Vuojoen Kartano ja kuukauden kuva/ajatus

Eurajoella sijaitsee historiallisesti arvokas Vuojoen Kartano. 

Kartanorakennus on kaunis 

Piharakennus on melko vaatimaton päärakennuksen rinnalla

Varsinainen syy miksi sinne pari päivää sitten ajeltiin oli kartanoon kuuluva kuusikuja, joka on tunnelmaltaan hyvin vaikuttava.

Olen tykästynyt kaikenlaisiin kujiin ja ne ovat yksi suosikkikuvauskohteeni myös vanhoissa kaupungeissa. Olen ilmeisesti edellisessä elämässä ollut kujakatti!
Vuojoen Kartanon historiaan voit tutustua täällä.

Syyskuulle lähden Tommy Tabermannin ajatuksin. Ihmeitä ei todellakaan kannata odotella kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Niitä pitää ruveta toteuttamaan!

Oikein hyvää ja tunnelmallista syyskuuta kaikille, nautitaan pimenevien iltojen hämärän hyssystä kynttilöiden valossa.

Näillä ajatuksilla kesäkuuhun

Kesä tulikin jo toukokuussa, mutta virallisestihan se alkaa tänään. Luonto huutaa vettä, mutta sitä ei ole ennusteen mukaan ylhäältä päin tulossa vielä moneen päivään. No ilmat ovat mitä ovat, turha niiden voivotteluun on energiaansa hukata, se kuuluu niihin asioihin, joita emme voi muuttaa lyhyellä tähtäimellä. Pitkässä juoksussa voimme jokainen asian eteen jotain tehdä, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Normaali keskustelunavaus tuli tehtyä ja nyt asiaan. Olen vuosien ja vuosikymmenten aikana tullut ymmärtämään, että mä olen paras mä. Ei ole muita, olen ainutkertainen ja ainutlaatuinen ihminen, mestariteos. Koskaan ei ole ollut eikä tule olemaan toista samanlaista. Olen tuon takonut päähäni ja olen ylpeä ja onnellinen itsestäni. Kun puhun kaveripiiristä tällaisia niin useimmiten minulle nauretaan jotenkin säälittävän ymmärtävästi "Se nyt niin tykkää itsestään". Kyllä just niin enkä todellakaan ymmärrä hävetä sitä eikä edes tarvitse. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ymmärrän ainutlaatuiseni. Se ei todellakaan tarkoita, että kuvittelisin olevani millään sektorilla paras kaikista, olen vaan ja ainoastaan paras minä.
Kasvatusmetodit 50-luvulla olivat hyvin toiset kuin nykyisin, monet asiat olivat salaisia, ongelmista ei juurikaan puhuttu, ne lakaistiin maton alle ettei kukaan näe. Rakkautta ei näytetty, mutta kyllähän sitä oli. Kuriakin oli. Eniten kiitollinen olen vanhemmilleni siitä, että he antoivat minun kasvattaa itselleni vahvan itsetunnon, sitä ei lytätty ja kuopattu. Vahva itsetunto on kantanut läpi elämän, en ole koskaan vakavamielisesti vähätellyt itseäni, leikilläni tietenkin joissain tilanteissa. Olen ollut varma siitä, että kun jotain haluan tehdä niin pystyn siihen kun tarpeeksi haluan. Vihaan sanontaa "minä vaan". Miten niin vaan, kun on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Vanhempani sanoivat usein:"meidän Arja menee vaikka läpi harmaan kiven". Kiitos näistä sanoista , ne on talletettu sydämeeni <3
Edelläkirjoitettuun liittyen kuva/ajatus kesäkuulle

Toivottavasti tekin, kaikki lukijani tiedostatte olevanne mestariteoksia, ainutlaatuisia ja ainutkertaisia.

Hyvää kesäkuuta kaikille <3

Ajatuksia toukokuulle

Toukokuussa voisi miettiä vaikkapa tätä. Pyrin joka päivä unelmoimaan jostain, myös ihan hulluista asioista. Niistä kehkeytyy päätöksiä. Osalle unelmista tulee päätös unohtaa koko juttu. Osa muotoutuu toteutuskelpoiseksi. Osa viisaita ja osa ei niin viisaita. Mutta olen sitä mieltä, ettei ilman unelmia voi elää. Unelmat voivat olla pieniä tai suuria, pääasia että niitä on.

Unelmien lisäksi  tärkeässä osassa on se mitä luonnossa parhaillaan tapahtuu. Saamme seurata suurenmoista näytelmää, kunhan avaamme silmämme, hiljennymme hetkeksi ja annamme aisteille mahdollisuuden. Katso ja kuuntele! Välillä kannattaa olla nöyrä ja laskeutua kontalleen maahan, siellä on oma ihmeellinen maailmansa.

 Kaikki kuvat olen ottanut vanhalla kännykänretaleella, jossa lisävarusteena muutaman kympin lähilinssi.

Oikein hyvää, aurinkoista ja virkeää toukokuuta kaikille!

Maaliskuu

Maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi. Pakkaset ovat hellittäneet ja aurinkoinen sää on hellinyt meitä ainakin täällä Rauman suunnalla. Jotkut tirpatkin jo lurittelivat kevätlaulujaan, joskin vähän oli äänessä käheyttä. Otturi-Vili nukkui terassilla, vaikka käytiin useamman kerran sanomassa, että sisällekin sopii päikkäreille tulla. Rännistä tippui vesi. Eikös nämä ole ihan selkeitä keväänmerkkejä?

Autotallin katolta on roikkunut jo muutaman päivän kiva pitsireunus. On sopivasti varjon puolella, muuten olisi jo sulanut.

Saippuakuplien puhalteluilmat taitavat olla tältä talvelta ohitse. En saanut sellaista kuvaa, jota lähdin innolla ja ahkerasti tavoittelemaan, mutta ei tämä nyt ihan huonokaan ole, noin niinkuin omasta mielestäni :)

Ei saippuakuplien sielunelämä vielä auennut. Yhtään ei tiedä miten samakin litku käyttäytyy seuraavana päivänä suht samoissa sääolosuhteissa. Minkälaisia kuvioita milloinkin jäätyy ja välillä ei minkäälaisia.

Mielenkiintoista puuhaa, johon tulee himo. Vielä puhallan yhden kuplan... ja vielä yhden. Ei vaan pysty lopettamaan kun jos siitä tulisi se unelmien saippuakupla, josta voisi olla oikeesti onnellisen ylpeä. Ei haittaa vaikka fairylientä on kamerassa, silmälaseissa, takissa ja kengissä. Ei haittaa vaikka sormet ovat umpijäässä. Milloin mihinkin addiktoituu :) Nyt saa olla tämä harrastus tältä talvelta...luultavasti.

Maaliskuun kuva/ajatelma on tällainen

Itse olen parantumaton kokeilija-tyyppi. Kaikkea mahdollista pitää kokeilla, joten teen hyvin usein jotain ensimmäistä kertaa. Kokeilen erilaisia kädentaitoja, kuvaukseen liittyviä asioita, ruokia, liikuntamuotoja jne. Yleensä mielenkiinto lopahtaa siinä vaiheessa kun jonkun homman osaan. Tärkeintä on matka eikä päämäärä.
Tänäänkin tein jotain ensimmäistä kertaa. Kerron siitä kunhan saan päivänvalossa kuvattua.

Toivotan kaikille blogissa kävijöille aurinkoista, energistä ja onnellista maaliskuuta!

Hyvää helmikuun alkua

Lumimyräkällä helmikuu alkaa ainakin täällä Rauman seudulla. Lunta tupruttaa vaakatasossa. Minussa on varmaan joku vika kun siitäkin tykkään :) Vai onko se asennekysymys? Olen kyllä ihan tarkoituksella yrittänyt lopettaa kaikenlaisen ruikuttamisen ilmoista. Se jos mikä on turhaa energian haaskausta. Ne ovat sitä mitä ovat ja se siitä. Pukeudutaan säiden mukaan ja ollaan ulkona se mitä on pakko tai huvittaa ja sisällä on kiva uppoutua johonkin mieleiseen puuhaan kun ulkona tuuli nurkissa ryskää. Lumitöitä tiedossa ja sehän on parasta hyötyliikuntta mitä tiedän. Oikeesti!

Päivittäin ajattelen miten paljon rohkeutta minulla on varaa jättää käyttämättä ja rohkeuteen liittyy tämä helmikuinen kuva/ajatelmanikin

Olen ollut niin paljon menossa erilaisissa jutuissa, että askartelut ovat jääneet aika vähiin. Jotain on ns. meneillään ja varmaan pikkuhiljaa valmistuvatkin. Kameraa olen ulkoiluttanut lähinnä pihalla ja tietenkin olen ottanut päivän orava- ja lintukuvat "luontokuvausasemasta" (takkahuoneen ikkunasta), mutta ne nyt pitkälti toistavat itseään.
Punatulkkuja on tänä talvena hyörinyt pihapiiristä enemmän kuin muistan koskaan ennen. Välillä kuusikin pariskuntaa yhtä aikaa, mutta usein kolme pariskuntaa. Odottelusta huolimatta yksi rouva tulppu ei halunnut samaan kuvaan vaan piileskeli milloin missäkin. Olikohan känkkäränkkäpäivä hänellä :)

 Päivän oravakuvat, jotka otin pari päivää sitten

Hyvää helmikuuta kaikille ja ollaan rohkeita, vaikka välillä pelottaisikin <3

 

Hyvää marraskuuta

Marraskuulle tein tällaisen kuva/ajatuksen.

Sanottua sanaa ei enää voi palauttaa takaisin vaikka välillä kovasti mieli tekisi. Toki voi selitellä ja pyydellä anteeksi, jos se sanottu sana on ollut loukkaava, mutta sanottu mikä sanottu. Ei sitä sanomattomaksi saa vaikkei olisi sitä tarkoittanutkaan.
Erityisen tärkeäksi minulle on tullut tuo ettei ohitettua hetkeä voi palauttaa. Se konkretisoituu erityisesti rakkaassa valokuvausharrastuksessani. Vaikkapa kuvassa olevat kastepisarat, ne ovat just tuollaisina vain pienen hetken ja minun pitäisi kameroineni osua siihen hetkeen ja siihen paikkaan. Se ei toistu ikinä enää samanlaisena. Voi kun aina tajuaisi hetken ainutkertaisuuden.
Kulunutta aikaa ei myöskään pysty palauttamaan paitsi muistoissa se tavallaan palautuu, mutta ei voi enää muuttaa mitään siitä miten on sen ajan käyttänyt.

Kumityttö oli tänään julkaissut fb-profiilissaan mietelauseen, joka osui ja upposi. 
Elämä on kuin kangas: joka aamu voit päättää haluatko maalata saman kuvan vai luotko jotain uutta.
Sopii hyvin jatkoksi noille edellä mainituille kolmelle asialle.
Haluan tänään maalata edes hitusen jotain uutta omalle kankaalleni.

Hyvää marraskuuta kaikille blogissa kävijöille <3

Syyskuun kuva ja mietelause

Kirpakkaa syyskuuta blogissa kävijöille!

Elokuun kuva ja mietelause

Näillä ajatuksilla lähden elokuulle 2017

https://www.youtube.com/watch?v=lLjW6W-AFo4

Heinäkuun kuva ja mietelause

Onko nyt jo muka heinäkuu? Mihin katosi kesäkuu, oliko se normaalia lyhyempi, ainakin siltä tuntui.
Taas jatkuu tämä vuoden alussa aloittamani kuva/mieltelause sarja ja heinäkuulle tällainen. Kuvan otin tänään seminaarin puutarhasta ja mietelause ilmaantui jostain muistin sopukoista, enkä muista kenen ajatus se alunperin on, mutta tykkäsin siitä.

Oikein hyvää , lämmintä ja aurinkoista heinäkuuta kaikille!

Kesäkuun kuva ja ajatelma

Ensimmäinen kesäkuukausi alkaa varsin vilakoissa merkeissä. Hädintuskin kymmeneen asteeseen lämpömittari on lähipäivinä noussut ja saman menon on luvattu jatkuvan vielä toistaiseksi. Onneksi saatiin hartaasti toivottua ja kaivattua sadetta.
Uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä vielä kesäksi muuttuu :)
Kesäkuulle tällainen kuva/ajatus. Otin kuvan eräältä Rhodoksen kaupungin kujalta. Kujaa oli pesty ja siinä oli pieni vesivirta, jossa pudonneet bouganvillen kukkaset uivat. Otin sen nimenomaan tätä tarkoitusta varten.

Kotipihalla sateesta kiittävät kukkaset, mutta eivät laittaisi pahakseen jos ilmat lämpenisivät

Pihaamme ympäröi paljon kuusia. Erityisesti yksi on runsas käpyjen tuottaja. Tänä vuonna taas näyttäisi olevan tulossa hyvä käpyvuosi. Uusia upean punaisia pikkukäpyjä saa jo ihailla

Oikein hyvää kesäkuuta kaikille blogissa kävijöille!

Aurinkoista toukokuuta

Toukokuu on polkaistu vauhtiin ja tein tälle kuukaudelle tällaisen kuva/ajatus-kortin

Pidetään mielessä, ettei elämällä ole kenraaliharjoitusta, tämä on suora lähetys ja uusintoja ei nähdä Areenassakaan.

Vapunvietosta Raumalla kerron seuraavassa päivityksessä vähän lisääkin, mutta ankanuittotapahtumassa ottamani kuva sopii mielestäni ajatuskortilleni jatkoksi

Onks mitään käryy kellään minne päin pitäs uida?

Välillä on kuvan kaltainen tunnelma itselläkin, mutta kyllä siitä selville vesille aina on päästy ja suunta löytynyt :)

Hyvää huhtikuuta

Sateisena alkaa huhtikuu ainakin täällä Rauman seudulla, mutta sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Ja toisekseen sataen kesät tulevat.
Facebookissa olen katsellut kaverien laittamia kuvia, toiset hiihtelevät upeilla hangilla, toiset ovat jo aikoja sitten bonganneet ekat sinivuokot ja pihoillakin lumikellot, krookukset ja narsissit tunkevat itseään kohmeisesta maasta. Taitaa olla pari viikkoa kun meidän pihalla lenteli neitoperhonen, oli vissiin vähän ennen aikojaan herännyt. Mustarastaan iltasoittoa on saanut jo moneen otteeseen kuunnella. Meillä oli jonkinlainen kolmiodraama meneillään kun kaksi naarasta ja yksi urosmustis selvittelivät keskenäisiä suhteitaan. Nyt näyttää siltä, että uros ei lopultakaan kelvannut kummallekaan naaraalle, jotka ovat häipyneet jonnekin muualle. Uros tähyilee korkeimmissa puunlatvoissa, jos vaikka uusia morsiamia olisi näköpiirissä. Toivotan onnea tälle meidän pihan vakkariasukille <3

Huhtikuulle tein tällaisen kuva/ajatelma-kortin

Oikein ihanaa huhtikuuta kaikille, tarkkailkaa ympäristönne muutoksia, nyt luonto muuttuu päivittäin!