Siperian ja kevään terveiset

Siperian terveiset tulivat pakkasten muodossa. Parinkympin molemmin puolin täällä Raumalla, mutta navakka tuuli siihen päälle, niin aika rapsakkaa on ollut ja on edelleen. Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja ikkunalla kevään terveiset, todiste siitä, että kevät ja kesä on tulossa.
Ostin viime viikon perjantaina kimpun kirsikanoksia. Niissä oli pikkuruisia palleroita, josta piti tuleman kukkia ja lehtiä. En kauhean toiverikkaana oksia vanhaan Ilves-tölkkiin asetellut, mutta eipä tuosta sitten suurta vahinkoakaan tulisi, alle vitosen maksoivat.
Viikonloppuna ei vielä mitään tapahtunut, mutta eilen, maanantaina jo muutama lehti oli pallerosta putkahtanut. Olin ihan innoissani :)

Eilisen päivän olin pois kotoa ja illalla en kiinnittänyt oksiin mitään huomiota. Mutta tänään, tiistaiaamuna oli ihmetys ja ilo suuri kun oksissa oli jo useampi pikkuruinen (halk.alle 1 cm) kukkanen

Kuvat otin kännykällä lisävarusteena HD-makro, joten suurennus on lähes 15 kertainen.
Kontrasti ikkunan ulkopuolen ja sisäpuolen välillä on iso, ulkona talvi, sisällä jo kevät.
Kasvunihme ei lakkaa ikinä ihmetyttämästä, miten nopeasti voi kukka nupustaan aueta. Aivan ihana seurata kasvun kehitystä kun ulkona on todellinen talvi pakkasineen ja lumineen.

Kiitos kun kävit ja nautitaan jokaisesta päivästä <3

Rihtniemen maisemia 17.2.2018

Rihtniemessä kuvasin kännykkäkameran lisäksi myös "oikealla" kameralla. Luonto muotoilee todella taitavasti jäätaidetta. Olisipa vielä aurinko kuvaushetkellä paistanut!

Jäämuodostelmat ovat  parasta luonnontaidetta. Niillä on monta muotoa talven aikana. En ikinä kyllästy niitä ihailemaan ja kuvaamaan. Seuraava suurempi taidenäyttely merenrannoilla on silloin kun jäät lähtevät. Yksi toteutumaton haave on päästä näkemään ja kuvaamaan kun Tornionjoesta jäät  jylisevät pois kevään tieltä ja joki virtaa taas vapaana. Ei ole mahdoton unelma toteuttaa, mutta ei vaan tule hypättyä autoon ja lähdettyä ajamaan 700-800 km/sivu. En tiedä syytä miks just Tornionjoki. Ehkä siksi, että se liittyy Lapinmatkojen yhteyteen ja tietysti suuruutensa vuoksi myös.

Pitkästä aikaa, moneen vuoteen Rauman seudullakin on kunnon talvi. Lunta kohtuullisesti ja pakkasta myös. Tänään aamulla vähän vaille 20 astetta ja ennusteen mukaan ensi yönä yli 20 astetta. Kun täällä rannikolla on lähes aina jonkinasteinen tuuli niin tuntuma alkaa olla ihan oikeesti kylmä. Mutta talvella kuuluu olla jotain muuta kuin vesi- ja räntäsadetta.

Taidetta kännykkäkameralla

Paras kamera on se joka on mukana. Tällä periaatteella kännykän kamera on ollut minulle vain hätävara, jolla olen lähinnä jotain dokumentoinut ja verstaallani esim. kortteja kuvannut jonkin verran ja myös ruokakuvia ottanut. Mutta esim. maisemakuvia en ole ottanut oikeastaan ollenkaan. Jos ja kun on yllättäen tullut joku hyvä kuvauskohde niin on harmittanut kovasti se ettei ollut kunnon kameraa mukana. Totuushan on se, että nykyisissä kännyköissä on ihan järjestään kelvollisia kameroita varsinkin lähi- ja macrokuvaukseen. Zoomit taitavat kaikissa olla aika surkeita. Kännykän hyvä puoli on se, että se on yleensä aina mukana, se on kevyt ja helppokäyttöinen.

Osallistuin mieheni kanssa Rauman Kansalaisopiston järjestämälle kahden viikonlopun kurssille "Taidetta kännykkäkameralla". Tiesin heti kurssiohjelmaa lukiessani, että sinne mennään ja heti ekan päivän alussa tiesin, että nyt ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Saimme aivan hurjasti oppia kännykkäkameroiden käytöstä, kuvaamisesta yleensä, teimme paljon harjoituksia, joita sitten purettiin ja opettajamme johdolla analysoimme kuvia. Yhteensä 20 oppituntia ja montaa kuvaamiseen liittyvää asiaa katson taas ihan uusin silmin. Olen jo aika pitkään yrittänyt päästä pois siitä, että otan kuvia vaan ihan kuvaamisen riemusta. Kurssin jälkeen on taas hyvä fiilinki siitä, että keskityn kuvaamaan vähemmän ja toivottavasti paremmin ja sellaisia kuvia joita on kiva vuosienkin jälkeen katsella.
Jälkimmäisen viikonlopun lauantaina teimme kuvausretken merenrannalle, Rihtniemeen. Meillä oli mukana mallina ihana namibialainen tyttö, joka opiskelee OKL:ssa Raumalla. Upea kontrasti hänen ja valkoisen maiseman kesken!
Viimeisenä kurssipäivänä keskityttiin ottamiemme kuvien käsittelelyyn Snapseed ja PicsArt- kuvankäsittelyohjelmilla, jotka ovat aika monipuolisia  ja ilmaiseksi ladattavia. Monenlaista parannusta niillä saa aikaiseksi kuvaan. Suuria määriä kuvankäsittelyohjelmia on ladattavissa ilmaiseksi, mutta valtaosa niistä on selvästikin tarkoitettu selfieiden hauskoiksi lisukkeiksi, joten ei mitään käyttöä meikäläiselle.
Tässä kännykällä otettuja kuva, joita olen käsitellyt vain erittäin vähän. Kuvauspäivänämme aurinko ei suvainnut paistaa, joten valonpuute vaivasi, mutta maisemissa ei ollut valittamista.

Yksi tehtävä oli selfien ottaminen ja sen käsittely mieleisekseen. Kuvan muokkasin kaksoisvalotus ym käsittelyillä Snapseedilla ja PicksArtilla

Yhtenä tehtävänä oli kuvata valitut kukkaset mahdollisimman hyvässä ja näyttävässä ympäristössä. Tästä sain erityismaininnan :) Tämä kuva on muuten käsittelemätön, paitsi Picasalla laitoin kehyksen.

Sitten kännykkäkameralla otettuja kuvia Rihtniemessä merenrannalla. Ekoissa kuvissa ihastuttava mallimme. Ihan ensimmäinen  kuva on kännykkäkameralla otettu eikä paljoakaan käsitelty, paitsi kasvoihin vähän valoisuutta lisäsin. Annalta olen saanut luvan laittaa hänen kuviaan tänne blogiini.

Tässä vielä muutama kameralla otettu kuva Annasta

Warm thanks, Anna! It was very cold, I hope you did not get sick. 

Rihtniemen upeista maisemista kuvia, jotka otin kännykällä ja näihin olen oikeastaan vain valoisuutta lisännyt:

Kuvien ottamisesta on reilu viikko ja pakkasta on ollut aika runsaasti, eli nuokin maisemat ovat jo muuttuneet ja avoveden reuna on jo paljon kauempana rannasta.

Seuraavassa kollaasissa on alkuperäinen kuva ihan luomuna ja sitä muokkailin sopivaksi erääseen valokuvausryhmään teemalla "unitila".

Otin paljon kuvia myös sillä "oikealla" kameralla. Laitan niitä uuteen erilliseen päivitykseen.

Kiitos käynnistä blogissani ja oikein ihanaa helmikuun loppua!

Lisää kynsilakkakukkasia

Koskaan ei voi tehdä vaan yhtä jotakin, pakko tehdä ainakin toinen! Hellan pesään puita laittaessani, käteen osui niin nätti oksa etten malttanutkaan polttaa, vaan tein siihen kynsilakkakukkasia.

Kortteihinkin kukkasia olisi kiva käyttää, mutta eipä taida kestää postissa rikkoutumatta. Johonkin sellaiseen minkä antaa käteen. Pitää sitäkin kokeilla :)
Sen huomasin, että lanka, josta kehikot vääntelee, ei saa olla liian jäykkää. Ostin rullan, jonka paksuus oli sama kuin ensimmäisissä kokeiluissani, mutta ei toiminut. Kokeilin aivan ohutta kullanväristä lankaa näihin kukkasiin ja se toimi yllättävän hyvin, mutta jos haluaa varretkin, niin siihen liian hentoista. Varsiin voi tietysti kiertää useamman langan. Näköjään kokeilemalla oppii yhtä ja toista.

Kiitos käynnistä blogissani, aurinkoisia ja kirpakoita helmikuun päiviä!

Kortti

Tein kortin, jonka tarkoituksena on yllättää vastaanottaja. Hän ei todellakaan osaa odottaa sitä.

Käytin digeilemääni kuvaa, jota vähän tehostin timangeilla ja oikean reunan köynnöksen kokosin paperifiligraaniosista ja muutamasta timangista. Yksinkertaisia papperifiligraaniosia veivailen usein telkkaria katsoessani ja niitä on aina rasiallinen jemmassa.

Kynsilakkakukkasia

Erittäin vähän olen verstaallani ehtinyt kaikessa rauhassa jotain värkkäämään, mutta tänään oli sellainen päivä ja kynsilakkakukkasia tein pienen juurakon koristeeksi.

Kynsilakkakukkasten tekemiseen saattaa hyvinkin jäädä koukkuu. Nyt kun tekniikka on kokeiltu ja opittu niin näitä on tosi kiva ja helppo tehdä jopa tällaisen hätäisenkin ihmisen. Monta ideaa muhii päässä...

Samalla toivottelen kaikille blogissakävijöille Hyvää Ystävänpäivää!

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

Tein talon!

Varmaankin yli vuosi aikaa kun tilasin elementit isohkoa koottavaa taloa varten. Välillä olen pakkausta hipelöinyt ja tullut tulokseen ettei kärsivällisyys taida riittää. Pari päivää sitten taas se osui käteeni ja päätin avata pakkauksen ja miten ollakaa, tässä se nyt on koottuna

Pakkaus oli puolalaista Scrapiniec die-cut chipbord mallistoa.
Kokoa talolla on 27 x 26 x 10 cm. Palaset (vähän yli 100 kpl) olivat arkilla. Ohje oli aika vaatimaton ja suurennuslasia tarvittiin sen tulkitsemiseen. Mutta kun malttoi palat ensin tarkasti sovitella ja sitten vasta liimata niin kyllä homma hitaasti, mutta varmasti edistyi.Materiaali on pehmeähköä, joten liima tarttui napakasti heti tiukkaan. Pari palaa meni väärin ja niiden irroittaminen oli aika hankalaa. Jos liima pääsee kokonaan kuivumaan niin ei ole mitään mahdollisuuksia saada ehjänä osaa irti. Hyvä niin, talon pitäisi pysyä hyvin kasassa. Ovikransseihin oli ihan pakko pienet koristeet laittaa, ne eivät siis kuuluneet pakkaukseen.
Kaikki ikkunat ovat auki, vaikka ne kuvassa mustalta näyttävät. Kokeilin kolmea patterituikkua valaistukseksi, mutta eivät ne riittäneet alkuunkaan. Pitää katsella jotkin pienet led-valot vielä talon sisälle. Talon voisi tietenkin myös värittää, mutta ainakin toistaiseksi se on tällaisena. Koen, että värityksessä saattaa pahastikin epäonnistua ja iso kokoamistyökin on sitten piloilla.

Hyvää helmikuun alkua

Lumimyräkällä helmikuu alkaa ainakin täällä Rauman seudulla. Lunta tupruttaa vaakatasossa. Minussa on varmaan joku vika kun siitäkin tykkään :) Vai onko se asennekysymys? Olen kyllä ihan tarkoituksella yrittänyt lopettaa kaikenlaisen ruikuttamisen ilmoista. Se jos mikä on turhaa energian haaskausta. Ne ovat sitä mitä ovat ja se siitä. Pukeudutaan säiden mukaan ja ollaan ulkona se mitä on pakko tai huvittaa ja sisällä on kiva uppoutua johonkin mieleiseen puuhaan kun ulkona tuuli nurkissa ryskää. Lumitöitä tiedossa ja sehän on parasta hyötyliikuntta mitä tiedän. Oikeesti!

Päivittäin ajattelen miten paljon rohkeutta minulla on varaa jättää käyttämättä ja rohkeuteen liittyy tämä helmikuinen kuva/ajatelmanikin

Olen ollut niin paljon menossa erilaisissa jutuissa, että askartelut ovat jääneet aika vähiin. Jotain on ns. meneillään ja varmaan pikkuhiljaa valmistuvatkin. Kameraa olen ulkoiluttanut lähinnä pihalla ja tietenkin olen ottanut päivän orava- ja lintukuvat "luontokuvausasemasta" (takkahuoneen ikkunasta), mutta ne nyt pitkälti toistavat itseään.
Punatulkkuja on tänä talvena hyörinyt pihapiiristä enemmän kuin muistan koskaan ennen. Välillä kuusikin pariskuntaa yhtä aikaa, mutta usein kolme pariskuntaa. Odottelusta huolimatta yksi rouva tulppu ei halunnut samaan kuvaan vaan piileskeli milloin missäkin. Olikohan känkkäränkkäpäivä hänellä :)

 Päivän oravakuvat, jotka otin pari päivää sitten

Hyvää helmikuuta kaikille ja ollaan rohkeita, vaikka välillä pelottaisikin <3