Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruoka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kesä puolessa välissä

Kesä alkaa olla puolessa välissä, ainakin almanakan mukaan. Tänä vuonna on menty säiden puolesta vähän laidasta laitaan, mutta niitä nyt sen enempää en analysoi. Ovat sitä mitä ylhäältä annetaan ja niillä pärjäillään.

Pihalla näkymät muuttuvat kaiken aikaa. Sen huomasi vasrinkin kun olimme välillä viikon poissa. Pieni irtiotto arjesta ja Pärnun kesää käytiin katsomassa, joka oli vilakka ja epävakainen, mutta sateet osasivat ajoittua niin, ettei kertaakaan kastuttu kunnolla. Pärnussa on nyt käyty niin monta kertaa, että pyyhittiin pois matkakohdelistalta.
Tosiaankin tuttu kaupunki ja kuvia tuli otettua erittäin vähän. Tässä muutama. Omalta osaltani yritin uudella T-paidallani tuoda Raumaa esille. Kun maailma ei riitä, valitse RAUMA.
 Rannalta, joka oli koko ajan melko autio tuulen johdosta. Ylemmän kuvan portti on jäänyt jäljelle kun v 2005 kova myrsky nosti merenpinnan korkealle aiheuttaen suurta vahinkoa.

Kotiin oli jälleen kiva palata, mikäs sen hienompaa.
Kotipihalla ihana päivänkakkaranurmikko vetelee loppuaan. Muutama päivä vielä, että siementää ja sitten nurin. On varmaan aution näköistä kun on tuohon niin tottunut ja siitä tykännyt. Toivottavasti ensi kesänä taas saa nauttia samanlaisesta nurtsista.
Liljojen vuoro kukkia

Kevätesikkokin innostui keskellä kesää kukkimaan kuin keväällä konsanaan
Kissankelloja kukkii paljonkin pihan laitamilla
Peruna kukkii ja ensimmäiset oman maan perunat on jo nautiskeltu, tällä kertaa uunissa paahdettuina

Yrtit kasvavat hyvin ja tein jo yhden satsin pestoakin pakkaseen talven varalle


Amppelitomaatti antaa jo hyvin satoa ja pukkasi tällaiset hauskat kolmosetkin

Pojanpojista vanhin, Veikka täytti 20 vuotta ja tein hänelle tällaisen kortin


Toivottelen kaikille blogissa kävijöille oikein ihania kesäpäiviä, vielähän niitä on jäljellä vaikka kuinka. Nauttikaa!


sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Näkemiin kesäkuu

Kesäkuun viimeistä päivää viedään. Kuukausi on ollut lämmin ja aurinkoinen, mutta kuiva. Muutama viime vuosi on menty samalla kaavalla, sadetta on osunut tosi niukasti tänne huudeille. Suurin piirtein kaikki on kuitenkin hengissä pihalla ja puutarhassa.
Kesäkuun alkupuolella päivitettiin huvimajaa sisältä päin. Vähän uutta ilmettä saatiin pikkurahalla. Ikkunoiden päälle laitettavat tekstitarrat tilasin paikallisesta firmasta ja oikeastaan kaikki muu löytyikin "välivarastosta" ja käytettiin sellaisenaan tai tuunattuna.
Katto maalattiin vaaleammaksi ja kun aikanaan asennettu valaistus ei enää toiminut kuin osittain, niin laittelin vähän tähtiä taivaalle
Mukava siellä on taas istuskella kun on vähän raikkaampi look.

Vuosi sitten laitettiin terassin ympärille uusi aita ja vielä olisi loppukesällä tarkoitus uusia terassin lattia.
Vesialtaalla ei mitään muutoksia, paitsi nuo päivänkakkarat antavat sillekin oman leimansa

Kesä on ihanaa aikaa monella tavalla. Yksi tärkeistä ihanuuksista ovat mansikat. Niitä on melkein jokaisessa ruoka-annoksessa






Mansikat, meloonit ja minttuyrtti, siinä mun kesälempparit <3

Oikein hyvää ja aurinkoista alkavaa heinäkuuta kaikille, jotka täällä käytte. Nauttikaa kesästä :)





sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi

Neljännes vuodesta 2019 on nautittu ja hyväksi todettu. Talvelle saadaan pikkuhiljaa sanoa näkemiin ja keväälle tervetuloa jälleen. Rakastan sitä, että meillä on neljä vuodenaikaa. En haluaisi yhtäkään niistä pysyväksi olotilaksi. On ihana keväällä nähdä kun ensimmäinen sinivuokko aukeaa ja viimeinen lumiläntti katoaa. On ihana nauttia kesästä, istua rantakalliolla ja kuunnella lokkien kirkunaa, hakea omasta puutarhasta salaatit ja yrtit. On ihana syksyllä sytyttää takkaan tuli ja kääriytyä peittoon sohvan nurkkaan lukemaan tai suunnittelemaan joulua. Ja mikä ilo onkaan kun talven ensimmäinen lumisade on yön aikana peittänyt pihan. En muuksi vaihtaisi, vaikka joskus pahimman rospuuton aikaan uhkailenkin muuttavani Afrikkaan, mutta en minä tosissani.

Muutamia uusia askartelujuttuja odottelee verstaalla tekijäänsä. Muunmuassa nahkapaperia olen hankkinut neljää väriä ja pieni kolvikin on valmiiksi esille nostettu ja asiaa käsittelevää kirjaakin olen lueskellut. Oliskohan aika siirtyä tositoimiin!

Olen myös uppoutunut sukuni vanhoihin kuviin aloittamani ikuisuusprojektin merkeissä. Voi miten paljon onkaan kaikkea mielenkiintoista tullut esille. Tiedän nyt juuristani vähän enemmän kuin ennen. Projektin myötä olen löytänyt muutaman sukulaisenkin vuosikymmenten jälkeen. Olen saanut serkuilta lainaksi tätini vanhan valokuva-albumin, jossa on kuvia, joiden olemassaolosta en ole tiennyt. Mielenkiintoinen projekti jatkuu ja toivottavasti saan siihen päätössanat jolloinkin lähitulevaisuudessa kirjoittaa.
Ilmeisesti tuo projekti on innostanut lukemaan kirjoja, jotka kertovat sota-ajasta lähinnä kirjeiden muodossa, " Isän sota" ja "Isäni sota, rauha ja rakkaat". Viimeksi sain luettua kirjan "Kunnes rauha heidät erotti" ja se avasi aivan uusia käsityksiä sotavangeista, heidän määrästään ja oloistaan. Kaikissa näissä vilahteli paikkakuntia, joissa omakin isä on viisi vuotta maatamme puolustanut. Raskasta luettavaa, mutta olen halunnut tietää eikä se tieto ole tuskaa lisännyt. Kunnioitusta ja kiitollisuutta kylläkin ja tietoa siitä miksi olemme tässä nyt. Minäkin.
Vastakohtana lukemilleni kirjoille on ollut kaikenlaisen kauniin ja herkän kuvaaminen ja kuvien kanssa leikittely.
Valokuvaus on keskittynyt valokuvaprojektimme teeman mukaisesti abstrakteihin kuviin.




Meillä ei paljon pizzoja harrasteta, mutta tätä oli pakko kokeilla kahdesta syystä. Toinen syy oli nimi "Tulivuoripizza". Tätä asuinkyläämme Tiilivuorta kun usein kutsutaan Tulivuoreksi. Toinen syy oli rakastamani vuohenjuusto, jota tuli kokonainen kiekko pizzan keskelle ja kun mies on aika perso makkaralle (yritän sisukkaasti kasvattaa häntä pois tuosta paheesta) niin prinssinakkeja on reunoilla taikinan sisällä. Resepti löytyy täältä. Oli muuten ihan sairaan hyvää. Saattaa olla, että teen joskus toistekin.

Toivottelen kaikille blogissa kävijöille oikein ihania auringon hellimiä kevätpäiviä. On jälleen koittamassa aika, jolloin luonnossa tapahtuu jokapäivä jotain uutta.
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3


keskiviikko 29. elokuuta 2018

Keittiön terveiset

Kotipuutarhan sadonkorjuupuuhat hoituivat tänä vuonna huomattavasti normaalia aikaisemmin. Kuivuus ja kuumuus ei pystynyt ihan kaikkea tappamaan. Herukoita (vihreitä, mustia ja punaisia) tuli ihan kiitettävästi. Karviaiset ja mansikat sen sijaan tuottivat marjoja vain maistiaisten verran. Onneksi viljelijöiltä on voinut ostaa. Talven varalle on 200 litran pakastin jälleen täynnä ja kokemuksesta tiedän ettei se mihinkään riitä. Lisäksi ostan viimeistään kevättalvella pakastettuja mansikoita ja ehkä jotain muutakin viljelijältä.
Kasvihuoneessa kurkut ja tomaatit ovat antaneet hyvän sadon. Kurkkusalaattia on jo monta purkkia talvenkin varalle ja tomaateista olen taas tehnyt useamman satsin sosetta, joka on tosi hyvää keittojen ja kastikkeiden pohjana ja pitsassa. Parasta tulee kun ensin uunissa grillivastuksen alla paahtaa tomaatteja sipuleita ja valkosipuleita. Kaksi tällaista pellillistä paahdoin yhteen  satsiin.
Sitten vähän sokeria ja suolaa ja loraus punaviinietikkaa ja hautumaan pataan hellalle tai uuniin. Lopuksi paljon basilikaa ja villiintynyttä mäkimeiramia ja sauvasekoittimiella muhjuksi.
 Hakkaa mennen tullen kaikki kaupassa myytävät.

 Basilikat ovat myös kasvaneet erittäin kiitettävästi ja kaikkea ei ehdi tuoreena syödä, joten pestoksi  pakasteeseen olen säilönyt

Silloin tällöin kuvaan tekemiäni salaatteja ja ruoka-annoksia. Kesällä varsinkin saa ruoasta niin värikästä, raikasta ja terveellistä todella helposti. Rakastan värikkäitä ruokia, joissa on yksinkertaiset, selkeät ja aidot maut. Ruoka pitää olla kauniisti esillä, se on kunnianosoitus ruoalle ja ruokailijalle. Se on myös merkki siitä, että ruoka on rakkaudella valmistettu.





 Aamuiset smoothiekulhot antavat tuhdin latauksen päivään

Raikkaat ja täyteläiset smoothiet ovat virkistäviä ja terveellisiä välipaloja
Viime vuosina olen ruvennut todella tykkäämään ruoanlaittamisesta ja sen esille laitosta. Haluan tehdä kauniita annoksia ihan tavallisina arkipäivinä. Se on sellaista arjen luksusta, josta nautimme. On kiva kuulla pöydän vastapuolella istuvalta mieheltä:"Kyllä on taas maut kohdallaan, kiitos".
Katson mielelläni erilaisia ruokaohjelmia ja aina niistä jotain ideaa jää itsellekin ja olen hyvin kokeilunhaluinen ja teen paljon ruokia "ihan omasta päästä". Saatan katsoa vinkiksi jotain ohjeita, mutta en niitä kovin tarkasti noudata.

Kiitos käynnistä blogissani ja aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!