maanantai 31. joulukuuta 2018

Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Jälleen on uuden vuosiluvun opettelemisen aika. On myös aika vilkaista taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Itselle ja perheellekin vuosi 2018 on ollut hyvä.
Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, ettei minun tätä maailmaa valmiiksi tarvitse saada. Voin huoletta jättää myös jälkipolville tekemistä! Voin noukkia rusinat pullasta ja tehdä aika usein just sellaista mitä oikeesti haluan ja mikä tuo hyvää mieltä ja positiivista energiaa itselle ja toivottavasti samalla muillekin. Haluan kokeilla kaikkea uutta ja poistua mukavuusalueeltani kokeilemaan onko minussa naista ylittämään itseni. Tällaisen heittäytyjän löysin itsestäni viime kesänä ilmoittautumalla tanssiryhmään "Liikkeen Kokijat".
Vain kerran elämässä voi meikäläiselle osua eteen mahdollisuus päästä maailman kuulun tanssitaiteilija ja koreografi Jonathan Bretonin oppilaaksi. Eipä tullut montaa minuuttia harkittua kun ilmoittauduin mukaan. Samanlaisia heittäytyjiä oli koko ihana ryhmä. Aika hurjaa, niin ihanaa, ainutlaatuista, palkitsevaa ja suuria tunteita herättävää. Heti ekalla harjoitustunnilla Jonathan valoi meihin tanssijan moodin. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen esiinnyimme lokakuussa kolmen muun tanssiryhmän kanssa maksavalle yleisölle. Koreografia oli tehty Edith Piaffin "La Foule" musiikkiin. Bäkkärin tiivis, suorastaan tärisyttävä jännitys katosi kuin taikaiskusta esityksen alettua. Jonathan evästi viimeiseksi "nauttikaa" ja niin me nautimme, annoimme vaan mennä päätyyn eli viimeiseen tahtiin saakka, nautimme mahtavista ablodeista ja bäkkärillä kaikilla oli onnen kyyneleet silmissä. Me teimme sen. Kesti aikansa ennenkuin tähtipöly oli laskeutunut. Tämä projekti ei unohdu.
Synttäreitä ja valmistujaisia on saatu viettää perhepiirissä. On saanut olla ylpeä ja onnellinen nuorten saavutuksista. Pari ulkomaan matkaa on tehty, toinen erittäin onnistunut, toinen ei niinkään.
Liikunta (myös yhden senioriryhmän vetäjänä), valokuvaus, askartelut, koti ja puutarha ovat olleet tärkeitä henkireikiä. Ja tietenkin perhe ja ystävät, he ovat kaiken perusta vuodesta toiseen.
Katsoin viime vuoden viimeisestä päivityksestä, etten ole tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle. En tee nytkään muuta kuin Tommy Tabermannin sanoin " Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä". Sillä ajatuksella lähden uteliaana,mieli avoimena ja luottavaisena vuoteen 2019. Ja käytän joka päivä kaiken sen rohkeuden minkä suinkin uskallan. Ehkä teen jälleen jotain, joka vaatii heittäytymistä ja mukavuusalueelta poistumista, ehkä... Tiedän, että tulee päiviä, jolloin rohkeudesta ja uskalluksesta ei ole tietoakaan. Annan sen itselleni anteeksi, mutta en lannistu ja yritän seuraavana päivänä enemmän.
Ehkäpä kuitenkin yhden lupauksen teen. Olen kuluneen vuoden aikana vähän turhan harvoin ottanut yhteyttä ystäviin, lupaan  parantaa tapani ja soittaa ja meilailla useammin. Ja kun oikein reteeksi ryhdyn niin lupaan kirjoittaa muutaman ihan oikean kirjeen. Tulikohan jo luvattu liikoja?

Toivon kaikille blogissa kävijöille onnellista vuotta 2019 ja olkaa tekin rohkeita!

torstai 27. joulukuuta 2018

Jouluisia tunnelmapaloja

Jouluaatto sujui rattoisasti 13 rakkaan ihmisen kanssa ruokaillen, lahjoja availlen ja ihastellen, leikkien ja 1-vuotiaan Eelin touhuja katsellen. Rakastan joulua, mutta ennenkaikkea just sitä osiota, jolloin koti on täynnä elämää. Tosin nautin myös siitä, että rauha laskeutuu ja kaksistaan miehen kanssa luemme, katselemme leffoja ja lämmittelemme jouluruokia, käymme lenkillä ja vaan olemme. Joulu ei suinkaan ole vielä ohi vaan jatkuu Loppiaiseen saakka. Jouluun koristeltu koti rauhoittaa. On ihana istua sohvan nurkassa glögilasi kädessä ja nauttia joulutunnelmasta.
Tässä muutamia kuvia jouluisesta kodistamme















Luntakin saatiin just sopivasti jouluaatoksi
Joulukorttipajastakin tuli kuva otettua. Muuten jäivät kortit kuvaamatta. Olin niin innoissani, että vasta kun olin sulkenut kuoret tuli mieleen, että kuviakin olisi voinut ottaa

Ystävälle vein tekemäni pienen kirkon
Linnut ja oravat saivat jouluherkkunsa
Rauman Pyhän Ristin kirkkoon meidät oli kutsuttu joulukonserttiin
Hautausmailla käytiin viemässä kynttilöitä poisnukkuneille vanhemmillemme
Glögiä kahdelle
Ihanaa ettei joulu ole ohi, nautimme siitä vielä monta päivää.
Tehkää tekin blogissakävijät niin.







sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua

Viime aikoina on blogi jäänyt aika vähälle huomiolle, ei ole päivityksiä tullut tehtyä, vaikka materiaalia olisi paljonkin. Lupaan parantaa tapani joulun jälkeisessä elämässä. Nyt vaan on tarmo ja puhti purkautunut muihin kohteisiin.
Jouluaattona saan jälleen koota helmoihini 13 - 14 rakasta ihmistä ruokailemaan yhteisessä pöydässä ja viettämään yhteistä joulua. Muut joulupäivät kuluvatkin sitten kaksistaan miehen kanssa lukien, leffoja katsellen ja ulkoillen. Meilläkin on nyt valkea joulu ja pyhät on luvattu pikkupakkasta ja auringonkin luvataan näyttäytyvän. Päivät pitenevät.



Toivottelen teille kaikille blogissa kävijöille ja teidän läheisillenne
Tunnelmallista ja Rauhallista Joulua
 

torstai 6. joulukuuta 2018

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa

Tällaisella asetelmalla on meidän kotona tänään muistettu, kunnioitettu ja kiitetty heitä, joiden ansiosta saamme viettää Itsenäisyyspäivää ja meillä on vapaus tehdä valintoja. Suurimmat kiitokset on lähetetty pilvenreunalle Aarnelle & Aarnelle, meidän omille sotaveteraaneille.

Jo eilen vietimme itsenäisyyspäiväjuhlaa Kokemäen lukion auditoriossa. Juhla on siellä perinteinen ja samalla saavat syksyn ylioppilaat valkolakkinsa. Pojanpojista vanhin, Veikka suoritti samanaikaisesti sähköasentajan ammattitutkinnon ja ylioppilastutkinnon. Hyvin arvosanoin suoritetun urakan jälkeen oli juhlan aika. Ilon ja onnen kyyneleitä  tuli vuodatettua ja olemme niin ylpeitä hänestä <3
Juhlijalle tein tällaisen kortin


Kuvan ottamisen jälkeen kiinnitin vielä kortin alareunan keskellä olevaan muistiinpanolehtiöön lyyran.

Tiistaina alkuillasta valokuvakerhomme kävi kuvaamassaVanhan Rauman jouluvaloja. Sade oli vähällä pilata koko homman, mutta piti sen verran taukoa, että saimme kierroksen tehtyä. Märkä kivetys heijastuksineen olikin mielenkiintoinen. Tässä muutama kuva näytille




Torilla oli tosi iso kuusi (pituutta 22 metriä) Sen valaistuksesta käytiin melkoista keskustelua Rauma-sivustolla. Ei ollut ollenkaan mieleinen monen mielestä. Seuraavan kuvan otin maanantaina alkuillasta ja keskiviikkona puolilta päivin tuuli oli kaatanut koko komeuden pitkin pituuttaan maahan. Ei tarvitse enää kenenkään valittaa epäonnistuneesta valaistuksesta! Onneksi kukaan eikä mikään jäänyt valtavan kokoisen kuusen alle.
Ainakaan uutta isoa kuusta ei paikalle saada. Nähtäväksi jää tuodaanko joku pienempi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin oikein Hyvää itsenäisyysäivän iltaa ja loppuviikkoa!







tiistai 27. marraskuuta 2018

Onnittelukortteja

Kylläpä onkin kulunut aikaa kun viimeksi tänne blogiin olen kirjoitellut. Jospa tässä taas aktivoituisi tämänkin asian suhteen.
Joulukorttiprojektikin on meneillään ja kiirehän niiden kanssa ilmeisesti tulee. Mutta niistä sitten myöhemmin.
Syntymäpäiväkortin tein kummitytön tyttärelle, joka täytti 13 vuotta

Hilkka-ystävälle lähti nimipäiväkortti


Ensilumi satoi, ainakin pari milliä, mutta valaisi ihmeesti maisemaa ja pikkupakkanen taiteili terassin ikkunoihin jääkukkasia.

Oikein hyvää marraskuun viimeistä viikkoa!


maanantai 5. marraskuuta 2018

Lipsahdus

Jo viime vuonna päätin, etten sotkeudu tonttuoviin ja edelleen pari viikkoa sitten olin samaa mieltä. Ja kuinkas sitten kävikään, tuli pieni lipsahdus ja värkkäsin TONTTUOVEN. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan.
Isännän varastoista löytyi 2-3 mm:n paksuista puulevyä ja siitä hän teki taustan ja sen alareunaan kiinnitti n.6 cm leveän hyllyn. Äärimitat ovat n. 30 x 30 cm. Tätä voi pitää jonkun tason päällä tai ripustaa seinään kuin taulun. Eteisen seinällä sen paikka meillä on.
Tilasin netistä postilaatikon, oven, ovenkahvan, kynnysmaton, mahakelkan, pikkuisen lyhdyn ja kuuset. Kaikki ovat nukkekotitarvikkeita.
Ovi oli valkoinen, mutta halusin siihen vihreää ja maalasin akrylivärillä. Tein oveen kranssin ja tietysti numerokin pitää olla ja tuo ovenkahva on tosi ihana. Ikkunan stanssasin paksusta pahvista ja kun ovi oli aukeava ja nukkekotiin tarkoitettu niin sen sisäpuoliset listat jäivät käyttämättä ja niistä sain ikkunaan listat. Ikkunaan tein verhon ja kynttilät "palamaan". Mahakelkan maalasin myös uudelleen. Kynnysmattoakin tuunasin vähän isommaksi askarteluhuovalla ja nyörillä. Lumipastalla ja kimalleliimalla laitoin lunta vähän sinne sun tänne. Joulukoristelaatikosta löytyi just sopivan kokoinen raitatonttu kelkkaan makoilemaan.

 Niin, ei oikeastaan ollut tarkoitus tehdä mitään uutta joulukoristetta...ans kattoo tuleeko lisää lipsahduksia, onhan tässä vielä monta viikkoa jouluun.
 Oikein hyvä marraskuuta kaikille!