Muutaman virkistävän tunnin tylsistymisen keskelle toi käynti Sozopolissa. Tunnelmaltaan vähän samanoloinen kuin Vanha Nessebar
Vastoinkäymisiä ryhmäämme tuli vatsataudin vuoksi, kahdeksan henkilöa vietti kaksi vuorokautta sairaalassa ja pitkälti toistakymentä sairasteli hotellissa. Jälkimmäisten joukossa myös mieheni. Koskaan emme saaneet tietää mikä taudin aiheuttaja oli. Seuraavaksi alkoikin flunssa jyllätä ja sen sain minäkin. Kiitos eurooppalaisen sairaskortin, emme joutuneet lääkärimaksuja maksamaan ja reseptilääkkeet vakuutusyhtiö sitten kotimaassa korvasi. Niin ja apteekki oli lähellä!
Hotellissa oli jonkinlainen yökerho, jonka ohjelma ei hääppöstä ollut, mutta tuli sielläkin kauheassa melussa kolmena iltana istuttua kun muutakaan ei ollut.
Kissoja kuvaillemme aina ja joka paikassa. Niin myös nyt. Kissoja ei aivan hurjasti ollut ja oikeastaan paria lukuuottamatta erittäin hyväkuntoisia. Kissat eivät ole kenenkään lemmikkejä, vaan yhteishuoltajuudessa ne ruokitaan. Ovat ymmärtäneet, että kissat ovat kivampia kuin hiiret ja rotat.
Kissan kanssa on aika helppo toimia kuvaustilanteissa, pitää nöyrästi mennä kyykkyyn ja hiljaisella monotonisella äänellä kehua miten kaunis kissa on ja olisi kiva jos menisi istumaan tai vaikkapa ihan makaamaan niin ottaisin kuvan. Yhteinen kieli löytyy yleensä aika nopeasti. Kuvaamisen jälkeen kiitän yhteistyöstä ja toivotan hyvää elämää.
Tämä kisu ei aluksi ollut yhteistyöhaluinen, mutta kun lähdin pois niin pinkaisi perääni ja johan löytyi halua
Tätä kissaa pyysin ystävällisesti ja kohteliaasti poseeraamaan ja sain tällaisen aika överin ilmeen
Tämä kissaperhe oli ihana. Tapasimme useammankin kerran. Emo pysytteli taka-alalla ja kolmikko hääräili omiaan. Harmaankirjava oli selvästi ujo, valkoisin suuna päänä kaiken aikaa ja mustankirjava oli tarkkailija ja sen näköinen, että ei vaan kestä tuon koheltamista ja jatkuvaa äänessä olemista. Ikäänkuin olisi anteeksi pyydellyt. Alin kuva on kännykässäni taustakuvana ja tuo iloa jokaiseen päivääni.
Tämä pikkuinen kiipesi KingKongin jalkoihin
Se kissoista tällä erää.
Mustameri siinteli välillä upean sinisenä, välillä harmaana ja tyrskyisenä. Tuli siellä uituakin, se aukko sivistyksessä täytetty!
Yhteenveto reissusta
Heti aluksi sattunut varkausjuttu jäi kyllä pään sisälle häiritsemään, vaikka toisin päätin. Positiivinen asenne ei oikein palannut. Sairastamiset pahensivat tilannetta. Haemme lomiltamme elämyksiä, nähtävyyksiä, ihmeteltävää ja kuvattavaa. Nähtävyydet oli nopeasti katsottu. Pitkästyimme ja tylsistyimme, kotiin olisi voinut lähteä jo viidentenä päivänä. Olimme jopa niin epätoivoisia, että avoimme television, mutta sekin oli rikki. Vain yksi kanava toim ja sieltä tuli bulgariankielisiä uutisia. Emme viitsineet pyytää korjaajaa paikalle. Tuo epätoivo päättyi hysteerisen nauruun. Kun ei mikään onnistu niin mikään ei onnistu!
Matka oli täysin väärä valinta, oma vika. Tuli tehtyä ensimmäinen ja viimeinen reissu Bulgariaan samalla kertaa.
Kauppiaat ja myyjät eivät enää jaksaneet palvella kauden viimeisiä turisteja, osa tuskin viitsi tervehtiä. Kuuroille korville kaikui "Have a nice day"-toivotukseni. Olin koko ajan hyvin epäluuloinen kaikkia kohtaan syystä tai syyttä. Hintataso pikkasen Suomen tasoa halvempi. Ruoka syötävää, mutta ei elämyksellistä.
Sää oli osittain erittäin kaunis ja välillä tuli vettä oikein kunnolla
Kokemus se on huonokin kokemus ja onneksi pitkästyttävältäkin lomalta tulee kotiinlähdönaika
Hyvästi Bulgaria, ei jäänyt edes pientä nurkkaa sydämestä sinne. Kun lensimme Karpaattien vuorijonon ylitse (alakuvassa) tuli valtavan ihana tunne siitä, että muutaman tunnin kuluttua avaamme kotioven.
Vakuutusyhtiö korvasi varastettujen tavaroiden rahallisen arvon yhdellä puhelinsoitolla ja rahat olivat tilillä vielä samana päivänä. Tunnearvoa ja mielipahaa ei valitettavasti mikään korvaa. Ne on vain nieltävä.
Kiitos kun jaksoit lukea loppuun saakka matkakertomuksen, jonka sisältö oli pitkälti negatiinen, muutamia ilonhetkiä lukuunottamatta.
Hyvää syksyistä viikonloppua!
Hyvää syksyistä viikonloppua!