Keittiön terveiset

Kotipuutarhan sadonkorjuupuuhat hoituivat tänä vuonna huomattavasti normaalia aikaisemmin. Kuivuus ja kuumuus ei pystynyt ihan kaikkea tappamaan. Herukoita (vihreitä, mustia ja punaisia) tuli ihan kiitettävästi. Karviaiset ja mansikat sen sijaan tuottivat marjoja vain maistiaisten verran. Onneksi viljelijöiltä on voinut ostaa. Talven varalle on 200 litran pakastin jälleen täynnä ja kokemuksesta tiedän ettei se mihinkään riitä. Lisäksi ostan viimeistään kevättalvella pakastettuja mansikoita ja ehkä jotain muutakin viljelijältä.

Kasvihuoneessa kurkut ja tomaatit ovat antaneet hyvän sadon. Kurkkusalaattia on jo monta purkkia talvenkin varalle ja tomaateista olen taas tehnyt useamman satsin sosetta, joka on tosi hyvää keittojen ja kastikkeiden pohjana ja pitsassa. Parasta tulee kun ensin uunissa grillivastuksen alla paahtaa tomaatteja sipuleita ja valkosipuleita. Kaksi tällaista pellillistä paahdoin yhteen  satsiin.

Sitten vähän sokeria ja suolaa ja loraus punaviinietikkaa ja hautumaan pataan hellalle tai uuniin. Lopuksi paljon basilikaa ja villiintynyttä mäkimeiramia ja sauvasekoittimiella muhjuksi.

 Hakkaa mennen tullen kaikki kaupassa myytävät.

 Basilikat ovat myös kasvaneet erittäin kiitettävästi ja kaikkea ei ehdi tuoreena syödä, joten pestoksi  pakasteeseen olen säilönyt

Silloin tällöin kuvaan tekemiäni salaatteja ja ruoka-annoksia. Kesällä varsinkin saa ruoasta niin värikästä, raikasta ja terveellistä todella helposti. Rakastan värikkäitä ruokia, joissa on yksinkertaiset, selkeät ja aidot maut. Ruoka pitää olla kauniisti esillä, se on kunnianosoitus ruoalle ja ruokailijalle. Se on myös merkki siitä, että ruoka on rakkaudella valmistettu.

 Aamuiset smoothiekulhot antavat tuhdin latauksen päivään

Raikkaat ja täyteläiset smoothiet ovat virkistäviä ja terveellisiä välipaloja

Viime vuosina olen ruvennut todella tykkäämään ruoanlaittamisesta ja sen esille laitosta. Haluan tehdä kauniita annoksia ihan tavallisina arkipäivinä. Se on sellaista arjen luksusta, josta nautimme. On kiva kuulla pöydän vastapuolella istuvalta mieheltä:"Kyllä on taas maut kohdallaan, kiitos".
Katson mielelläni erilaisia ruokaohjelmia ja aina niistä jotain ideaa jää itsellekin ja olen hyvin kokeilunhaluinen ja teen paljon ruokia "ihan omasta päästä". Saatan katsoa vinkiksi jotain ohjeita, mutta en niitä kovin tarkasti noudata.

Kiitos käynnistä blogissani ja aurinkoisia elokuun viimeisiä päiviä!

Aurinkotervehdyksiä

Auringonkukkaset ovat mun loppukesän ehdottomia lemppareita. Niitä kasvaa omalla pihalla, osa sellaisia jättejä, joista olisi kostempana ja vähän viileämpänä kesänä kasvanut varmaan nelimetrisiä hujoppeja. Nytkin kuivuudesta ja kuumuudesta kärsineinä pisimmät huitelevat lähellä kolmea metriä ja kukkaset ovat isoja. Rauman kaupungin Vihertoimi on myös asukkaiden iloksi kylvänyt komean auringonkukkapellon, josta saa käydä niitä omaksi ilokseen poimimassa muistaen, että jätetään kaverille kans. Menekkiä siellä on niin paljon, ettei milloinkaan pellossa ole avonaisia kukkasia, mutta aukeavat parissa päivässä maljakossa ja näin saa nauttia kukan kaikista vaiheista.
Auringonkukka on nimensä veroinen, se on täynnä loistetta, ihanaa valoa ja hyvää mieltä.

Näissä aurinkoisissa merkeissä kohti elokuun viimeistä viikkoa!

Kiitos kun kävit.

Onnittelukortti

Tänään vanhin lapsenlapseni täyttää 36 vuotta. En yleensä omaa ikääni mitenkään erityisemmin ajattele. Joskus harvoin mietin sitä, että aika ehtoopuolella jo kuitenkin olen. Mutta lastenlasten syntymäpäivinä ja muina merkkipäivinä väistämättä ajatukset omaankin ikään hiipivät. Nuo kliseiset "mihin tämä aika oikein rientää" tulee väistämättä mieleen.
On ihanaa nähdä jälkipolven kasvavan ja löytävän oman paikkansa maailmassa. On ihanaa nähdä heidän elävän omia onnenhetkiään. Meillä on nyt neljä sukupolvea ja iän puolesta viides on täysin mahdollinen. Ei sellaista kaikkien kohdalle osu.
Synttärisankari-Katriinalle tein tällaisen kortin

Kiitos käynnistä blogissani!

Tapaamisia

Saimme yllättävän kutsun lapsuudenystäväni ja hänen miehensä 50v-hääpäiväjuhlaan. Olin todella iloinen kutsusta, sillä halusin tietysti nähdä juhlivan pariskunnan ja heidän jälkeläisensä, mutta halusin nähdä myös lapsuudenystäväni Paulan sisarukset. He kaikki (neljä tyttöä ja yksi poika) kuuluivat hyvin kiinteästi lapsuuteeni ja varhaisnuoruuteni. Parin kanssa ollaan yhteyksissä, mutta  osan heistä olen tavannut yli 20 vuotta sitten jossakin juhlissa. Oli todella lämminhenkinen, rakkauden ja toisista välittämisen ilta. Kun tulimme kotiin, tunsin miten mieli oli kevyt ja auvoinen. Hohtavia ja arvokkaita helmiä jäi jälleen muistojen helminauhaan. Kiitos kun saimme olla mukana <3
Paulalle ja Reinolle tein tällaisen kortin

 Kortin sisäpuolen teksti ei varmaan oikein hyvin näy, mutta tässä se Juha Tapion esittämänä.

Viime viikko oli muistelemisen ja tapaamisten viikko. Paitsi, että oli tuo edellä mainittu juhla, niin oli myös keskikoulun luokkakavereiden tapaaminen. Olin itse sitä reippaiden apulaisten kanssa organiseeraamassa. 15 luokkakaveria oli  paikalla ja voi sitä puheensorinaa, naurua ja muistelua. 
Kun siinä yhteisen pöydän  ääressä heitä katselin ja jutustelua kuuntelin niin palasin takaisin vuosiin 1958 -63. Apuuuva, minne ovat kaikki tässä välissä olevat vuodet kadonneet, mitä meistä tuli, mistä unelmoimme, mitä vielä haaveilemme ja mitä vielä haluamme tehdä. Oli tavattoman vaikea käsittää, että olemme kaikki yli seitsemänkymppisiä. Olemme jokainen kokeneet hyviä ja huonoja päiviä, olemme toteuttaneet unelmiamme tai vaan jotenkin ajautuneet erilaisiin ammatteihin. Uskomaton tyytyväisyys elämään ja vakaa luottamus tulevaisuuteen oli päällimmäisenä kaikilla. Jokaisen sisällä asuu edelleen se tytönhupakko, jolla oli tupeerattu tukka, kellohame tai niin piukat farkut, että piti maatessa pukea päälle. Oltiin silloinkin täynnä energiaa. Silloin energia oli räjähtävämpää, nyt tasaisempaa. Suurin osa halusi vielä oppia kaikkea uutta, jotkut halusivat vaan olla ja nauttia olostaan. Molempi parempi.
Oli kyllä ihana tavata heitä kaikkia ja parin vuoden kuluttua on seuraava tapaaminen. Siihen saakka pitäkää huolta itsestänne 5C

Muistorikas viikko on takana ja edessä uusi viikko uusine kuvioineen. Edellä kerrottuun viitaten, itse kuulun niihin, jotka haluavat aina vaan oppia jotain uutta. Nyt se uusi on tanssia, ei paritanssia vaan enemmänkin esittävää tanssia. Ryhmä aloitti viime viikolla ja opettajana toimii parin kuukauden ajan Raumarsin vieraana oleva tanssitaiteilija ja koreografi Jonathan Breton. Tällainen mahdollisuus meikäläiselle avautuu vain ja ainoastaan kerran elämässä enkä tietenkään jätä sellaista mahdollisuutta käyttämättä. Into on kova, saa nahdä mihin saakka päästään. Hauskaa ja jännää!

Käykäähän Tanjan blogissa osallistumassa hienoon arvontaan tässä osoitteessa.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Lehtikirjoituksesta tuli mieleen

Pari päivää sitten Länsi-Suomi lehdessä uutisoitiin näin

Tulipa elävästi mieleen kun 2015 tammikuussa kyseisen Naivasha-järven rannalla majoituttiin ja järvellä kaposella veneellä ajeltiin. Järven vesi on todella paljon noussut ja puut olivat aavemaisia kummituspuita

Vedessä virtahepo pystyy liikkumaan n. 8 km tunnissa, mutta maalla se laittaa juoksuksi jopa 30 km tunnissa. Eli siinä on ihmisen ihan turha juosten yrittää karkuun. Virtahevon mitat ovat aika katu-uskottavat: pituutta voi olla viitisen metriä, korkeutta 1,5 m ja painoa kolmisen tonnia.
Tuohon kitaan meikäläinen solahtaisi aihan kevyesti kokonaisena

Kun tuolla Naivasha-järven rannalla liikuimme illalla niin aseistetut vartijat saattoivat "kotiovelle"ja
saimme tiukan ohjeistuksen, että jos vielä haluaa ulos pimeän aikana lähteä niin pitää kutsua vartija mukaan. Virtahevot nimittäin saattavat rantautua nurtsille ruokailemaan. Rantaan oli matkaa toistasataa metriä, joten vähän naureskelimme, että mahtavatkohan ne nyt sentään ihan rakennusten lähelle kuitenkaan tulla. Kunhan vähän jännitystä turisteille. Varoittava esimerkkikin kerrottiin. Pari viikkoa ennen meidän käyntiämme oli kiinalaisnainen vähät piitannut ohjeista ja joutunut virtahevon tappamaksi. Me kuuliaisena noudatimme ohjeistusta ja pysyimme pimeän ajan visusti kämpässä. Ja kannattikin pysyä, sillä aamulla kun avoin oven, siellä oli yllätys tarjolla. Virtahepo oli käynyt jättämässä käyntikorttinsa melkein rappuselle. Ei naureskeltu enää ohjeistukselle.

Eli mitä opimme tästä? Vaikka kuinka tekisi mieli ottaa lähikuvia virtahevosta, niin eipä kannata ja annettuja ohjeita kannattaa noudattaa vaikka naurettaviltakin tuntuisivat. Ne perustuvat kokemukseen ja turistin turvallisuuteen.

Kiitos vierailusta blogissani!

Kortti 5-vuotiaalle tytölle ja kynttilänjalan uusi elämä

5-vuotta täyttävälle Elsalle tein tällaisen kortin

Sorvattu korkea kynttilänjalka on jo vuosia ollut isännän verstaan takanurkassa syystä, että se on niin hutera, että pienikin töytäisy sai sen kaatumaan. Hän on siivoillut verstastaan ja sieltä on monenlaista esinettä löytynyt, joiden tuunausta uuteen lookiin on mietitty. Mutta kynttilänjalka on jo käytössä uuden mallisena. Jalka sahattiin keskeltä poikki ja alaosa käännettiin ylösalaisin. Verstaalta löytyi myös komea lankku ja lopputulos onkin sitten tässä. Että mä tykkään <3

Sopii hyvin lankuista tehdyn pöydän päälle eikä joka tönäisystä heilu. Kiva kun huusollissa on kätevä isäntä!

Oikein hyvää elokuista viikkoa kaikille blogissa kävijöille!

Pisaroita, pisaroita...

Oletko milloinkaan miettinyt mitä pisarat pitävät sisällään? Ovatko ne vaan pisara vettä vai onko niillä jokin sisältö? Itse olen asiaa keväästä saakka miettinyt ja tutkinut kännykkäkameran ja lähilinssin läpi. Olen uteliaana kurkkinut varmaan tuhansien pisaroiden sisälle. Ole suihkutellut monta suihkepullollista pisaroita kun taivaalta niitä on annettu hyvin hyvin kitsaasti.
Olen ottanut tuhansia kuvia ja poistanut melkein yhtä paljon. Onnistumisprosentti on tosi pieni. Tuttuakin tutunpaa on ajatus, että vielä yksi kuva, jos se olisi täydellinen. Vielä sitä ei ole, voi olla ettei koskaan tulekkaan. Mutta harjoitukset jatkuvat.
Seuraavissa kuvissa kurkistuksia pikkuisten vesipisaroiden ihmeelliseen maailmaan.Pieneen pisaraan mahtuu vaikkapa kokonainen talo ja pihalla oleva majakka!

 Odotan aikaa, jolloin öinen kaste tiivistyy hämähäkinverkkoihin. Siitä alkaa seuraava kuvausprojekti.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille blogissani vieraileville!