maanantai 5. marraskuuta 2018

Lipsahdus

Jo viime vuonna päätin, etten sotkeudu tonttuoviin ja edelleen pari viikkoa sitten olin samaa mieltä. Ja kuinkas sitten kävikään, tuli pieni lipsahdus ja värkkäsin TONTTUOVEN. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan.
Isännän varastoista löytyi 2-3 mm:n paksuista puulevyä ja siitä hän teki taustan ja sen alareunaan kiinnitti n.6 cm leveän hyllyn. Äärimitat ovat n. 30 x 30 cm. Tätä voi pitää jonkun tason päällä tai ripustaa seinään kuin taulun. Eteisen seinällä sen paikka meillä on.
Tilasin netistä postilaatikon, oven, ovenkahvan, kynnysmaton, mahakelkan, pikkuisen lyhdyn ja kuuset. Kaikki ovat nukkekotitarvikkeita.
Ovi oli valkoinen, mutta halusin siihen vihreää ja maalasin akrylivärillä. Tein oveen kranssin ja tietysti numerokin pitää olla ja tuo ovenkahva on tosi ihana. Ikkunan stanssasin paksusta pahvista ja kun ovi oli aukeava ja nukkekotiin tarkoitettu niin sen sisäpuoliset listat jäivät käyttämättä ja niistä sain ikkunaan listat. Ikkunaan tein verhon ja kynttilät "palamaan". Mahakelkan maalasin myös uudelleen. Kynnysmattoakin tuunasin vähän isommaksi askarteluhuovalla ja nyörillä. Lumipastalla ja kimalleliimalla laitoin lunta vähän sinne sun tänne. Joulukoristelaatikosta löytyi just sopivan kokoinen raitatonttu kelkkaan makoilemaan.

 Niin, ei oikeastaan ollut tarkoitus tehdä mitään uutta joulukoristetta...ans kattoo tuleeko lisää lipsahduksia, onhan tässä vielä monta viikkoa jouluun.
 Oikein hyvä marraskuuta kaikille!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Bulgarian matka osa 2

Sunny Beachillä käytiin katsomassa autiota hiekkarantaa. Siellä varmaan parhaan turistikauden aikana viihtyvät hyvinkin auringonpalvojat ja bilettäjät. Meille ei tuollaisilla paikoilla ole mitään annettavaa. Hotelli hotellin vieressä, ravintoloita, yökerhoja, turistikrääsää ja hiekkaranta. Ei kiitos!
Muutaman virkistävän tunnin tylsistymisen keskelle toi käynti Sozopolissa. Tunnelmaltaan vähän samanoloinen kuin Vanha Nessebar











Vastoinkäymisiä ryhmäämme tuli vatsataudin vuoksi, kahdeksan henkilöa vietti kaksi vuorokautta sairaalassa ja pitkälti toistakymentä sairasteli hotellissa. Jälkimmäisten joukossa myös mieheni. Koskaan emme saaneet tietää mikä taudin aiheuttaja oli. Seuraavaksi alkoikin flunssa jyllätä ja sen sain minäkin. Kiitos eurooppalaisen sairaskortin, emme joutuneet lääkärimaksuja maksamaan ja reseptilääkkeet vakuutusyhtiö sitten kotimaassa korvasi. Niin ja apteekki oli lähellä!
Hotellissa oli jonkinlainen yökerho, jonka ohjelma ei hääppöstä ollut, mutta tuli sielläkin kauheassa melussa kolmena iltana istuttua kun muutakaan ei ollut.

Kissoja kuvaillemme aina ja joka paikassa. Niin myös nyt. Kissoja ei aivan hurjasti ollut ja oikeastaan paria lukuuottamatta erittäin hyväkuntoisia. Kissat eivät ole kenenkään lemmikkejä, vaan yhteishuoltajuudessa ne ruokitaan. Ovat ymmärtäneet, että kissat ovat kivampia kuin hiiret ja rotat.
Kissan kanssa on aika helppo toimia kuvaustilanteissa, pitää nöyrästi mennä kyykkyyn ja hiljaisella  monotonisella äänellä kehua miten kaunis kissa on ja olisi kiva jos menisi istumaan tai vaikkapa ihan makaamaan niin ottaisin kuvan. Yhteinen kieli löytyy yleensä aika nopeasti. Kuvaamisen jälkeen kiitän yhteistyöstä ja toivotan hyvää elämää.
Tämä kisu ei aluksi ollut yhteistyöhaluinen, mutta kun lähdin pois niin pinkaisi perääni ja johan löytyi halua
Tätä kissaa pyysin ystävällisesti ja kohteliaasti poseeraamaan ja sain tällaisen aika överin ilmeen
Tämä kissaperhe oli ihana. Tapasimme useammankin kerran. Emo pysytteli taka-alalla ja kolmikko hääräili omiaan. Harmaankirjava oli selvästi ujo, valkoisin suuna päänä kaiken aikaa ja mustankirjava oli tarkkailija ja sen näköinen, että ei vaan kestä tuon koheltamista ja jatkuvaa äänessä olemista. Ikäänkuin olisi anteeksi pyydellyt. Alin kuva on kännykässäni taustakuvana ja tuo iloa jokaiseen päivääni.




Tämä pikkuinen kiipesi KingKongin jalkoihin


Se kissoista tällä erää.
Mustameri siinteli välillä upean sinisenä, välillä harmaana ja tyrskyisenä. Tuli siellä uituakin, se aukko sivistyksessä täytetty!




Yhteenveto reissusta
Heti aluksi sattunut varkausjuttu jäi kyllä pään sisälle häiritsemään, vaikka toisin päätin. Positiivinen asenne ei oikein  palannut. Sairastamiset pahensivat tilannetta. Haemme lomiltamme elämyksiä, nähtävyyksiä, ihmeteltävää ja kuvattavaa. Nähtävyydet oli nopeasti katsottu. Pitkästyimme ja tylsistyimme, kotiin olisi voinut lähteä jo viidentenä päivänä. Olimme jopa niin epätoivoisia, että avoimme television, mutta sekin oli rikki. Vain yksi kanava toim ja sieltä tuli bulgariankielisiä uutisia. Emme viitsineet pyytää korjaajaa paikalle. Tuo epätoivo päättyi hysteerisen nauruun. Kun ei mikään onnistu niin mikään ei onnistu!
Matka oli täysin väärä valinta, oma vika. Tuli tehtyä ensimmäinen ja viimeinen reissu Bulgariaan samalla kertaa.
Kauppiaat ja myyjät eivät enää jaksaneet palvella  kauden viimeisiä turisteja, osa tuskin viitsi tervehtiä. Kuuroille korville kaikui "Have a nice day"-toivotukseni. Olin koko ajan hyvin epäluuloinen kaikkia kohtaan syystä tai syyttä. Hintataso pikkasen Suomen tasoa halvempi. Ruoka syötävää, mutta ei elämyksellistä.
Sää oli osittain erittäin kaunis ja välillä tuli vettä oikein kunnolla
 Kokemus se on huonokin kokemus ja onneksi pitkästyttävältäkin lomalta tulee kotiinlähdönaika


Hyvästi Bulgaria, ei jäänyt edes pientä nurkkaa sydämestä sinne. Kun lensimme Karpaattien vuorijonon ylitse (alakuvassa) tuli valtavan ihana tunne siitä, että muutaman tunnin kuluttua avaamme kotioven.
Vakuutusyhtiö korvasi varastettujen tavaroiden rahallisen arvon yhdellä puhelinsoitolla ja rahat olivat tilillä vielä samana päivänä. Tunnearvoa ja mielipahaa ei valitettavasti mikään korvaa. Ne on vain nieltävä.

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun saakka matkakertomuksen, jonka sisältö oli pitkälti negatiinen, muutamia ilonhetkiä lukuunottamatta.

Hyvää syksyistä viikonloppua!





keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Bulgarian matka osa 1

Monta viikkoa sitten palattiin reissulta, mutta matkakertomus on antanut odottaa itseään. Kuviakin tuli otettua harvinaisen vähän ja silti osa niistä on edelleen tsekkaamatta. Onhan tässä ollut kaikenlaista kiirettäkin, mutta suurin syy matkakertomuksen viipymiseen on ollut se, ettei oikein ole mitään kerrottavaa ja sekin vähä negatiivissävyistä.
Koska nämä matkoista tehdyt kirjoitukset kuvineen ovat itselleni matkapäiväkirjoja ja niiden avulla selvittelen matkakokemukset omassa päässäni, niin kyllähän jonkinlainen sepustus pitää kuitenkin tehdä.
Matkakohteeksi Bulgarian Nessebar Mustanmeren rannalla valikoitui syystä että emme ole aikaisemmin Bulgariassa käyneet ja matka järjestettiin kyläyhdistyksemme nimissä. Intoa piukassa lähdimme kahden viikon reissulle. Kolmen tunnin lennon jälkeen allamme näkyikin jo Nessebar ja sen vanha kaupunki.
 Kaikki olikin oikein kivaa siihen saakka kun matkalaukkuja Burgasin lentokentällä hihnalle saapuvaksi odoteltiin. Minun laukkuani ei kuulunut ja se tuli pitkähdön tauon jälkeen lähes viimeisenä. Huomasin heti, että laukun ympärillä ollut oranssi turvahihna puuttui. Olin aivan varma, että sen lukko ei ollut itsekseen auennut, vaan joku oli sitä käpälöinyt. Avoin laukun ja huomasin heti tavaroita kadonneen. Kolme muuta ryhmämme laukkua oli kokenut saman kohtalon. Olen sinisilmäisesti aina luottanut siihen, että kun laitan laukun lähtöterminaalissa hihnalle ja otan sen tuloterminaalin hihnalta niin ei siihen kukaan ole kajonnut. Eihän se ole mahdollista kuin lentokenttävirkailijoilla ja olen luottanut heihin. Enää en luota! Ilmiselvästi tuloterminaalin läpivalaisussa oli havaittu muutama mielenkiintoinen esine laukussani. Laukkua ei oltu pengottu vaan pari vetoketjullista pussukkaa avattu ja niistä viety tavarat. Monen satasen vahinko ja tunnearvot päälle. Pitkällisten neuvotteluiden ja selvittelyiden jälkeen pääsimme vihdoin hotellille, joka oli ihan odotusten mukainen
Päätin, etten varkausasiaa sen enempää mieti vaan vietetään kiva loma. Katsotaan sitten kotona, mitä vakuutusyhtiö korvaa vai korvaako mitään. Lupaavasti loma alkoikin, Nessebarin vanhakaupunki oli viehättävä kokonaisuus. Alkuperäistä vanhaa ei kovin paljon ollut, mutta melkein kaikki rakennukset oli korjattu aidon näköisiksi. Alue on vain n.800m pitkä ja n.350m leveä, joten ei siellä kovin montaa päivää saanut kulumaan. Vanha Nessebar on Unescon maailmanperintökohde samoin kuin kotikaupunkini Vanha Rauma. Vanha Nessebar on saarella ja sinne johtaa pengertie


Tästä pienoismallista saa käsityksen alueesta ja sen säilyneistä vanhoista rakennuksista, jotka pääsääntöisesti ovat kirkkoja











Kadut ja niiden varsilla olevat turistirysät tulivat jo turhankin tutuiksi. En vaan jaksa näitä. Yleensäkin shoppaileminen ei ole mun juttu, eikä varsinkaan lomareissuilla.


Paikasta toiseen siirtyminen hoitui pääasiassa kävellen, koska välimatkat koko Nessebarin alueella ovat lyhyitä. Mutta jalkojaan voi säästää hyppäämällä vaikkapa kaupunkijunan tai hevosen kyytiin.

Lisäksi taksit ja bussit kuljettavat paikasta toiseen. Mihinkään kulkuneuvoon ei kannata mennä ennenkuin matkan hinta on tingitty ja sovittu ja silti ei välttämättä toimi. Erittäin helposti tulee huijatuksi. Ei viedäkkään perille saakka, vaikka asia on moneen kertaan varmistettu. Ei ainakaan sovittuun hintaan. Raivostuttavaa!!!
Nessebarin uudemmassa osassa, jossa hotellimmekin sijaitsi ei oikeastaan mitään kummosempaa katseltavaa ollut. Talot normi kerrostaloja, joista osa aika ränsistyneitäkin. Kävelykadun varrella oli kauppoja, joista osa jo sulkeutunut ja parin viikon aikana sulkeutui lisää.Turistikausi alkoi olla ohi.
Muutama kauniskin talo osui kohdalle
Hedelmätarjontaa löytyi hotellin lähellä olevasta myyntipisteestä.

Päiväreissuja olimme kotona suunnitelleet, mutta niitä emme loppujen lopuksi tehneet. Burgas ja Varna olivat isompia kaupunkeja, joissa olisi ehtinyt päivän aikana käymään. Joku kävikin ja kertoivat, että nähtävyyksiä ei oikeastaan ole, kerrostaloja vanhoja ja uudempia, muutama ostari. Lähde niitä nyt katsomaan! Aikomuksena oli mennä jeeppisafarille maaseudulle, mutta sitä ei enää järjestetty turistikauden ollessa melkein lopuillaan.
Kakkososassa kerron Sozopoliin tehdystä päiväretkestä, Sunny Beachestä, kissoista, vastoinkäymisistä, tylsistymisestä ja teen yhteenvedon reissusta.

Kiitos kun jaksoit olla mukana!