perjantai 27. lokakuuta 2017

Lunta, joulukortteja, leipomista ja ruokaa

Torstaiaamuna herättiin Raumallakin lumisiin maisemiin. Muutama sentti märkää lunta oli yön aikana satanut ja lisää tuli koko aamupäivän.

Osa lumesta on jo sulanut ja viikonlopulle on vesisateita tiedossa, joten se siitä lumesta sitten. Tällaista talventulo täällä rannikolla aina on. Usein jouluun saakka mennään vaihtelevissa olosuhteissa.
Ensilumen kunniaksi aloitin eilen joulukorttien tekemisen. Otin jo viime talvena kuvan Verneristä ja Väinöstä sillä tarkoituksella, että he pääsevät joulukortteihini. Yleensä teen korkeintaan pari kolme samanlaista ja kun kuitenkin kuutisenkymmentä korttia lähetän niin joudun hylkäämään kaikki mallit seuraavaa joulua ajatellen kun en voi muistaa minkälainen on kenellekin lähetetty. Nyt teen poikkeuksellisesti kaikki samanlaisia.
Kortteilun lomassa tänään päätin kokeilla joulutorttuja vihreäkuula-täytteellä. Ensimmäinen ja viimeinen kerta sitä sorttia. Nätin näköisiä, mutta ei toimi. Menee sekä vihreät kuulat, että tortut piloille. Vihreä kuula paistui uunissa sitkeäksi klöntiksi :( Kurkumalatten kanssa maisteltiin. Ei kannattaisi kaikenlaisia ah niin trendikkäitä hömpötyksiä lähteä kokeilemaan! Jos nyt kuitenkin innostut kokeilemaan niin resepti löytyy täältä

Toinen päivän kokeilu oli bataatti-aurajuustolaatikko ja sepäs olikin tosi hyvää. Tämä resepti löytyy täältä

Joulukorttishow jatkuu ja lauantaina tunnin laviksesta taas kunnon hiet. Sään salliessa ulkoilua. Näillä lähdetään viikonloppuun. Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille, jotka täällä vierailette <3



tiistai 24. lokakuuta 2017

Enkulin musiikkihaaste

Varmaan eniten tunteita herättävää musiikkia itselleni ovat Finlandia-hymni, Veteraanin iltahuuto ja Myrskyluodon Maija.

Enkulin musiikkihaasteen musiikkina on tällä kertaa "Myrskyluodon Maija". Tykkään säveltäjän  flyygeliesityksestä, tunnelma on vahva. Sanalliset versiot mielestäni vähän latistavat tunnelman tai ainakin kahlitsevat omaa mielikuvitusta. Toinen versio, joka on ehdoton suosikkini on Karita Mattilan & Apocaluptican & RSO:n yhteityötä. Se nostattaa jokaisen ihokarvan ja tuntuu selkäytimessä saakka. Haluaisin joskus kuulla tuon livenä.
Myrskyluodon Maija tuo mieleen kesiä 1980-luvulta. Silloin vietimme kesälomat aina veneillen Ahvenanmaan saaristossa ja monet kerrat käytiin myös Väderskärissä. Kun Väderskär alkoi horisontissa näkyä niin nauhurista kelattiin kohta, jossa Myrskyluodon Maijan sävelet Lasse Mårtensonin soittamina kajahtivat ilmoille ja sitä kelattiin uudelleen ja uudelleen kunnes saaren suojaiseen kotisatamaan oli rantauduttu. Se oli aina kesäloman huippuhetki, johtuen tietysti saaren kauneudesta, mutta enimmäkseen siitä, että siellä Anni Blomqvistin 5-osainen Myrskyluoto-romaanisarja ja siitä dramatisoitu 6-osainen televisiosarja (v.1976) tulivat niin todeksi. Upeaa oli saarella pari kolme heinäkuista vuorokautta viettää, veneen jääkaapissa oli ruokaa ja LA-puhelinkin oli ja sillä saisi yhteyden ulkomaailmaan jos joku asia niin vaatisi. Ja moottoriveneellä olisi hyvällä säällä parin tunnin kuluttua "ihmisten ilmoilla".Mutta kyllä siellä tuli monesti käytyä läpi asioita, jotka saaren asukkaat aikoinaan kokivat. Voi vaan kuvitella kun syysmyrsky ulvoi ja nostatti aallot niin, ettei suojaisasta kotisatamasta ollut mitään mahdollisuutta lähteä ulos. Kun seisoin kalliolla, joka televisiosarjassa oli paikka, missä Maija aina odotti Jannea saapuvaksi mereltä, niin ei sitä tunnetta osaa sanoiksi pukea. Ei ollut tuolloin 1800-luvun loppupuoliskolla Maijalla ja Jannella kännykkää eikä edes sitä LA-puhelinta, joka meillä oli, eikä voinut rimpauttaa ja kysellä onko kaikki hyvin ja tuletko jo kohta. Piti vain odottaa, toivoa ja rukoilla, että tulee, jos ei tänään niin ehkä sitten huomenna. Rankan työn ohella odottamista ja jälleen odottamista elämä taisi saaren asukkaille olla. Uskottiin, ja luotettiin siihen, että kaikella on tarkoituksensa eikä vaikeuksia vastaan kannattanut kapinoida. Iloistakin nautittiin hillitysti ja tunteita ei päästetty valloilleen. Elämä otettiin vastaan sellaisena kuin se kenellekin annettiin. Yksinkertaista ja tavallaan helpottavaa.
Televisiosarja oli varmaan hyvin todellinen tarina elävästä elämästä ja se elämä ei ollut helppoa kuin korkeintaan joskus hetkittäin. Vaikea tai oikeastaan mahdoton olisi hypätä edes vuodeksi Väderskärin kaltaiselle ulkoluodolle. Ei, vaikka saisi ottaa sen kännykänkin mukaan...
.
Valitettavasti tuolloin 80-luvulla ei paljon valokuvia otettu ja nekin vähät ovat niin monessa albumissa eri vuosilta etten rupea niitä etsimään. Mutta muistikuvia on sitäkin enemmän ja niitä ryöpsähteli mieleen kun haasteeseen digikollaasia suunnittelin.
Olen pari päivää ajatuksissani elänyt Väderskärissä.

Lasse Mårtensonin sävellyksessä on kuultavissa niin myrskyt kuin tyvenet, lumituiskut ja auringonpaisteet, syntymät ja kuolemat, ilot ja surut, toivo ja epätoivo. Tämän Enkulin haasteen johdosta olen sen useammankin kerran kuunnellut ja tunnelmoinut muistoissani Väderskärin kallioilla.

Aika pitkäksi meni alkupuhe, mutta nyt haasteeseen tekemäni digikollaasit
Odotus

Kaikki taas hyvin
Loppukevennyksenä: Myrskyluodon Maija on esitetty myös lukuisina teatteriversioina. Turussa Samppalinnan kesäteatterissa olin yhtä upeaa musikaaliversiota katsomassa joskus vuosia sitten. Vakava kohtaus kun Maijan ja Jannen talo jouluna paloi sai hupaisan käänteen kun samanaikaisesti paloautojen hälytysäänet alkoivat kuulua Aurajoen rannalta. Ajoitus oli just eikä melkeen,  meni vakava tunnelma yleiseksi nauruksi :D

Kiitos Enkuli tästä haasteesta. Se oli minulle erittäin tärkeä ja mieluinen.








sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kesä 2017 on nyt suljettu

Kesä 2017 on nyt lopullisesti ohi. Ensimmäiset pakkasyöt on koettu täällä Raumallakin. Oikeastaan odotan niitä, koska kuurainen nurmikko ja kuuran koristelemat viimeiset kukkaset pihalla ovat niin sanomattoman kauniita.
Lauantaiaamun kuurankukkia


Lintujen ja oravien ruokintapaikka on myös avattu ja varsinkin tinttien määrä on välillä ollut aika vaikuttava, kovin ovat näkäisiä näin syksyllä. Talitiaisia, sinitiaisia, kuusitiaisia, töyhtötiainen, pikkuvarpuspariskunta, mustarastaspariskunta ja närhi ovat jo näyttäytyneet. Tänään aamulla oli ensimmäinen oravahavainto. Talviturkin vaihto näytti kurrella jo olevan aika pitkällä.
Sinitiaisen ja oravan tapaamisen sain tallennettua. "Se on moro, kiva nähdä taas pitkästä aikaa".
Kirpakkaa lokakuun sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa <3





perjantai 20. lokakuuta 2017

Sailan atc-tuplavaihto 2017 #4 osa 2

Sailan tupliksen kakkososan kortit tulivat pari päivää sitten. Lähetin niitä varten tällaiset tylsähköt kuvat
Marja-Riitta oli loihtinut niistä kaikkea muuta kuin tylsähköt atc-kortit. Nuo tekstit ovat niin loistavasti keksityt ja taustat kauniit ja sopivat täydellisesti lähettämiini kuviin.
Vas.puoleinen "Harkinnan tulos" ja oik.puoleinen "Järki ja tunteet"
Tykkään todella paljon molemmista. Lämmin kiitos Marja-Riitta <3
Itse sain tällaiset kuvat
ja korteista kehkeytyi tällaiset lähetettäväksi Armiidalle.
"Vapaa-ilta"

"Number 1"
Oli kiva pitkästä aikaa osallistua vaihtoon. Kiitos Saila, kun järjestät näitä tupliksia <3
Hyvää viikonloppua kaikille!


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kortti tytölle hänen rippijuhlanaan

Tilauksesta tei rippikortin tytölle. Siihen ei haluttu ristiä vaan pieni enkeli. Tällainen siitä kehkeytyi


tiistai 17. lokakuuta 2017

Taitokeskus on vaarallinen paikka

Kävin jokin aika sitten Rauman Taitokeskuksessa tekemässä valohimmelin, jonka voi laittaa uloskin ja sinne se mielestäni paremmin sopiikin.
Paikka sille oli "nörttihuoneen" ikkunan takana suojaisessa kulmauksessa. Eivät pääse talven tuiverrukset ihan kauheasti himmeliä heiluttamaan. Ja kun pöytätietokoneella työskentelen niin näen sen loistavan tuossa edessäni ikunan takana.

Ylhäällä keskellä on vähän pitempi sarja kristalleja, mutta näyttää kuvassa olevan hyvin piilossa yhden putken takana.
Taitokeskuksen vaarallisuus ilmeni taas kerran siinä, ettei käynti pelkästään valohimmelin tekemiseen jäänyt. Sieltä yleensä aina lähtee jotain muutakin mukaan. Ihastuin siellä muoviverkkoon virkattuun kuuseen ja sellaisen tarvikkeet tunkesivat ihan väkisin mukaani. Kuusia oli sekä vihreitä että valkoisia. Valkoinen oli heti suosikkini.
Tästä tekeminen alkoi.
Helppoa, mutta aika tuskastuttavaa virkkaaminen tuohon jäykkään muoviverkkoon oli. En ole varustettu kovin suurella kärsivällisyydellä. Teen periaatteessa mitä vaan, mutta työn pitää sujua, kaikenlainen tökkiminen saa pinnan kireälle. Hikikin tuli  ja ruma sanakin pääsi kun hapsut sekaantuivat virkkuukoukkuun ja verkon reunoihin ja ties mihin. Mutta valmiiksi sain ja lopputulos on just sellainen kuin pitikin.
Kuusi on 49 cm korkea ja halkaisija alhaalta 25 cm.
Valaistuna paljon kauniimpi kuin kuvat antavat ymmärtää
Eihän nämäkään ole joulukoristeita, eihän. Kaamoskoristeita ihan selvästi :)



sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Päätös ei pitänyt...

Kun viime joulun koristeet laatikoihin ja kaappeihin talletin niin vakaa päätökseni oli ettei yhtään ainutta uutta koristetta ilmesty tähän torppaan. Läheskään kaikki entisetkään eivät tule minään jouluna kelpuutettua kodin joulukoristeluun niin miksi ihmeessä niitä uusia pitää tehdä. Hyvinhän tämä toimi aika pitkälle. Tuikitärkeäksi hankinnaksi ilmaantui kuitenkin uusi lumihiutalestanssisarja ja olishan se hölmöä olla sitä käyttämättä. Nyt puolustaudun sillä, että lumihiutaleet eivät suinkaan ole joulukoristeita vaan talvikoristeita. Lopputulema on kuitenkin sama, eli ensi kesänä on taas enemmän säilytettävää "välivarastossa".
Elizabeth Craft Designs stanssi - Ornate Snowflakes



Mielestäni tämä on kaunein näkemäni lumihiutalestanssi <3 Tiedän, että käyttöä tulee olemaan.


lauantai 14. lokakuuta 2017

Sailan atc-tuplavaihto 2017 #4

Pitkästä pitkästä aikaa osallistuin atc-vaihtoon ja yleensäkin atc-korttien tekemiseen. Kun asiaa tutkailin, niin toista vuotta on kulunut edellisten atc-korttien tekemisestä. Innostus niiden tekemiseen on jossain syvällä mielen sopukoissa, mutta huomaan useinkin laittavani materiaaleja talteen ajatuksella "nämä sopivat atc-kortteihin". Eli ei ihan sammunut kuitenkaan, kytee vielä :)
Vaihtoon menin siitä mistä aita on matalin. Sai käyttää myös aikaisemmin tehtyjä kortteja ja niitähän löytyy. Mutta saamistani kuvista pitää nyt tehdä niitä käyttäen ihan uunituoreet kortit. Kivat kuvat sainkin, saa nähdä mitä niistä kehkeytyy.
Tällaiset ihanuudet tulivat muutama päivä sitten postissa
                                Vasemmalla Sailan "Such a perfect day" ja oikealla  Manumiinan "Marja-Liisa"                                        
Vasemman puoleinen oli kuin minulle tehty "such a perfect day" ja nuoren leijonan aika läheinen tapaaminen vajaa kolme vuotta sitten Keniassa Masai Maran ruohikkosavannilla tuli taas niin silmieni eteen. Ei leijona ihan kainalossani ollut, mutta muutaman metrin päässä ja sydämeeni se villikissa jäi asumaan.
Oikean puoleisen kortin tausta on varmaankin ihan itsetehty ja siten ainutlaatuinen. Olen sitä oikein suurennuslasin kanssa tutkaillut. Se on todella taidokas ja kaunis.
Lämpimät kiitokset Sailalle ja Manumiinalle korteista ja Sailalle kiitos myös vaihdon järjestämisestä<3

Omat korttini vaihtoon olivat tällaiset. Ei tullut laitettua korttien nimiä talteen, mutta vas.puoleinen liittyy postin tulemiseen ja oik.puoleinen taisi olla "Onks pakko"


Toivottelen kaikille oikein hyvää viikonloppua!
 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Syksy on täällä

Lähipäivinä ei ole aurinko edes pilkistänyt. Vettä satelee tai vähintäänkin on pilvistä. Syksy on nyt täällä. Ja niinhän on aikakin kun jo lokakuuta on viikko eletty. Kesäni alkaa siitä kun pihan vesialtaaseen lasketaan vesi ja se päättyy siihen, kun pohjatulppa avataan. Sekin on nyt tehty. Sateiden välissä olen kameraakin pihalla ja sen reunamilla ulkoiluttanut. Tässä vähän tunnelmia








 Oikein hyvää alkavaa viikkoa!