Talvisia terveisiä

Tammikuu jo puolivälissä, päivät pidentyneet ja lunta oikein kunnolla jopa Raumallakin. Joulu on korjattu pois ja siirrytty arkeen.
Lumisia pihamaisemia on ollut ihan pakko kuvata erilaisissa valasituksissa. On monta vuotta siitä kun näillä seuduilla on näin paljon ollut lunta. Olen siitä nauttinut ja nautin myös lumihommista, erittäin hyvää hyötyliikuntaa.On sinisiä hetkiä ja muuten vaan hetkiä. Alin näistä on tämän päiväinen lumitilanne.

Verneri ja Väinökin ovat nauttineet lumesta

Liisan kotona - blogista bongasin vanhasta laudasta ja hevosenkengistä tehdyn kukkalaatikon. Meillä molempia sattui löytymään ja niistä kehkeytyi pari pientä ja yksi tällainen isompi (pit.50 cm) Tykkään tosi paljon.

Vaikka joulu on ohi niin talvi ei ole. Tein pari tällaista talvista kranssia. Isompi (halk.30 cm) tuli omalle seinälle ja pienempi (halk.20 cm) lähtee ystävälle. Oli kivaa puuhaa ja näitä saattaapi vielä tulla lisääkin vietäväksi ystäville vielä talven aikana tai vaikkapa jäisivät säilöön ensi joulua ajatellen.

Seuraavaksi pitää polkaista korttipaja käyntiin. Aika montakin korttitarvetta tiedossa lähiaikoina, ystävänpäivä, rippijuhlat, syntymäpäiviä.

Oikein ihania talvipäiviä teille kaikille, jotka täällä käytte!

Lipsahdus

Jo viime vuonna päätin, etten sotkeudu tonttuoviin ja edelleen pari viikkoa sitten olin samaa mieltä. Ja kuinkas sitten kävikään, tuli pieni lipsahdus ja värkkäsin TONTTUOVEN. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Isännän varastoista löytyi 2-3 mm:n paksuista puulevyä ja siitä hän teki taustan ja sen alareunaan kiinnitti n.6 cm leveän hyllyn. Äärimitat ovat n. 30 x 30 cm. Tätä voi pitää jonkun tason päällä tai ripustaa seinään kuin taulun. Eteisen seinällä sen paikka meillä on.
Tilasin netistä postilaatikon, oven, ovenkahvan, kynnysmaton, mahakelkan, pikkuisen lyhdyn ja kuuset. Kaikki ovat nukkekotitarvikkeita.
Ovi oli valkoinen, mutta halusin siihen vihreää ja maalasin akrylivärillä. Tein oveen kranssin ja tietysti numerokin pitää olla ja tuo ovenkahva on tosi ihana. Ikkunan stanssasin paksusta pahvista ja kun ovi oli aukeava ja nukkekotiin tarkoitettu niin sen sisäpuoliset listat jäivät käyttämättä ja niistä sain ikkunaan listat. Ikkunaan tein verhon ja kynttilät "palamaan". Mahakelkan maalasin myös uudelleen. Kynnysmattoakin tuunasin vähän isommaksi askarteluhuovalla ja nyörillä. Lumipastalla ja kimalleliimalla laitoin lunta vähän sinne sun tänne. Joulukoristelaatikosta löytyi just sopivan kokoinen raitatonttu kelkkaan makoilemaan.

 Niin, ei oikeastaan ollut tarkoitus tehdä mitään uutta joulukoristetta...ans kattoo tuleeko lisää lipsahduksia, onhan tässä vielä monta viikkoa jouluun.

 Oikein hyvä marraskuuta kaikille!

Ruusu munankuorista

Olin  kansalaisopistossa munankuorimosaiikkikurssilla. Kurssityönä teen avattavaa aika isoa munaa ja se on vasta vaiheessa niinkuin kurssikin. Mutta kurssista ja jo kauan sitten hankkimani kirjan johdosta innostuin kokeilemaan miten kuorista saisi ruusun aikaiseksi.
Opettajamme ei ollut tehnyt tällaista ja kirjassakaan ei ollut mitään ohjeita. Mutta ei kun kokeilemaan. Kuumaliima oli mielestäni ainoa vaihtoehto saada osaset nopeasti kiinnittymään alustaan. Se toimikin hyvin. Aloitin ulommaisista terälehdistä, mutta seuraavan aloitan keskeltä. Luulisin olevan helpompaa. Koska kaikki tiedämme, että munankuoret ovat hauraita niin helposti myös osia rikkoutuu jossain vaiheessa työtä. Niin tietysti kävikin, mutta sain aika helposti uuden liimattua tilalle. Olin niin innoissani, ettei mitään vaihekuvia tullut otetuksi. Lupaan ottaa kun seuraavan ruusun teen!
Värjäsin vesiväreillä, ripaus kimalletta ja yksi timangi viimeistelyyn. Sovittelin kertakäyttöviinilasia ruusun suojaksi, mutta ei oikein toiminut, jäi liikaa tyhjää tilaa yläosaan. Ehkä siihenkin vielä joku apu löytyy tai sitten matalampi kupu. Näiden puuttuessa jatkoin ihan ilman suunnitelmaa ruusun ympärystää. Lopulta se sattui ihan oikean kokoiseksi pieneen maljaan. Ehdottomasti ruusu kaipaisi jonkun kuvun suojakseen. Olkoon nyt tämä eka kokeilu näin. Ruusun halkaisija on n. 5 cm ja oliskohan yksi munankuori sen tekemiseen riittänyt.

Joskus tein jonkin verran munankuorimosaiikkitöitä, mutta sitten tuli jotain muita innostuksen kohteita. Nyt päätin mennä oikein kurssille, jos vaikka jotain uutta oppisi. Ainakin innostus palasi ja pieniä vinkkejä aina oppii, vaikka vähän jotain jo asiasta tietäisikin. Toinen kurssi-ilta vielä edessä.
Tämä on tekniikka, johon ei tarvitse välttämättä mitään erikseen hankkia. Munankuoria tulee varmaan jokaisesta taloudesta, erilaisia rasioitakin voi ottaa talteen pakkauksista, vesiväritkin taitavat kuulua jokaiseen talouteen. Lisäksi sakset, liimaa, hammastikku tai parsinneula, pala leivinpaperia ja eekäkö tekemään.

Voikaa hyvin, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Lisää kynsilakkakukkasia

Koskaan ei voi tehdä vaan yhtä jotakin, pakko tehdä ainakin toinen! Hellan pesään puita laittaessani, käteen osui niin nätti oksa etten malttanutkaan polttaa, vaan tein siihen kynsilakkakukkasia.

Kortteihinkin kukkasia olisi kiva käyttää, mutta eipä taida kestää postissa rikkoutumatta. Johonkin sellaiseen minkä antaa käteen. Pitää sitäkin kokeilla :)
Sen huomasin, että lanka, josta kehikot vääntelee, ei saa olla liian jäykkää. Ostin rullan, jonka paksuus oli sama kuin ensimmäisissä kokeiluissani, mutta ei toiminut. Kokeilin aivan ohutta kullanväristä lankaa näihin kukkasiin ja se toimi yllättävän hyvin, mutta jos haluaa varretkin, niin siihen liian hentoista. Varsiin voi tietysti kiertää useamman langan. Näköjään kokeilemalla oppii yhtä ja toista.

Kiitos käynnistä blogissani, aurinkoisia ja kirpakoita helmikuun päiviä!

Tein talon!

Varmaankin yli vuosi aikaa kun tilasin elementit isohkoa koottavaa taloa varten. Välillä olen pakkausta hipelöinyt ja tullut tulokseen ettei kärsivällisyys taida riittää. Pari päivää sitten taas se osui käteeni ja päätin avata pakkauksen ja miten ollakaa, tässä se nyt on koottuna

Pakkaus oli puolalaista Scrapiniec die-cut chipbord mallistoa.
Kokoa talolla on 27 x 26 x 10 cm. Palaset (vähän yli 100 kpl) olivat arkilla. Ohje oli aika vaatimaton ja suurennuslasia tarvittiin sen tulkitsemiseen. Mutta kun malttoi palat ensin tarkasti sovitella ja sitten vasta liimata niin kyllä homma hitaasti, mutta varmasti edistyi.Materiaali on pehmeähköä, joten liima tarttui napakasti heti tiukkaan. Pari palaa meni väärin ja niiden irroittaminen oli aika hankalaa. Jos liima pääsee kokonaan kuivumaan niin ei ole mitään mahdollisuuksia saada ehjänä osaa irti. Hyvä niin, talon pitäisi pysyä hyvin kasassa. Ovikransseihin oli ihan pakko pienet koristeet laittaa, ne eivät siis kuuluneet pakkaukseen.
Kaikki ikkunat ovat auki, vaikka ne kuvassa mustalta näyttävät. Kokeilin kolmea patterituikkua valaistukseksi, mutta eivät ne riittäneet alkuunkaan. Pitää katsella jotkin pienet led-valot vielä talon sisälle. Talon voisi tietenkin myös värittää, mutta ainakin toistaiseksi se on tällaisena. Koen, että värityksessä saattaa pahastikin epäonnistua ja iso kokoamistyökin on sitten piloilla.

Kynsilakkakukkasia

Surffailin erilaisilla askartelusivustoilla ja osuin päivitykseen kynsilakkakukkasista. Olen joskus aikaisemminkin sellaisia kuvissa nähnyt, mutta ei ole kiinnostanut. Nyt kiinnosti! Etsin vähän lisätietoa youtubesta ja eekäkö kokeilemaan.
Jostain luin, että kun metallilangasta tehdyn rungon ensin kastaa liimaan, niin sitten on helpompi sivellä lakka päälle. Liima tarttuikin hienosti terälehtiin ja en millään olisi malttanut odottaa sen kuivumista. Ehkä en malttanutkaan tarpeeksi pitkään. Ainakaan ei onnistunut. Lakka rypisti liimakalvon ikävän näköisesti. Seuraavaksi sitten pelkällä kynsilakalla. Meikäläinen hätähousu jo oli hermoromahduksen partaalla, kun viidestoistakaan yritys ei tuottanut tulosta. Oli jo vähällä etten tullut ajatuksiin lopettaa moinen pelleily. Mutta jostain löytyi vielä innostusta ja vihdoin eka terälehti onnistui, sain lakan pintajännityksen kohdalleen ja hoksasin miten homma toimii. Huteja tuli edelleen, mutta onnistumisen riemu oli taas suunnaton.
Tässä eka kokeilu kynsilakkakukkasistani. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tässä linkki, josta jatkolinkkejä klikkailemalla löytyy tietoja mistä oikeastaan on kysymys. Hakusanalla diy nail polish flowers löytyy vaikka mitä.
Tääs löytyi uusi askartelulaji, ettei vaan kävisi aika pitkäksi. Pieni varoituksen sana teille, jotka lähdette kokeilemaan, riittävästi pitkämielisyyttä alkutaipaleelle ja sitten oletkin jo ihan koukussa :)

Atc-joulukalenteri 2017 Sailalta

Kymmenen yötä enää jouluaattoon. Tänään kalenterista tuli aivan ihana kortti, katsokaa pieniä suksia ja sauvoja!

Kiitos Saila ❤

Poissa ovat eilisen kauniit maisemat. Maassa kylläkin on vielä lunta, mutta puut ovat taas paljaina. Kauppareissulla sai todellakin kyntää adventtisohjoa. Taivas on paksussa pilvessä ja lämpötila totutussa tilassa, nollan kieppeillä.

Jotain pientä jouluaskarteluakin tuli eilen tehtyä. Oli pakottava tarve saada pieni kuplavolkkari, jonka katolla on joulukuusi. Kaikenlaisia tarpeita voi ihmiselle tulla! Aluksi kävin autokaupoilla ja lopulta löysin aikomani kirkkaanpunaisen tilalle herkän pinkin kuplan. Kuusia oli jäänyt viimejoululta ja värjäsin ja koristelin niitä. Talot toin muutama vuosi sitten Amsterdamista. Valojutska on tuunattu vanhasta lasipallosta, jonne sain pienen reiän kautta ujutettua punaiset valot. Luntakin oli jäänyt viimejoulusta ja alusta on laatikon kansi.

Taitokeskus on vaarallinen paikka

Kävin jokin aika sitten Rauman Taitokeskuksessa tekemässä valohimmelin, jonka voi laittaa uloskin ja sinne se mielestäni paremmin sopiikin.
Paikka sille oli "nörttihuoneen" ikkunan takana suojaisessa kulmauksessa. Eivät pääse talven tuiverrukset ihan kauheasti himmeliä heiluttamaan. Ja kun pöytätietokoneella työskentelen niin näen sen loistavan tuossa edessäni ikunan takana.

Ylhäällä keskellä on vähän pitempi sarja kristalleja, mutta näyttää kuvassa olevan hyvin piilossa yhden putken takana.
Taitokeskuksen vaarallisuus ilmeni taas kerran siinä, ettei käynti pelkästään valohimmelin tekemiseen jäänyt. Sieltä yleensä aina lähtee jotain muutakin mukaan. Ihastuin siellä muoviverkkoon virkattuun kuuseen ja sellaisen tarvikkeet tunkesivat ihan väkisin mukaani. Kuusia oli sekä vihreitä että valkoisia. Valkoinen oli heti suosikkini.
Tästä tekeminen alkoi.

Helppoa, mutta aika tuskastuttavaa virkkaaminen tuohon jäykkään muoviverkkoon oli. En ole varustettu kovin suurella kärsivällisyydellä. Teen periaatteessa mitä vaan, mutta työn pitää sujua, kaikenlainen tökkiminen saa pinnan kireälle. Hikikin tuli  ja ruma sanakin pääsi kun hapsut sekaantuivat virkkuukoukkuun ja verkon reunoihin ja ties mihin. Mutta valmiiksi sain ja lopputulos on just sellainen kuin pitikin.
Kuusi on 49 cm korkea ja halkaisija alhaalta 25 cm.

Valaistuna paljon kauniimpi kuin kuvat antavat ymmärtää

Eihän nämäkään ole joulukoristeita, eihän. Kaamoskoristeita ihan selvästi :)