Rhodos osa 9 Sitä sun tätä

Tässä viimeisessä osiossa kuvia, jotka eivät sopineet aikaisempien osien teemoihin ja jotka kuitenkin haluan vielä teille esitellä.
Meillä oli majoituksena kaksio ja siinä keittomahdollisuus. Aamupalan teimme joka aamu itse, oli kiva istua kaikessa rauhassa omalla parvekkeella ilman mitään aikatauluja

Päivällistä söimme monissa eri paikoissa. Ruoka oli aina hyvää tai erittäin hyvää

Synttäripäivän jälkkäriksi jätskiannos

Meri oli tietysti hyvin hallitseva elementti. Meitä ei rannoilla makoileminen kiinnosta, mutta sitäkin enemmän rannoilla käveleminen ja välillä istahtaminen penkille tai rantahietikolle. Tuli hyvin kotoinen olo kun katseli merelle, kuunteli aaltojen vaimeaa pauhua ja odotti joka seitsemättä aaltoja, joka on se suurin ja kaunein

Auringonlasku hotellin lähirannalla

Kävelykadulla oli kivan näköisiä polkupyöriä

Perhoslaaksoon olisi tehnyt mieli mennä, mutta ei sitten kuitenkaan lähdetty kun toukokuu ei ole vielä hyvä perhoskuukausi. Kahden viikon aikana ei montakaan perhosta nähty ja kaikki olivat samanmerkkisiä

Eräässä kukkaryhmässä kukki kaktus

Bouganvillen pudonneet terälehdet uiskentelivat hiljaa vesivirrassa kujalla

Paluumatkan lentosää oli harvinaisen kaunis, joskin pitkän matkaa aika kuoppainen.
Kreikan saaristo jää taakse

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, mitään moittimista ei ole. Historiallinen anti oli loistava, luonto kaunista, ihmiset ystävällisiä, iloisia ja avoimia, ruoka ja juoma hyvää. Hintataso on Suomen luokkaa ja lentomatka on pituudeltaan erittäin kohtuullinen. Rhodokselle on monien sydän jäänyt vai onko se niin, että monet tuovat sydämessään palan Rhodosta kotiin. Vaikka meille jäi vain hyvää sanottavaa niin jostain syystä sydän ei sinne jäänyt. Ei tarvitse mennä uudelleen samoja polkuja kulkemaan. Yleensäkään emme palaa kohteeseen (Sorrento on tehnyt poikkeuksen) vaan haluamme kohti uusia seikkailuja, haluamme etsiä uuden lähikaupan ja parhaan ruokapaikan, haluamme koluta uudet kujat, ihmetellä uudet nähtävyydet ja tutustua uusiin ihmisiin. Kreikassa olemme ennenkin lomailleet ja voimme mennä jatkossakin, mutta ei Rhodokselle. Joten  uutta kohdetta funtsimaan. Uudet seikkailut odottavat jossain päin palloa.
Kiitos teille, jotka olette jaksaneet taas monta osaa matkakertomustani seurata. Itselle nämä ovat matkan kertausta ja asioiden sisäistämistä.

Rhodos osa 8 Kissat

Yksi kuvaussuosikeistani on ehdottomasti kissa. Melkein jokainen vastaantuleva kissa ansaitsee tulla kuvatuksi. Rhodoksen reissultakin näköjään toistasataa kissakuvaa, joissa ehkäpä kuutisenkymmentä eri kissaa. Yritin valita erinäköisiä ja -oloisia kissoja tähän kokoelmaan.
Prassailen usein sillä, että omaan "kissakuiskaajan" taitoja. Olen usein saanut haluamani kissan puhumalla hyvään kuvausasentoon.Välillä ei onnistu, välillä menee paljonkin aikaa ja välillä kissa on heti juonessa mukana ymmärtäen aikomukseni. Tämä kissa oli helppo tapaus, muutama minuutti ja kisu poseerasi kivimuurilla. Kisu käveli jonkin matkan päässä muurilta ja rupesin juttelemaan sille, että olet tosi kaunis ja tulis kiva kuva jos menisit makaamaan tuohon muurille. Kävin näyttämässä paikan ja jatkoin hetken aikaa rauhallista puhetta ja tässä lopputulos.

Satunnaisia vastaantulijoita ja lepohetkeä viettäviä kujilta

Tämä oli saanut tai käynyt ostamassa pitsan. Kulman takana luuraili toinen kissa ilmeisesti odottamassa omaa osuuttaan

Mandrakin sataman aallonmurtajalla oli paikka, johon saa viedä kissoille ruokaa tai laittaa rahaa ruoan hankintaan. Ainakin kovasti vakuuteltiin useammaltakin taholta, että varmasti raha menee just siihen tarkoitukseen. Halusin uskoa siihen ja laitoin vähän ruoka-avustusta kun lähin kauppa oli kuitenkin sen verran pitkällä ettei viitsitty lähteä kissanruokaa ostamaan. Alueella olevat oman polun kulkijakissat olivat ainakin hyvin ruokitun näköisiä.
Tässä heistä muutamia

Ruokintapaikalla oli myös uusia pieniä sydämenmurskaajia, jotka tulevat kulkemaan omia polkujaan,  putsaavat itse haavansa ja kuivaavat kastuneet tassunsa, etsivät ruokansa ja valtaavat reviirinsä.

Tähän kuvaan on hyvä lopettaa kissaosio. Toivottavasti kaikki kissat saavat elää hyvän ja pitkän elämän ja ihmiset heidän polkujansa edes vähän avittaisivat <3

Seuraavaan ja samalla viimeiseen osaan keräilen kuvia sieltä täältä eri aiheista.

Rhodos osa 7 Lindos

Lindoksella käynti oli selvä jo kotoa lähtiessä. Sitä vielä paikan päällä mietittiin, mennäänkö bussilla vai veneellä. Meri-ihmisinä päädyttiin veneeseen. Teimme bussilla saarikierroksen ja siinä tuli jo nähtyä maareitti Lindokseen. Tietysti paikallisbussissa olisi ollut oma tunnelmansa, mutta vene valittiin. Vai oliko se laiva? Minusta joku niiden välimuoto :) Lindoksella kiinnosti lähinnä Lindoksen akropolis ja sehän siellä sitten se kiinnostavin paikka olikin. Muuten sellainen normi turistipläjäys.
Merimatkalla toisella puolen olivat jyrkät kalliot ja toisella puolella aava meri.
Aika erikoista on Rhodoksen kallioperä. Erilaisia muotoja katsellessa rupesi väkisinkin miettimään minkälaiset myllerrykset ovat sen aikanaan muovanneet ja jälkeensä jättäneet.

Siellähän se akropolis jo näkyikin kunniapaikalla ja Lindoksen ranta siitä oikealle

Rannasta otettiin kummallekin oma taxi, joilla lähdettiin keikuttelemaan kohti akropolista. Todellakin keikkuvaista kyytiä näillä taxeilla sai. Vaikka olen pitkänhuiskea (156 cm) jalkani eivät ylettyneet kunnolla jalustimiin, joten en sitä kautta mitään tukea saanut. Kuvittelin ottavani kuvia menomatkalla, mutta kissankontit, siitä mitään tullut kun energia piti kohdentaa aasin selässä pysymiseen. Kuvassa etumaisella ratsastaa mieheni ja minun kulkupelistäni näkyvät korvat.

Hyvin aasit selviytyivät jyrkistä rinteistä ja rappusista ja perillä ollaan yhtä kokemusta rikkaampana

Tässä vielä minun ihana taxini

Ja sitten näkymiä antiikinaikaiselta akropolikselta

Täällä niinkuin Rhodoksen vanhassa kaupungissakin on tehty paljon restaurointitöitä osin EU-rahoituksen turvin. Nyt koko Kreikan taloudellinen tilanne on sellainen, ettei rahaa riitä näihin kohteisiin. Itse niin hartaasti toivon, että tällaiset kohteet saataisiin pysymään siinä kunnossa, että vielä monet sukupolvet pääsisivät niitä ihmettelemään.
Näkymät alas merelle ja Lindoksen kaupunkiin olivat huikaisevat

Seuraavan kollaasin kohdalla kuvakulma valehteli. Ihan selvästi oikealla olevaan "järveen" merestä ei ole yhteyttä, mutta järki sanoi ettei se mikään järvi voi olla. Jäin seuraamaan veneen kulkemista ja selvisihän se, että yhteys sinne on. Piti muistaa poislähtiessä laivalta kuvata vielä tuo aukko, no en muistanut.

Alas tultiin kävellen ja matkalta muutama kuva

Ennen laivan lähtöä oli vielä vähän aikaa katsella kaupunkia, mutta taas kävi niin, ettei se mitään elämyksiä antanut akropoliksella käynnin jälkeen. En vaan pystynyt innostumaan eikä edes yhtään kuvaa ole.
Paluumatkalla poikettiin Tsampikin lahdelle ja halukkaat saivat mennä uimaan. Itse katselin maisemia. Jyrkänteelle ilmestyi kuin tyhjästä kaksi vuohta, jotka aiheuttivat sydämentykytystä. Eihän nuo voi tuosta millään putoamatta selvitä. Kohde oli aika kaukana ja kameran zoomi ei yltänyt ihan niin kauas kuin olisin halunnut.
Ensimmäisessä kuvassa ei niitä ainakaan erota

ja yhtäkkiä näin niiden juoksevan ja poukkivan reunalla. Putoaminen vaikutti päivänselvältä elleivät käänny ja ala nousta ylöspäin.

Mutta muutamassa sekunnissa molemmat olivat jo siirtyneet alla olevaan luolaan. Toisen ehdin saada  kuvaan ja toiselta näkyvät vain jalat. Ketteriä ja vikkeliä kapistuksia nuo vuohet!

Seuraavaksi oli pysähdys Anthony Quinnin lahdella. Ja oli mahdollisuus uida paikassa missä Navaronen tykit-elokuva joitain kohtia on filmattu. Niin kauan aikaa kun olen elokuvan katsonut, etten mitenkään osannut kohdentaa ja maisema tietysti sikäli erilainenkin, ettei silloin ole uimarantameininkiä ollut.

Kiva päivä oli, paljon tuli nähtyä ja parhaat palat olivat aasilla ratsastus, akropolis ja uhkarohkeat vuohet :)
Seuraavaa osiota älkööt vaivautuko lukemaan ne, jotka eivät kissoista tykkää! Nimittäin se vilisee erilaisia kissoja, jotka ovat yksi lempparikuvauskohteeni.