli tehty, Salli istui paukuttelemaan mattoa
Ja Martta-mummo nypläsi pitsiä

Saimalla oli Näpsä-merkkinen kamera ja hän silloin tällöin otti muutaman kuvan. Kallistahan filmi oli, ja oli yritettävä parhaansa, jotta kuva onnistuisi


Kesän edetessä Salli ymmärsi, että nyt asiat eivät ole hyvällä mallilla. Hän odotti lasta
Juhannusyön jälkeen hän ei ollut silloista tanssittajaansa missään tavannut, mutta oli kuullut, että mies oli tiukasti naimisissa ja kuuden lapsen isä. Salli tiesi mikä häpeä tästä syntyy hänelle ja varsinkin tädilleen Saimalle.
Salli itki, kävi kirkossa ja rukoili ahdistukseensa, pyyteli anteeksi Korkeimmalta. Katui katkerasti juhannusyön tapahtumia, mutta eihän niitä tapahtumattomiksi saanut, vaikka kuinka olisi itkenyt.
Salli oli oikeassa Saiman suhteen. Muut jotenkin tilanteen ymmärsivät ja hyväksyivät, mutta Saima suorastaan raivostui. Että hänen siskontyttönsä sellasen häpeän nyt toimittaa! Saima päätti paeta häpeää kaukaisten sukulaistensa luokse Ameriikkaan. Hän pakkasi vähän omaisuutensa kahteen matkalaukkuun. Hetkeksi vielä istahti kotiportaille katselemaan vanhoja valokuvia
Rakkaan pihakoivun vieressä päättäväinen katse kertoo, että hän oli päätöksensä tehnyt ja valmis toteuttamaan pitkän merimatkan toiselle mantereelle, uuteen elämään ilman häpeää
Saiman lähdettyä torpassa elettiin entiseen malliin ja maaliskuussa Sallin pieni poika näki päivänvalon. Siinä oli hänen hyvä nukkua lämpimän muurin edessä Paavon aikanaan vanhimmalle lapselleen Irjalle tekemässä kehdossa
Kolmen vuoden kuluttua tulleessa Ameriikan paketissa oli Saiman kirjailema lehtiteline ja mukana seuranneessa kirjeessä hän hoippuvalla käsialalla oli kirjoittanut: Tässä teille sinne tuvan seinälle niin muistatte minut kun Länsi-Suomet siinä säilytätte". Olisko ollut vähän koti-ikävä?
Esteri oli kyllä kirjoittanut pari kirjettä äidilleen ja kertonut, että Salli oli synnyttänyt terveen pojan ja asustelivat heillä edelleen. Saima ei ollut sanallakaan asiaa kommentoinut. Häpeä raastoi edelleen.


Sen pituinen se!










keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Rhodos osa 1 "Katson autiota hiekkarantaa"

Vietimme mieheni kanssa kahden viikon loman Rhodoksella, pääkohteena Rhodoksen kaupunki. Kesä saapui sinne kolmantena lomapäivänä. Oli aika tuulista, mutta siihen me raumalaiset olemme tottuneet, lämmintä kuitenkin oli sopivasti 25 asteen molemmin puolin ja yölämpötilatkaan eivät juurikaan alle 20 asteen laskeneet. Kuten arvata saattaa, kuvia tuli otettua melkoinen määrä. Siinä kahdentuhannen kieppeillä  niitä alkujaan oli, mutta pikkuhiljaa niitä poistuu kun on monta kuvaa samasta paikasta vähän eri kuvakulmasta. Parhaat jäävät arkistoon ja huonot lentävät roskakoriin.
Ajattelin jaotella tämän kuvapainoitteisen matkakertomuksen aihepiireittäin. Emme viihdy rannoilla aurinkotuoleilla maaten vaan kävelemme ja taas kävelemme kaikki kadut ja kujat. Välillä laivalla tai bussilla päivän trippejä. Olemme kiinnostuneita argeologisista kohteista ja niitähän Rhodoksellakin riittää.
Rannoilla kävelimme lähinnä alkuillasta kuvaamassa ja nauttimassa meren kohinasta. Auringossa itseään kärventävät olivat jo poistuneet iltarientoihin. Aloitankin teemalla "Katson autiota hiekkarantaa".









Tarina jatkuu jollain toisella teemalla lähipäivinä.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kortti 1-vuotiaalle

Ystävän ihanalle Aarre-pojalle hänen 1-vuotispäiväkseen tein tällaisen kortin

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Onnittelukortteja

 Hei taas kaikille, reissusta on kotiuduttu. Jonkinlainen kuvapainoitteinen matkakertomus on tulossa kunhan lähes parituhatta kuvaa saan tsekattua.
Ennen reissua tein muutamia kortteja, jotka matkasivat reissun aikana synttäreitään viettäville.
Kahdelle pitkäaikaiselle ystävälle, Hilkalle ja Pirjolle lähtivät nämä

17-vuotiaalle Jerelle tämä
5-vuotta täyttävälle Onnille

Aurinkoisia päiviä kaikille!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Vappu 2017

Toukokuu alkoi upean sään merkeissä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi 10 plusasteen nurkille.
Rauman vappuun on iät ja ajat kuulunut Poikasoittokunnan vappuparaati ja se saa raumalaiset runsain joukoin liikkeelle ja täyttämään reitin varren jalkakäytävät. Nimestään huolimatta vuonna 1949 perustettu Rauman Poikasoittokunta on hyvin tyttövoittoinen. Omakin tytär siinä aikoinaan vuosikaudet klarinettia soitti. Poikasoittokuntaan kuuluu n.150 eri-ikäistä nuorta soittajaa.




Seuraavaksi siirryimme satojen muiden kanssa seuraamaan Motoporukan paraatia. N.600 pientä, isoa ja vielä isompaa prätkää herätti ihastusta



Itselleni kolahti täysillä Pallo-Iirojen ankanuittotapahtuma. Raumanjoessa on koko kevään ollut tosi vähän vettä, mutta sinne 4000 kylpyankkaa lähti kilpailemaan kuka ensin maaliin ehtii. Varsinainen hyvän mielen tapahtuma :) Lähtöruuhka oli melkoinen, mutta pikkuhiljaa alkoivat vauhdikkaimmat erottua. Ja kyllä, voittajaksi selvisi keltainen ankka, jolla oli oranssi nokka :D



En muista milloinkaan nähneeni Rauman keskustassa niin paljon väkeä kuin tänä vappuna. Näiden kolmen tapahtuman lisäksi oli myös poliittinen vappujuhla ja vappupicnic, mutta ne jäivät meiltä väliin.
Kanaalissa yksi vappupallo yritti sinnikkäästi selvityä pienen putouksen pyörteestä
Blogi hiljenee, lähden nauttimaan Välimeren sinestä ja auringosta. Toukokuun loppupuolella palaan taas sorvin ääreen. Siihen saakka heikunkeikun, pitäkää Suomi pystyssä ja huolehtikaa itsestänne ja toisistanne <3




tiistai 2. toukokuuta 2017

Aurinkoista toukokuuta

Toukokuu on polkaistu vauhtiin ja tein tälle kuukaudelle tällaisen kuva/ajatus-kortin
Pidetään mielessä, ettei elämällä ole kenraaliharjoitusta, tämä on suora lähetys ja uusintoja ei nähdä Areenassakaan.

Vapunvietosta Raumalla kerron seuraavassa päivityksessä vähän lisääkin, mutta ankanuittotapahtumassa ottamani kuva sopii mielestäni ajatuskortilleni jatkoksi
Onks mitään käryy kellään minne päin pitäs uida?

Välillä on kuvan kaltainen tunnelma itselläkin, mutta kyllä siitä selville vesille aina on päästy ja suunta löytynyt :)