keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Haaste "Kevään merkit"

Sain Sailalta haasteen "Kevään merkit" ja tottakai innokkaana kuvaajana otin haasteen vastaan. Varsinkin tämä aika vuodesta kun melkein kaikki lumet ovat sulaneet, on mielenkiintoinen valokuvaamista ajatellen. Päivittäin kiertelen pihapiirin ja lähimetsikön etsien kaikkea pientä, joka on ilmestyt näkyviin. Pikkuhiljaa yhä useammat kasvit ujosti kurkistelevat vielä haravoimattomasta maasta. Maa on vielä niin märkää, ettei ainakaan muutamaan päivään pääse haravoimaan.
Ehkäpä kaikkein eniten odottamani "kevään merkki" kasveissa on se kun tarhakylmänkukan kasteiset sykeröt ilmestyvät näkyviin. Ne ovat jotenkin niin hellyyttäviä.

 Muitakin on jo aluillaan, mm. kevätesikko,narsissit ja kevätvuohenjuuri


Onkohan tämäkin kevään merkki?
Tällaisen ötökän huomasin. Näyttää siltä,että ei ole vielä ihan valmis. Olettaisin että noista härpäkkeistä aukeaa siivet.

Yksi ihanimmista kevään merkeistä oli tänään n.30 joutsenen ylilento. Joka syksyinen rukoukseni "Talven poistuneen kun täältä näätte mä rukoilen, mä pyydän, palatkaa" oli jälleen kuultu. En edes yrittänyt ehtiä hakemaan kameraa sisältä, katselin vaan lumoutuneena kun ne komeassa aurassa torviaan töräytellen kaarsivat pihamme yli. Miten se voikin aika olla yhtä sykähdyttävää <3

Kiitos Saila haasteesta ja jatkan sitä haastamalla Hilun ja Enkulin.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Höyheniä ja vesipisaroita

Leikittelyä kännykkäkameran ja lähilinssin kanssa. Välineinä harmaa höyhenkranssi, suihkepullo ja taskulamppu




Ja näissä lisäksi ruusu

Milloin mikäkin vie mennessään :)
Voikaa hyvin!


maanantai 16. huhtikuuta 2018

Yhtä ja toista

Rauman kansalaisopiston kevätnäyttely oli viikonloppuna ja olin siellä perjantaina valvomassakin, mutta silloin en kierrellyt missään, olin vaan omalla "vahtipaikalla" munankuorimosaiikkitöiden osastolla.
Omat näyttelytyöni olivat tässä. Yksityiskohtaisempia kuvia näistä on täällä, täällä ja täällä.
Sunnuntaina tein aika pikaisen kierroksen ja kuvailin jonkin verran. Koskaan en lakkaa ihmettelemästä sitä miten upeita töitä monenlaisilla tekniikoilla talven aikana saadaan aikaiseksi.Tässä muutama upea työ joka tuli kuvattua



Tämä oli minun lempparini koko näyttelyn tarjonnasta.

Vielä muutama makrokuva muista aiheista


Oikein hyvää huhtikuista viikkoa kaikille!


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Pieni on kaunista

Tykkään valokuvaamisesta ja makrokuvaamisesta eritoten. Jokin aika sitten ostin kännykkään sopivan lisälaitteen Black Eye HD Macro 15x lähilinssin ja se on antanut taas uutta puhtia kontata maassa ja etsiä pienen pieniä kohteita. On taas tullut moneen kertaan todettua miten rajallinen on ihmisen silmän kyky nähdä. 15 kertainen suurennos linssissä näkee paljon sellaista mitä silmä ei ole havainnut. Hyvin vaatimattomilta näyttävät kohteet ovatkin upeita taideteoksia, luonnonihmeitä parhaimmillaan.

Eilen konttailin omalla pihalla ja teinvarressa etsiskellen pikkuisia merkkejä lähestyvästä keväästä ja löytyihän niitä ja mikäli säätietoihin on luottaminen niin viikon kuluttua jo paljon enemmän.

Ensimmäiset leskenlehdet ovat todellisia aurinkoja ja keväänairueita
Maksaruohon pikkuruiset alut ovat kuin ruusuja
Ylläreitä löytyy makrokuvista, niin tästäkin. Joku pöllön näköinen olio on kurkkimassa kuvan vas. yläkulmassa. Kuva on pienestä jäkälästä joka oli irronnut kivestä ja oli maassa mehikasvin päällä  ylösalaisin. Oli niin nätti, että piti kuvata ja kaupanpäällisiksi siis tuo "olio"
Jotta uutta voi kasvaa, vanhan pitää kuolla



Valokuvaaminen avaa uusia maailmoja, opit katsomaan asioita uusista näkökulmista ja ennenkaikkea koet sellaista mitä et edes tiennyt olevan olemassakaan ja se on siinä sinun jalkojesi juuressa. Pitää vaan nöyränä laskeutua maahan. Välillä joutuu vastaamaan kysymykseen "onko sinulla siellä ojanpohjalla kaikki hyvin".. "en tiedä onko kaikki hyvin, mutta ei mitään hätää ole, kunhan tässä kuvaan" :)
Kuvat isommaksi klikkaamalla pääset asian ytimeen!

Kiitos käynnistä!



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Huhtikuun alun pihaelämää

Melko harmaita ovat lähipäivät olleet ja vettäkin on satanut oikein kunnolla ja se on hyvä merkki, lumet sulavat kohisten. Keväistä hyörintää jo linnuilla. Sinitiainen on jo viikkoja sitten varannut asunnon ja käy sitä päivittäin kohentamassa ja tarkistamassa että vuokrasopimus on voimassa. Kököttää pöntössä ja valvoo lähiliikennettä
Tällainen luxuskoti ostettiin viime kesän Pitsiviikon markkinoilta ja kiinnostusta on herättänyt
Linturavintola on hiljentynyt, joku harva vielä poikkeaa aterialle

Oravat käyvät vielä päivittäin ja monena päivänä on turkki kastunut

Vedellä täytetyn lasipallon kanssa olen leikitellyt sisällä ja ulkona




Nyt pitäisi lähteä katsastamaan, onko jo lumen alta paljastunut mitään, joka oikeesti enteilisi kevättä, vaikkapa leskenlehti. Aurinkokin paistaa ja muutama lämpöaste, joten eikun ylös, ulos ja lenkille.
Oikein hyvää sunnuntaita kaikille blogissa kävijöille!



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen tuli, oli ja meni

Pääsiäiseni kului tänä vuonna pääsäätöisesti vaaka-asennossa. Outo flunssamuoto pääsi tekemään pesänsä minuun. Yksi päivä nuhaa, pientä kuumetta muutama päivä ja yskä joka jatkuu edelleen. Outoa asiassa oli se, että todellakin kuumetta oli vain siinä 37,5 paikkeilla, eli ei paljon mitään, mutta tauti vei parissa päivässä kaikki voimat ja ruokahalun. Kertakaikkiaan en pysynyt kunnolla pystyssä enkä pystynyt mitään syömään. Kyllä pariin kouralliseen mahtuisivat ruoat, joita viikon aikana sain tungettua suuhuni ja väkisin nieltyä alas. Vesi onneksi maistui ja sitä tulikin juotua ihan kiitettävästi.
Olin jo alkuun kipeä kun vähän pääsiäistä yritin kotiin rakentaa. Ei kiinnostanut, ei jaksanut. Kokeilin värjätä punakaalilla munankuoria. Ohjessa kerrottiin, että kun lisää vähän ruokasoodaa niin saa turkoosia. Ei siitä mitää rurkoosia tullut, mutta aivan ihanan vihreiksi värjäytyivä kananmunankuoret, ankanmunat imivät erittäin epätasaisesti väriä ja niistä tuli sekavan kirjavia. En jaksanut edes kuvata, mutta värjään lisääkin kun tarvitsen erääseen projektiin, sitten kuvia ja enemmän juttua asian tiimoilta.
Ankanmunankuoret olivat sopivan kokoisia tipusille ja kananmunan kuorenpuolikkaita täytin pikkuisilla munilla.



Kukkaostokset jotenkin epäonnistuivat, kestivät todella vähän aikaa, pikkunarsisseja ei tullut edes kuvattua ja helmililjoista yksi kuva
Oikeastaan mikään ei mennyt just niinkuin piti, oli pakko perua mieluisten vieraidenkin tuleminen. Onneksi en ollut mitään ihmeempiä suunnitellut kun näytti tauti olevan tuloillaan.
Ainiin, yksi asia meni niin täydellisen nappiin, ettei mitään rajaa. Ekana pääsiäispäivänä oli pakko horjuen hetki häärätä keittiössä kun sulamaan ottamani karitsan liha oli pakko saada kypsennykseen. Mies olisi laittanut jos olisin osannut ohjeet antaa, mutta kun en oikein itsekkkään tiennyt mitä olin tekemässä. Lihanpalat ruskistin pannulla ja sen jälkeen puna-, kelta- ja valkosipulin murskattuja kynsiä kuullotin pannulla. Kaikki uunivuokaan ja perään Rodokselta tuomaani maustesekoitusta stifadon (kreikkal. lihapata) valmistukseen, itsetehtyä tomaattisosetta ja paistinpannun huuhteluvesi. Kun oli kulunut puolisen tuntia alkoi uunista levittäytymään sellaiset tuoksut, että tiesin jotakin minäkin syöväni. Nelisen tuntia matalassa uuninlämmössä muhimisen jälkeen lisäsin vielä hapatettua kermaa. Isäntä keitteli perunat  ja vähän jotain värikästä lautaselle, lasiin hyvää punaviiniä. Oli kyllä niin täydellistä kuin vain voi. Veriappelsiinin siivut sopivat stafidon makuun mielettömän hyvin. Annokseni oli aika pieni, mutta eka ateria viikkoon, joka maistui hyvälle (lue taivaalliselle) ja meni ilman ponnisteluja kurkusta alas. Jälkkäriksi espresso ja tumma suklaa. Kun siitä sohvalle rojahdin niin huokailin vaan, että kuinka hyvää voi ruoka olla, voi tätä onnea.
Terveenä olisin ottanut monen monta kuvaa, mutta nyt tuhlasin vähäistä energiaani vain yhden kuvan verran

Tänään jaksoin tehdä kuva/ajatelman huhtikuulle.






 Suuressa osassa Suomea on tänään ilmeisesti lumimyräkkää, mutta näyttää siltä ettei asia koske Rauman seutua. Taitaa sivuuttaa ihan tyystin meidät ja sehän passaa.

Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille blogissakävijöille oikein hyvää ja keväistä huhtikuuta. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3




perjantai 30. maaliskuuta 2018

Hyvää Pääsiäistä

Toivotan kaikille kavereille Hyvää Pääsiäistä tämän 100-vuotiaan kortin välityksellä.
Äitini (synt 1910) on kortin taakse kirjoittanut: Olen tämän kortin saanut pikkutyttönä tädiltäni Maria Siltaselta kaupungintuliaisiksi. Elli Nylund.
Pitkän ja vaiherikkaan matkan on kortti kulkenut äitini mukana ja nyt viimeiset 25 vuotta ollut minun hoidossani.