lauantai 26. elokuuta 2017

Harrastuksena valokuvaus

Valokuvasta on mieheni ja minun jo yli 50 vuotta kestänyt yhteinen matkamme alkanut. Hän oli uudella kamerallaan omien sanojensa mukaan naisia kuvaamassa kaupungilla ja kuinkas ollakkaan, osuin paikalle parin kaverini kanssa ja sillä tiellä ollaan.
Vuosikaudet ja vuosikymmenetkin hän meillä kuvat otti. Filmi oli kallista ja kuvienkehittäminen vielä kalliimpaa, joten harvakseltaan kuvia albumiin kertyi, mutta ne ovat sitäkin arvokkaampia ja tärkeämpiä.
Tällaisen kollaasin tein vuosilta 1963 - 64.
Digikamerat ja myöhemmin kännykkäkamerat mullistivat totaalisesti kuvien määrän. Jossain vaiheessa kymmenisen vuotta sitten itselläkin alkoi orastaa pieni innostus kuvaamiseen. Ehkä se johtui osaksi siitä, että olin kyllästynyt aina odottelemaan miestäni, joka jäi jotain kohdetta kuvaamaan :) Samoihin aikoihin aloitin ensimmäistä blogiani ja kuvaaminen muodostui senkin vuoksi tärkeäksi. Ostin ekan oman kameran ja rupesin kuvaamaan muutakin kuin mitä blogissani julkaisin. Hissukseen valokuvausinnostus vei pikkusormen lisäksi koko käden tai paremminkin koko naisen. Tuli halu saada taas vähän paremmin onnistuneita kuvia ja onnistumiset nostivat rimaa taas pikkasen ylemmäksi. Kamerankin vaatimustaso kasvoi. Kuvia on nyt kymmeniätuhansia. Ensin kuvittelin, että sataan kuvaan kuuluu mahtua edes yksi helmi. Nyt toivon, että tuhanteen kuvaan voisi hyvällä onnella mahtua yksi helmi :)
Tottakai on tärkeää tuntea onnistumisen riemua ja pientä ylpeyttäkin hyvästä kuvasta, mutta kun syvällisemmin valokuvausta mietin niin ei se kuitenkaan  ole tärkein asia.
Valokuvaus on opettanut näkemään paremmin ja tarkemmin ympärilleen. Näen nyt asioita, joita en ennen tiennyt olevan olemassakaan. Näen paljon enemmän esimerkiksi värisävyjä.
Valokuvaus on opettanut nöyryyttä. Kuvia ei voi mennä ottamaan, niitä mennään pyytämään ja saadaan jos onni on myötäinen. Nöyryyttä myös siinä mielessä, että välillä on ryömittävä maassa saadakseen haluamansa kohteen ja kuvakulman. Vielä kun oppisin tarvittavan määrän kärsivällisyyttä niin olisin taas päässyt vähän pidemmälle harrastuksessa.
Huomaan usein katsovani ilman kameraakin ikäänkuin linssin läpi. Näen lähes kaikessa jotain valokuvauksellista ja mielessäni rajaan näkemäni suorakulmioksi.
Valokuvaus on hiljentymistä omaan tekemiseen, muu maailma hiljenee ympärillä, on vain kohde ja minä kamerani kanssa. On hyvin terapeuttista kuvata esim. kimalaista, joka pörrää kukassa. Just kun saa tarkennettua sen ruutuun niin se jo onkin seuraavassa kukassa eikä valokaan tule sopivalta suunnalta.Se opettaa olemaan itselleen hellä silloinkin kun ei vaan onnistu. Turha siinä on alkaa pörriäiselle tai kameralle herjoja huutelemaan.
Väitän, että valokuvaus on  muokannut minua aika paljonkin. Kiinnitän huomiota asioihin, joita en ennen nähnyt tai näin ne rumina tai mitäänsanomattomina.

Olen saaut roimasti itsevarmuutta olemalla myös kameran etupuolella. Olen erittäin hyvin tietoinen, että minua kauniimpia ja parempia on pilvin pimein, mutta tiedän olevani ainutkertainen ja ainutlaatuinen ja paras mä. Viihdyn niin kuvaajana kuin kuvattavanakin.
Valokuvaus on tuonut melkoisen määrän upeita ihmisiä kulkemaan rinnalla, välillä ihan konkreettisesti ja välillä somen kautta. Ilman tätä harrastusta en varmaankaan olisi koskaan heihin tutustunut. Heiltä saatuja kehuja ja neuvoja arvostan todella paljon.
Koska en ota kuvia myyntiin niin saan ottaa just sellaisia, jotka omaa silmää miellyttävät ja se on luxusta, jos joku muukin niistä tykkää.
Valokuvausharrastuksella ei ole kattoa ja seinätkin ovat laajalla. Aiheina on koko maailma ja koko elämä. Ei sen enempää eikä vähempää. Rahaa voit käyttää enemmän, vieläkin enemmän tai sitten hyvin hallitusti. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Omistan kyllä useampia kameroita joista uusin on muutaman päivän ollut käytössä. Pitää olla kameroita erilaisiin tarkoituksiin ja tilanteisiin. Paras kamera on kuitenkin se, joka sattuu olemaan mukana. Ja vaikka kamera olisi kuinka hieno ja kallis, se on vain puolet totuutta. Pitää olla silmää nähdä kohde ja kuvakulma. Kolme koota: kohde, kuvakulma ja kamera. Ihan ite keksin just nyt :D Mutta kun ne osuu kohdalleen saattaa se etsitty helmi syntyä.
 Haluaisin vielä löytää ihan ikioman tyylin, sellaisen, että heti kuvan nähtyään voi suurella varmuudella tietää sen olevan minun ottamani. Rönsyilen liikaa kaiken perään. Toisaalta, väliäkö silläkään sitten on. Omapa on asiani :)
Valokuvaajan pitää olla ahkera ja viitseliäs nousemaan aamuvarhaisella kun aurinko ei ole vielä yöllistä usvaa tai kastetta kuivannut tai sateen jälkeiset vesipisarat vielä viipyilevät kasvien lehdillä ja kukkasissa.

 Valokuvaajan pitää olla valmiina lähtöön kun joku sääilmiö on tuloillaan tai kun joutsenet tekevät muuttoa. Tai kun kuulee kurkien äänet jostain lähistöltä, silloin on juostava kuin henkensä edestä. Kun myrsky ujeltaa pitää yrittää ehtiä merenrantaan tai kun näkee auringolaskusta tulevan erityisen hienon, niin silloinkin on kiire. Ne hetket tulevat nopeasti ja menevät vielä nopeammin. Kun taivaalle on ilmestynyt pilvi, joka näyttää Mikki Hiireltä, on aikaa vain muutama sekunti saada kamera laukaisukuntoon tai Mikistä on jo ainakin toinen korva kadonnut taivaan tuuliin.


 Edellä olevalla pitkällä vuodatuksella haluan tiivistettynä sanoa, että valokuvaaminen on ihana, iloinen ja haasteitä täynnä oleva harrastus.



tiistai 22. elokuuta 2017

Timantteja ruusunkukkasissa

On ollut hyvin kosteita öitä ja se on tietänyt kastetta aamuisin. Kastepisarat ruusunkukkasissa  ovat kuin timantteja. Niiden ihailusta ei milloinkaan saa tarpeekseen.





sunnuntai 20. elokuuta 2017

Baby Showerit - vauvasuihkut - vauvajuhlat

Sain 4.7. tyttäreltä viestin: "Heippa, tuutko 19.8. Emmin Baby Showereil Sastamalaan? Sukulaisnaisten kesken." ikinä kuullukkaan mistään Baby Showereist. Ööö, vauvasuihkut... Ajattelin ensin vastata, että tottakai tulen, mut en kyl tiedä mistä on kysymys. Googlettelin kuitenkin  ja ilmoitin vasta sitten osallistuvani ilman aikaisempaa kokemusta, joten en tiedä miten siellä käyttäydytään! Ei kuulemma tiennyt tytärkään, mutta sellaisia nyt ruvettiin järjestelemään. Tyttären vanhempi tytär Kata (Katriina) on puuhanainen ja hallitsi nämäkin hommat ja eilen sitten nämä vauvasuihkut/juhlat vietettiin. En ole aikoihin ollut niin hauskoissa ja täydellisesti onnistuneissa bileissä, eivät takuulla jättäneet ketään kylmäksi.
H-hetkeen saakka saatiin pidettyä asia Emmiltä täysin salassa. Istuimme kaikki lähisuvun naiset ravintolan pitkässä pöydässä kun Emmin mies toi hänet ovesta sisälle. Emmi liikuttui kyyneliin saakka ja me muut perässä. Tunnekuohun laannuttua söimme hyvin ja sitten siirryimme Katan kotiin jatkamaan juhlaa. Hän oli nähnyt valtavasti vaivaa, koristellut ja leiponut ja kaikki teeman mukaisin värein. Väriteema oli valkoinen ja mintunvihreä. En edes tiennyt niin paljon ihanaa rekvisiittaa kyseiseen tarkoitukseen olevan.
Tässä Katan tekemiä luomuksia vaippakakuista. Vaununkoppa on tehty kertakäyttö- ja sideharsovaipoista, fleecepeitteestä vaunusuojuksesta ja mitä kaikkea hän siihen olikaan saanut sovitettua
Toinen kaksikerroksinen vaippakakku oli rullattu kertakäyttövaipoista. Reunuksena kaunista pitsiä ja kaikenlaista vauvalle tärkeää tarviketta koristeena reunoilla ja pikkuiset tossut päällä
Lisäksi hän oli tehnyt ihanan koristeen tulevan vauvan huoneeseen
Pikkukoreissa oli vauvalle bodeja ym
Lisäksi oli vielä monen monta pussukkaa ihania vauvatarvikkeita ja vaatteita uudelle tulokkaalle.
Kun jokainen pikkuinen vaate ja tuttipullo oli ihasteltu ja huokailtu niin oli aika ruveta huokailemaan kahvipöydän antimia. suolaisista tarjottavista jäi näköjään kuvat ottamatta, mutta tässä makeita ihanuuksia



Tein juhlaan kirjasen, jossa jokainen läsnäolija sai arvailla vauvan syntymäpäivää ja muita tärkeitä tietoja, sekä laittaa terveisensä vauvalle ja vanhemmille. Vauvan laskettu aika on 6.10. Saa nähdä syntyykö silloin vai jonain ehdotettuna päivänä. Vauvan sukupuolta ei tarvinnut arvata, hän on poika.



Emmin luvalla julkaisen nämä kuvat hänestä.
Tässä Emmi availee hänelle annettuja lupauksia, joista monet olivat vauvanhoitoapua tavalla tai toisella sekä vanhemmille omaa aikaa esim.leffalippujen merkeissä ja luvattiin niissä kasvattaa pikkumiehelle Patasydän ja Lukkosydänkin <3
Kuvassa näkyy ihanan pyöreän vauvavatsan päälle sidottu koristeellinen nauha.
Jokainen oli tuonut mukanaan jonkun helmen ja niistä pujotettiin koru, jonka voi ripustaa vaikkapa vaunuihin heilumaan. Helmeä pujottaessaan jokainen sanoi jotain kaunista vauvalle ja vanhemmille
Tällaisen kukkakimpun Emmi sai heti juhlaan tullessaan

Olipa tosi ihana kokea tällainenkin juhla. Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille ja erityiskiitos Katalle. Tsemppiä Emmille loppuodotukseen. Me muut jäämme odottamaan pikkuprinssin syntymää. Hän tulee olemaan neljäs lapsenlapsen lapsemme, tervetuloa maailmaan <3











sunnuntai 13. elokuuta 2017

Onnittelukortti 4-vuotiaalle

Naapurin ihanalle Elsalle tein synttärikortin hänen omasta kuvastaan. Kuvan nappasin kun hän oli meillä virpomassa Palmusunnuntaina. Kuvan julkaisuun pyysin hänen äitinsä luvan, koska jos olisin häivyttänyt kasvot niin kuvan olemus ja hauskuus olisi samantien häipynyt.


maanantai 7. elokuuta 2017

Yöreissulla Kuuskajaskarissa 3.- 4.8.17

Jonnekin saareen on raumalaisen ehdottomasti kesän aikana päästävä ja mielellään yöreissulle. On niin hienoa nähdä päivän vaihtuminen iltaan ja yöhön ja jälleen uuden aamun valkeneminen. Usein olemme tuon reissun tehneet Kylmäpihlajan majakkasaarelle, mutta nyt päätime mennä Kuuskajaskariin. Kaksi pojanpoikaa lähti mukaan.
Poroholman leirintäalueen rannasta merimatkaa on puolisen tuntia. Majoituspaikkanamme toimi kantahenkilöstön asunto siltä ajalta kun saaressa on ollut rannikkotykistön linnake. Hulppeat 3h+k vuorokaudeksi!
Käväisimme nopeasti kämpillä, joimme tulokahvit ja sitten saarta kiertämään. Kuvia olisi paljonkin, mutta melkein kaikissa ovat myös pojat ja kun periaatteeni on etten laita tunnistettavia kuvia lapsista, niin voitte halutessanne katsoa enemmän kuvia edellä olevasta linkistä. Niistä löytyy myös historiaa ym.
Mutta onhan itseottamiakin kuvia sentään esiteltävänä!
Ensimmäinen päivä oli todella upea, aurinko paistoi, ei juurikaan tuullut ja oli lämmintä.
Ulkosaaren luonto on monimuotoinen. Tuulet muokkaavat siitä ihan omanlaisensa

Saarella on paljon nähtävää sen linnakeajoilta, mm tykkejä ja juoksuhautoja ja nehän tietysti poikia kovasti kiinnostivat.

Meri kimalteli uskomattoman kauniina
Saaren ruohonleikkurit olivat hoitamassa työtehtäviään
Hyvä rauhallinen tunnelma vallitsi, vaikka mukana oli kaksi vilkasta poikaa, 13-vuotias ja 15-vuotias. Oli ihana huomata miten he nauttivat luonnosta, kalastivat ja istuivat hiljaa kalliolla. Varsinkin vanhempi sanoi moneen otteeseen, että tämä on ihan mun lempparimaisema.
Kun välillä oli käyty syömässä ja vähän korttia pelaamassa niin lähdettiin uudelleen ulkokallioille ihastelemaan auringonlaskua ja virveliä heittelemään.

Kylmäpihlajan majakka näkyy Kuuskajaskarin ulkopäähän
Kallion koloissa kasvaa pieniä ja vaatimattomia, mutta niin herkkiä kukkasia
Auringonlasku muuttui aina vaan värikkäämmäksi ja kauniimmaksi ja sen myötä laskeutui seesteinen rauha ja hiljaisuus. Muu maailma sulkeutui ulkopuolelle. Oli tavattoman hyvä olla <3









Vielä puolenyön aikaan istuttiin grillitulen loimussa, paistettiin makkaraa ja juteltiin kaiken maailman asioista. Taas tuli kertaalleen huomattua, miten tynnyrissä kasvanut itse oli sen ikäisenä kuin pojat ovat nyt. Heidän maailmankatsomuksensa on aivan eri luokkaa ja he tietävät ja ymmärtävät asioita, joista ei edes vielä itse ole tietoinen.

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin sateen ropinaan ja sitä sitten jatkuikin lähes koko päivän, mutta ei se pahemmin meitä haitannut. Muistelimme moneen kertaan edellistä upeaa päivää.



Toivottavasti kuvista välittyy edes hitusen sitä tunnelmaa, jonka koimme poikien kanssa