No, ei ihan, mutta melkein. Ainoastaan ikkunoiden pesu ja verhon vaihtaminen toiseen ikkunaan pitää vielä tehdä. Mutta niitä en edes laske. Homma ei ollut ihan pieni, monen monta viikkoa asian kanssa pakersin. Lajittelin tavaraa säilytettäviin, myytäviin, lahjoitettaviin, poltettaviin roskiin ja sekajätteeseen. Hämmentävää miten paljon ehtii vajaan kolmenkymmenen askarteluvuoden aikana tavaraa kerätä, vaikka paljon sitä on käytettykin. Toki olen suursiivouksia aikaisemminkin tehnyt, mutta en oikein mistään raaskinut luopua, lajittelin niitä vaan muka parempaan järjestykseen. Nyt lakaisi iso luuta! Edelleenkin jäi paljon ja osa myös sellaista minkä olisi voinut jo hävittääkin, mutta ei ihminen kerralla mahdottomiin pysty! Olen niin ylpeä itsestäni, että maltoin niin paljosta luopua. Kuten kuvista näkyy en kuitenkaan ihan puille paljaille vielä jäänyt :)
Nyt tiedän tarkkaan mitä minulla verstaallani on ja aika tarkkaan missä mitäkin on. Uusien paikkojen opettelu aina vähän aikaa kestää. On ilo mennä sinne jotain askartelemaan ja kieltämättä sormet syyhyävätkin aika lailla kun olen monta viikkoa tehnyt vain pakolliset jutut.
Verstaallani kaikki huonekalut ym:t sellaiset ovat huusollin puolelta hylättyjä ja laitettu sinne entisten lisäksi. Niitä ei ole maalattu tai verhoiltu vaan ovat sellaisenaan. Ei voi sanoa, että olisi joku tyyli :) Mutta pääasiahan on, että toimii ja minä siellä viihdyn.
Isolla työpöydällä kuvausteltan vieressä on vielä laatikoissa hinnoiteltuna runsaasti myytäviä leimasimia, kirjoja, papereita ym. Yritän myydä niitä "livenä", paitsi ehkäpä leimasimia jossain vaiheessa laitan nettimyyntiin.
Kun sain viimeisetkin pölyt pyyhittyä ja viimeiset roskapussit vietyä pois niin oli aika sammuttaa loistevalot, sytyttää vähän kohdevaloja ja kynttilä ja heittäytyä hetkeksi tunnelmoimaan ja ihailemaan lopputulosta.
Arvatkaapa mitä tuo arkkupöytä sohvan ja nojatuolien välissä pitää sisällään ja on lähes täynnä :)
