keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

3 x jäätelö

Syksystä saakka olen tehnyt jäätelöt itse. Kun kerran itsetehdyn jäätelön makuun pääsee niin eipä muut enää kiinnosta. Mitään jäätelökonehärpättimiä ei tarvita. Vatkain ja pakastin varmaankin jokaisesta kodista löytyvät.
Aluksi tein jätskit isoihin kannellisiin kippoihin ja niissä oli oma vaikeutensa kun halusi vaan meille kahdelle kahvin kanssa pienet annokset. Mutta nyt olen ruvennut pakastamaan jätskin kerta-annoskippoihin ja niitäkään en täytä kuin reilu puoliväliin. Se on ihan riittävä.

Tänään tein samalla rupeamalla kolmea eri sorttia, nyt on taas pakastimessa jotain yllätysvieraidenkin varalle.
Lattejäätelö on oma suosikkini.
1 prk kondensoitua maitoa, 4 dl kevytvispiä ja 1/2 dl murukahvia.
Vatkasin kerman vaahdoksi ja eri kulhossa kondensoidun maidon ja murukahvin ja sitten yhdistin vaahdot. Lusikoin seoksen annoskippoihin ja päälle rouhin paahdettua sokeria ja pursotin suklaakastiketta.

Kinuskijäätelö oli aikoinaan ihan eka jota kokeilin ja edelleen sitä teen. Ohje on Kinuskikissan. Nyt ei Susu-paloja ollut enkä laittanut mitään tilalle. Kinuskia käytin korkeintaan puolet ohjeen määrästä, koska kinuski on todella makeaa. Kermana tässäkin kevytvispiä. Päälle ripottelin paahdettua sokeria ja Mariannerouhetta.

Kolmantena sortimenttina tein Lemon curd-jäätelöä.
2,5 dl kevytvispiä, 4 rkl muskovadosiirappia, 1/5 dl erikoishienoa sokeria, 2 dl turkkilaista 3% jugurttia,1,5 tl vaniljauutetta ja 1 prk kondensoitua maitoa. Vatkasin kevytvispin vaahdoksi ja toisessa kulhossa muut ainekset ja yhdistin vaahdot. Lusikoin seosta kippojen pohjalle ja sitten vähän valmista lemon curdia ja varovasti pyöräytin haarukan kanssa sen kiekuroiksi ja sitten loput vaahtoseosta ja vielä päälimmäiseksi lemon curdia ja pyöräyttelin sen taas haarukalla vaahtoon. Päälle rouhin  pistaasipähkinöitä ja koska paahdettua sokeriakin oli vielä jäljellä niin ripottelin sitäkin.

Jo muutaman tunnin kuluttua voi pakastimesta ottaa herkullista jäätelöä. Vain mielikuvitus on rajana maustamisella. Kunhan mansikat taas kunnolla kypsyvät niin mansikkajätski on tosi herkullista ja lasten mieleen. Mitään marjoja ei kannata kokonaisina laittaa, vaan soseena. Kantapään kautta opittua, laitoin lakkoja ja nehän olivat aivan jäässä kun jätski oli jo parhaimmillaan pikkasen sulanut.


tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pihakuulumisia

Kesäkuun viimeinen viikko on hyvällä vauhdilla. Ei se huono olisi jos vähän lämpötila sattuisi nousemaan jopa yli viidentoista asteen. Mittari tuntuu jumittuneen kolmentoista asteen kohdalle.
Pihalla kuitenkin kukkaset kukkivat ja osa on jo lopettanutkin kukintansa tältä kaudelta, mutta kauneutta joillakin riittää vielä kukinnan jälkeenkin. Varsinkin tarhakylmänkukka on kaunis myös tässä vaiheessa
Eikä kevätvuohenjuurenkaan tarvitse hävetä

Norjanangervon kukkaset ovat jo ruskeita, samoin pihapihlajien kukat, sammalleimu olkaa sekin olla kukkimisensa kukkinut, samoin arovuokko.
Pihan reunamilla kasvaa siellä täällä villiruusua ja ne kainosti avelevat kukkiaan
Sininenkin kurjenmiekka on aloittanut kukintansa
Ruusujeni talvituho oli totaalinen ja päätin etten osta ainakaan tänä vuonna yhtään uutta ruusua. En ole ostanut, mutta kaksi ruusua sain ja siirsin ne purkeistaan kukkapenkkiin. Toisessa on nyt kukkimistauko ja toinen työntää kukkaa
Meillä suurin osa nurmikoista on vähän niinkuin vitsi. Parhaiten niissä viihtyvät sammal, rönsyleinikki, ahomansikka, suikeroalpi ja nurmitädyke sekä lukematon määrä muita yrittelijäitä kasveja. Olemme antaneet periksi, turha on mäntymetsän keskellä nurmikkoa saada menestymään.
Moni pieni kasvi on tosi kaunis ja taidokas kun sitä lähikuvasta katsoo.  Näin esim. nurmitädyke
Pihamme kuningattaren, pionin nuput kasvavat päivä päivältä, mutta vielä menee tovi ennenkuin pääsee sen upeita kukintoja ihastelemaan ja kuvaamaan. Tämä kuva on joltain aiemmalta kesältä. Parhaimmillaan kukan halkaisija on ollut hieman yli 20 cm.

Sitruunapuukin tyrkkää kukkanuppua, joten kaikkea kivaa on odotettavissa.
Nautitaan kesästä, oli se sitten viileä tai lämmin, sateinen tai aurinkoinen. Ilmoja emme onneksi voi vielä säätää, joten otetaan sitä sitä kulloinkin sattuu tarjolla olemaan.





sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Pullavanukasta ym

Tunnustaudun pitkopullan kaveriksi. Harvoin sitä on tarjolla kun itse leivon mieluummin jotain piirakkaa, muffinseja ja kääretorttuja. Mutta nyt on synttärikahvittelujen jäljiltä saatu herkutella Pitkäjärvi Cateringin pitkopullalla. Muistelin kun lapsena kotona oli aina äidin leipomaa pitkopullaa ja kun se vähän kuivahti niin siitä sai tehdä pullamossoa. Kuppiin kahvia ja siihen pullapaloja, sokeria ja kermaa. Ei ravinto-opillisesti lähellekään oikeaa välipalaa, mutta ah miten taivaalliselta se maistui kun koulusta kotiutui :) Pullamossosta tulikin mieleen pullavanukas, jota sitäkin äiti teki kuivahtaneesta pullasta ja sitä päätin kokeilla tehdä ja tottakai siihen löytyi ohjeita netistä ja jossakin kerrottiin sen nousseen trendiherkuksi. Eli trendien aallonharjalle nousin! Tein pullavanukkaan tällä ohjeella ja voin kertoa, että oli mahdottoman hyvää varsinkin siinä vaiheessa kun se oli vielä pikkasen lämmintä ja maistui kyllä kylmänäkin. Ohjeesta poiketen laitoin mukaan myös  maustekakun jämän.

Pullavanukkaan kanssa tarjoilin itsetehtyä sitruunajäätelöä ja kurkumalattea.

Pitääkin tehdä oma postaus jäätelöstä. Olen niitä syksystä saakka tehnyt ja kokeillut erilaisia versioita. Kaikki ovat tosi hyviä ja mikä parasta helppoja tehdä eikä mitään jäätelökonehärpättimiä tarvita. Syön todella vähän mitään makeita herkkuja, mutta sen mitä syön pitääkin sitten olla jotain ihan muuta kuin kaupanhyllyltä ostettua.

Asiasta toiseen; puolukka kukkii tosi runsaasti pihan laitamilla ja lähimetsässä. Makasin maassa muurahaisten ja hyttysten syötävänä kameroineni taskulamppu kohdevalona ja näpsin viitisenkymmentä kuvaa. Etten sanoisi, yllättävän haastavaa. Yhteenkään en ollut läheskään täysin tyytyväinen, mutta tämä oli mielestäni paras
Juhannus alkaa olla kohta tältä vuodelta ohitse. Vietimme sitä tällä kertaa kotona. Aattona oli aurinkoista ja aika lämmintäkin, oli ihana naapurien kanssa nauttia yhteisestä ruokailusta, johon jokainen oli tehnyt jotain.
Minähän olen sen verran erilainen nuori etten kaavoihin meinaa millään taipua ja niinpä pakastimesta löytyneestä torttutaikinasta paistoin juhannustorttuja ja glögipullokin oli jäänyt joulusta
Tein toki jotain kesäisempääkin, nimittäin salaattia

 Tässä aika samat materiaalit, vaikka kuva on aatonaaton lounaslautasesta. Kala on isännän savustamaa ja sellaista oli myös aaton yhteisessä ruokapöydässä.
 Jälkkäriksi vein itsetehtyä kinuskijäätelöä

Juhannuspäivä oli sateinen ja se kului englantia kerraten ja telkkaria katsellen, siis oikea löhöpäivä.
Tänään taas aurinko paistaa joskin aika vilakkaa on, mutta just sopiva sää laittaa lenkkivermeet päälle ja lähteä eilisen vastapainoksi reippailemaan.

Kiitos kun kävit blogissani ja hyvää juhannuksen loppupuolta sekä alkavaa arkea.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Muodonmuutos

Keittelin kesäkeittiössä hernekeittoa ja siinä katse kiinnittyi lähemmäs parikymmentä vuotta sitten hankittuun ruokakelloon. Materiaali on valurautaa tai ehkä jotain seosta, mutta painava kuitenkin. Koristeena se on ollut eikä sitä ole kilistettu ruokakutsuna. Mitäköhän sillekin voisi tehdä? Saman tien veinkin sen verstaalle odottamaan inspiraatiota. En edes kuvaa huomannut ottaa, mutta kuinkas ollakaan arkistoista löytyi kuva kesältä 2013 ja siinäkin näköjään hernekeittokattila on tulilla. Ruokakello on kuvassa kokkipojan vasemmalla puolella
Tässä sitten purettuna ja homma levällään eikä mitään selkeää näkemystä mitä pitäisi tehdä
Taisin nukkua parinkin yön yli ennenkuin idea oli lähes kristallin kirkas





Paksusta pahvista tein aukkoon taustan, maalailin ja tuputtelin useampaan kertaan ennenkuin löytyi mieleinen väri. Tulostin ihastuttavan pikkupojan kuvan (jota käytin jo aikaisemmin 1-vuotiskortissa) printattavalle cotton canvasille, kiinnittelin metallisia koristeita ja foamiranista tehdyn kukkasen ja siinä se nyt on olkkarissa koristeena ja kellon maalasin sisältä kultamaalilla ja ulkopuolelta harmaalla ja valkoisella sekä vähän kultaa tehosteeksi. Vuosiluku ja teksti ovat siirtokirjaimia. Aarrelaatikosta löytyi sorvattu puinen kahva ja muutama kierros nyöriä. Kellon paikka on nyt keittiössä. Siis nyt. Meillä tuppaavat tavarat kulkemaan pitkin huusollia, kun yhtäkkiä sopivatkin aivan selvästi paremmin jonnekin muualle :)



Joku sisäinen pakko on tällaisia välillä tehdä, että pysyy edes jonkinlainen järki ja järjestys päänupissa :)



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Rhodos osa 9 Sitä sun tätä

Tässä viimeisessä osiossa kuvia, jotka eivät sopineet aikaisempien osien teemoihin ja jotka kuitenkin haluan vielä teille esitellä.
Meillä oli majoituksena kaksio ja siinä keittomahdollisuus. Aamupalan teimme joka aamu itse, oli kiva istua kaikessa rauhassa omalla parvekkeella ilman mitään aikatauluja

Päivällistä söimme monissa eri paikoissa. Ruoka oli aina hyvää tai erittäin hyvää


Synttäripäivän jälkkäriksi jätskiannos
Meri oli tietysti hyvin hallitseva elementti. Meitä ei rannoilla makoileminen kiinnosta, mutta sitäkin enemmän rannoilla käveleminen ja välillä istahtaminen penkille tai rantahietikolle. Tuli hyvin kotoinen olo kun katseli merelle, kuunteli aaltojen vaimeaa pauhua ja odotti joka seitsemättä aaltoja, joka on se suurin ja kaunein

Auringonlasku hotellin lähirannalla
Kävelykadulla oli kivan näköisiä polkupyöriä
Perhoslaaksoon olisi tehnyt mieli mennä, mutta ei sitten kuitenkaan lähdetty kun toukokuu ei ole vielä hyvä perhoskuukausi. Kahden viikon aikana ei montakaan perhosta nähty ja kaikki olivat samanmerkkisiä
Eräässä kukkaryhmässä kukki kaktus

Bouganvillen pudonneet terälehdet uiskentelivat hiljaa vesivirrassa kujalla
Paluumatkan lentosää oli harvinaisen kaunis, joskin pitkän matkaa aika kuoppainen.
Kreikan saaristo jää taakse


Reissu oli kaikin puolin onnistunut, mitään moittimista ei ole. Historiallinen anti oli loistava, luonto kaunista, ihmiset ystävällisiä, iloisia ja avoimia, ruoka ja juoma hyvää. Hintataso on Suomen luokkaa ja lentomatka on pituudeltaan erittäin kohtuullinen. Rhodokselle on monien sydän jäänyt vai onko se niin, että monet tuovat sydämessään palan Rhodosta kotiin. Vaikka meille jäi vain hyvää sanottavaa niin jostain syystä sydän ei sinne jäänyt. Ei tarvitse mennä uudelleen samoja polkuja kulkemaan. Yleensäkään emme palaa kohteeseen (Sorrento on tehnyt poikkeuksen) vaan haluamme kohti uusia seikkailuja, haluamme etsiä uuden lähikaupan ja parhaan ruokapaikan, haluamme koluta uudet kujat, ihmetellä uudet nähtävyydet ja tutustua uusiin ihmisiin. Kreikassa olemme ennenkin lomailleet ja voimme mennä jatkossakin, mutta ei Rhodokselle. Joten  uutta kohdetta funtsimaan. Uudet seikkailut odottavat jossain päin palloa.
Kiitos teille, jotka olette jaksaneet taas monta osaa matkakertomustani seurata. Itselle nämä ovat matkan kertausta ja asioiden sisäistämistä.