Syksyä kohti

Kiertelin lähimetsässä ja siellä tuoksui syksy. Vaikka vielä kesääkin on jäljellä niin pitää alkaa orientoitua seuraavaan vuodenaikaan. Syksyn värejä alkaa päivä päivältä näkyä enemmän, kesäkukat alkavat vedellä viimeisiään ja yöt ovat jo oikeesti pimeitä.

Leikki on rentouttavaa myös ihan aikuisten kesken. Hyvä ystäväni tuli kyläilemään 3-vuotiaan poikansa ja lelukassin kanssa. 3-vuotias ja mieheni menivät rakentamaan "linnuntönttöä" ja me naiset otimme lelukassin ja syvennyimme omiin leikkeihimme. PikkuMyy sai minun kuvissani pääosan.

Simpsoneitten Homer tuli ikuistettua vuorenvalloittajana

Aikoinaan veneilimme kaiket kesät Rauman, Turun ja Ahvenanmaan saaristoissa. Nyt kävimme verestämässä muistoja ja katselemassa tuttuja paikkoja Saariston rengastiellä. Sää suosi retkeämme ja mm kahdeksalla  lautalla saimme aistia meren suolaisen tuoksun.

Houtskärissä kävimme tutustumassa kirkkoon ja saaristomuseoon

Korppoon kirkko

Tutustumiskohteita oli päivän aikana monia, mutta tässä olivat itselle tärkeimmät. Upea on saaristomme.

Raumalla on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki.
Jälkimmäisessä oli mielenkiintoinen installaatio yhden elokuisen viikonlopun.

Pitäisi vähän useammin blogia päivittää ettei tule tällaisia pitkiä tarinoita. Toivottavasti kuitenkin jaksoit katsella loppuun saakka. Eiköhän tässä syksyn myötä tule aktivoitua paremmin.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa, jonka päätteeksi siirrymmekin jo syyskuulle.

Kesä puolessa välissä

Kesä alkaa olla puolessa välissä, ainakin almanakan mukaan. Tänä vuonna on menty säiden puolesta vähän laidasta laitaan, mutta niitä nyt sen enempää en analysoi. Ovat sitä mitä ylhäältä annetaan ja niillä pärjäillään.

Pihalla näkymät muuttuvat kaiken aikaa. Sen huomasi vasrinkin kun olimme välillä viikon poissa. Pieni irtiotto arjesta ja Pärnun kesää käytiin katsomassa, joka oli vilakka ja epävakainen, mutta sateet osasivat ajoittua niin, ettei kertaakaan kastuttu kunnolla. Pärnussa on nyt käyty niin monta kertaa, että pyyhittiin pois matkakohdelistalta.
Tosiaankin tuttu kaupunki ja kuvia tuli otettua erittäin vähän. Tässä muutama. Omalta osaltani yritin uudella T-paidallani tuoda Raumaa esille. Kun maailma ei riitä, valitse RAUMA.

 Rannalta, joka oli koko ajan melko autio tuulen johdosta. Ylemmän kuvan portti on jäänyt jäljelle kun v 2005 kova myrsky nosti merenpinnan korkealle aiheuttaen suurta vahinkoa.

Kotiin oli jälleen kiva palata, mikäs sen hienompaa.
Kotipihalla ihana päivänkakkaranurmikko vetelee loppuaan. Muutama päivä vielä, että siementää ja sitten nurin. On varmaan aution näköistä kun on tuohon niin tottunut ja siitä tykännyt. Toivottavasti ensi kesänä taas saa nauttia samanlaisesta nurtsista.

Liljojen vuoro kukkia

Kevätesikkokin innostui keskellä kesää kukkimaan kuin keväällä konsanaan

Kissankelloja kukkii paljonkin pihan laitamilla

Peruna kukkii ja ensimmäiset oman maan perunat on jo nautiskeltu, tällä kertaa uunissa paahdettuina

Yrtit kasvavat hyvin ja tein jo yhden satsin pestoakin pakkaseen talven varalle

Amppelitomaatti antaa jo hyvin satoa ja pukkasi tällaiset hauskat kolmosetkin

Pojanpojista vanhin, Veikka täytti 20 vuotta ja tein hänelle tällaisen kortin

Toivottelen kaikille blogissa kävijöille oikein ihania kesäpäiviä, vielähän niitä on jäljellä vaikka kuinka. Nauttikaa!

Raumlaine Helssinkis osa 1

Jouluviikolla piipahdimme päiväreissulla Isolla kirkolla. Bussilla pääsi melkein ilmaiseksi ja Hesassa oloaikaa jäi seitsemän tuntia ja se oli just sopiva, jotta ehdimme käydä ne kohteet, jotka olivat mielessä.
Tärkeimmät olivat Oodi, Senaatintorin Tuomaan markkinat ja keskustan jouluvalot. Niitä halusimme ihailla ja kuvata.
Sää oli pilvinen ja vähän ripsi vettäkin, joten päätimme ensin kävellä suorinta tietä Oodiin. Sitähän on ylistetty ulkomaita myöten ja tuttaviltakin olin jo kuullut, että ehdottomasti kannattaa käydä. Yleensä emme ole kovin kiinnostuneita uudesta arkkitehtuurista, vanha ja ikivanhasen sen sijaan kiinnostaa. No mutta käydään kun kerran on suositeltu. Nyt osu ja uppos nykyarkkitehtuuri meikäläisen luihin ja ytimiin ihan sielua myöten. Uskomattoman kaunis, silmiä hivelevä muotoilu, avaruus ja viihtyisyys avautui kolmannessa kerroksessa. Toinen kerros oli vielä suljettuna silloin, mutta taitaa jo olla auki. Ensimmäinen kerros meni ihan läpijuoksuna kun emme malttaneet poistua kolmannesta kerroksesta.

Turha näihin kuviin on mitään selostuksia kirjoittaa, välillä yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (tai ainakin sata sanaa)

Valtavan suurista ikkunoista aukeni upeita näkymiä heijastuksineen.

Täältä ei olisi malttanut lähteä pois. Olisin paljon kauemmin viihtynyt, halunnut vaan istua mukavissa tuoleissa ja nauttia tunnelmasta. Mutta kun oli muutakin vielä mielessä ennenkuin bussi Raumalle lähtisi niin oli poistuttava.

Muotoilu, lasin ja puun upea yhdistelmä sai kyllä ihan lumoihinsa. En ole varmaan milloinkaan mistään uudesta julkisesta rakennuksesta ollut näin tohkeissani. Viimeistään kesällä pitää mennä uudelleen.

Tihkusade olikin sopivasti loppunut kun tulimme ulos ja lähdimme kohti keskustan jouluvaloja ja Tuomaan markkinoita. Niistä sitten ihan oma osionsa lähipäivinä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta!