Muutoksen tuulia verstaallani

Verstaani (työhuoneeni, luolani) on kokenut jo montakin muutosta sen jälkeen kun siitä vuoden 1991 alussa tuli työpaikkani. Yksityisyrittäjänä siellä pakersin vuoden 2010 kevääseen saakka. Vaikka siellä ansiotöitä tein niin se toimi myös askartelutilana.Tila on muokkautunut sen mukaan mitä milloinkin on ollut suunnitteilla ja tekeillä. Ensin se oli hyvin avara ja tietysti hyvin siisti. Minulla oli periaate, ettei pöytien alle voi alkaa kertyä epämääräisiä tavaralaatikoita. Tämä periaate romuttui varmaan parin ensimmäisen vuoden aikana! Konekantaa oli välillä uusittava ja se aiheutti tilan uudelleen järjestelyjä useampaankin otteeseen. 2010 keväästä alkaen tila on ollut pääsääntöisesti askartelutilana ja tuonakin aikana on tila järjestäytynyt pariin otteeseen aika uusiksi.
Nyt vanha palvelija, teollisuusompelukone sanoi työsuhteensa irti. Omin neuvoin sitä ei saatu korjattua ja tein päätöksen, että saa lähteä romuksi. Tiedän, että ensimmäinen ikävä pukkaa silloin kun farkut pitää lyhentää, mutta nyt on sopeuduttava siihen, että kotikoneen ja saumurin on riitettävä.
Teollisuuskone itsessään ei paljon tilaa vienyt, mutta siihen liittyvä iso työpöytä kylläkin. Nyt oli siis jälleen uuden järjestelyn aika. Vertaalleni olen kerännyt kaikenlaisia muusta käytöstä vapautuneita huonekaluja. Kriteerinä on ollut "jos se sinne mahtuu ja sitä siellä tarvitsen".
Verstaani on omakotitalomme piharakennuksessa. Sinne saavat meneillään olevat työt jäädä odottamaan tekijäänsä. Kun lukitsen poislähtiessäni oven, tiedän, että kaikki on palatessani just samassa paikassa kuin jättäessänikin.
Tällaisessä päivitetyssä tilaversiossa nyt sitten harrastan erilaisia askarteluja, ompelen omiin tarkoituksiin, retkotan sohvalla omissa oloissani, poljen crosstreineriä, kuuntelen radiota, mietin suuria asioita.

Oikein hyvää tammikuista viikkoa kaikille!

Verstaan suursiivous on valmis!

No, ei ihan, mutta melkein. Ainoastaan ikkunoiden pesu ja verhon vaihtaminen toiseen ikkunaan pitää vielä tehdä. Mutta niitä en edes laske.  Homma ei ollut ihan pieni, monen monta viikkoa asian kanssa pakersin. Lajittelin tavaraa säilytettäviin, myytäviin, lahjoitettaviin, poltettaviin roskiin ja sekajätteeseen. Hämmentävää miten paljon ehtii vajaan kolmenkymmenen askarteluvuoden aikana tavaraa kerätä, vaikka paljon sitä on käytettykin. Toki olen suursiivouksia aikaisemminkin tehnyt, mutta en oikein mistään raaskinut luopua, lajittelin niitä vaan muka parempaan järjestykseen. Nyt lakaisi iso luuta! Edelleenkin jäi paljon ja osa myös sellaista minkä olisi voinut jo hävittääkin, mutta ei ihminen kerralla mahdottomiin pysty! Olen niin ylpeä itsestäni, että maltoin niin paljosta luopua. Kuten kuvista näkyy en kuitenkaan ihan puille paljaille vielä jäänyt :)
Nyt tiedän tarkkaan mitä minulla verstaallani on ja aika tarkkaan missä mitäkin on. Uusien paikkojen opettelu aina vähän aikaa kestää. On ilo mennä sinne jotain askartelemaan ja kieltämättä sormet syyhyävätkin aika lailla kun olen monta viikkoa tehnyt vain pakolliset jutut.
Verstaallani kaikki huonekalut ym:t sellaiset ovat huusollin puolelta hylättyjä ja laitettu sinne entisten lisäksi. Niitä ei ole maalattu tai verhoiltu vaan ovat sellaisenaan. Ei voi sanoa, että olisi joku tyyli :) Mutta pääasiahan on, että toimii ja minä siellä viihdyn.
                                          

 Isolla työpöydällä kuvausteltan vieressä on vielä laatikoissa hinnoiteltuna runsaasti myytäviä leimasimia, kirjoja, papereita ym. Yritän myydä niitä "livenä", paitsi ehkäpä leimasimia jossain vaiheessa laitan nettimyyntiin.

 Kun sain viimeisetkin pölyt pyyhittyä ja viimeiset roskapussit vietyä pois niin oli aika sammuttaa loistevalot, sytyttää vähän kohdevaloja ja kynttilä ja heittäytyä hetkeksi tunnelmoimaan ja ihailemaan lopputulosta.

 Arvatkaapa mitä tuo arkkupöytä sohvan ja nojatuolien välissä pitää sisällään ja on lähes täynnä :)