Topelius puhui helvetin sijaan Seilin saaresta. Saari tosin oli aikanaan eräänlainen maanpäällinen tuonela: käytännössä kukaan sinne joutunut ei koskaan palannut.
Useampana kesänä on ollut ajatuksissa käydä Seilin saarella, mutta aina jäänyt. Nyt heinäkuun alussa tuli oivallinen tilaisuus ja teimme päiväretken saarelle.
Seili (Själö) sijaitsee Paraisilla, Airiston eteläosassa n.30 km Turusta etelään.
Saaren historia 1600-luvun alkupuolelta aina vuoteen 1962 on varsin synkkä.Siellä oli 1600- ja 1700-luvuilla Suomen tunnetuin lepra- eli spitaalisairaala, hospitaali, jonka potilaat elivät suljetulla saarellaan eristyneinä muusta maailmasta kuolemaansa asti. Ruumisarkkulaudat jokainen saarelle joutuva vei mukanaan. Kun pelätty lepra alkoi kadota Suomesta, saarella aloitti toimintansa hourujenhuone eli mielisairaala. Mielisairaita hoidettiin Seilissä vuoteen 1962 asti, minkä jälkeen hourujenhuoneen tilat siirtyivät Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön. Nykyisin saari on avattu myös turisteille.
Olen tutustunut saaren historiaan lukemalla lukuisia artikkeja sekä uudehkon Katja Kallion "Yön kantaja", joka kertoo Amanda Aaltosen tarinan.
Toinen Seilistä kertova kirja on Johanna Holmströmin "Sielujen saari", joka kertoo toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista tällä synkkämaineisella saarella.
Seilistä löytyy todella paljon tietoa netistä, joten en ala tähän kaikkea kirjoittelemaan. Laitan loppuun linkkejä, joista voitte halutessanne tutustua saaren karmaisevaan historiaan.
Saaren päärakennus
Saaren historiaa löytyy todella paljon googlettamalla "Seilin saari", mutta tässä muutama linkki valmiiksi
http://www.luontoon.fi/seili/historia
https://www.visitseili.fi/fi/historia/
http://urbanex.ninja/kohde/seili-spitaalisten-ja-hullujen-saari/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seili
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seilin_kirkko
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kuukautishullu-amanda-aaltonen-suljettiin-1891-seilin-saarelle-psykiatria-otti-ensiaskeleitaan-24380414/
Ja vielä Jenni Vartiaisen laulama koskettava "Seili"
Jotkut reissut antavat paljon ajattelemisen aihetta. Tämä kuuluu niihin.
Hyvää viikonloppua!
Hienot kuvat ja kovin mielenkiintoisen oloinen saari! Niin paljon nähtävää! Sitä mietti millaista elämä on aikoinaan saarella ollut, lepratautisille on ollut omat tilat ja sitten tuo mielisairaala..millaisia ihmiskohtaloita se onkaan nähnyt:( Minusta sellaiset kohteet on kyllä parhaita jotka saavat ajatukset heräämään♥
VastaaPoistaKiitos Päde :)
PoistaOn ollut kyllä mielisairaiden hoito vielä aika pitkälle karmaisevaa. Ellei ennestään olisikaan ollut sairas niin takuulla hoidot ovat mielen sairastuttaneet. Yllättävän vähän aikaa sitten oli niin.
Olen myös paljon lukenut Seilin saaresta ja sen historiasta.Mielenkiintoista olisi käydä (vähän parempi jalkaisena),mutta kuvat ja kirjoitukset ovat antaneet paljon.Olet voinut toteuttaa haaveesi ja nyt elät saaren synkissä muistoissa.Ne ihmisraukat,jotka siellä elivät vailla parempaa toivoa,onneksi eletään nykypäivää.Kiitos kertomuksestasi ja kuvista!
VastaaPoistaKiitos Ulriikka :)
PoistaSeilissä ei välttämättä kovin pitkiä matkoja tarvitse kävellä, kaikki "tärkeä" on aika pienellä alueella ja soratiet, joita on hyvä kävellä.Siellä on opastettuja kierroksia ja sellaiselle pitää ehdottomasti mennä niin saa enemmän tietoa. Nauvosta pääsee ja Turusta Aurajoesta myös. Nauvosta merimatka kestää vain alle puolituntia.
Vaikka muistot ovat synkkiä niin asiat saavat uutta perspektiiviä ja ymmärtää konkreettisesti miten monet asiat ovat nykyään paljon paremmin, vaikka paljon valitetaan terveydenhuollosta ja sairaanhoidosta ym:sta.
Aikaisemmin ja nyt tänä päivänä kaikki, jotka jaksavat pysähtyä psyykkisesti sairaan pariin kuuntelemaan häntä, helpottavat todella paljon hänen oloaan. Aiemmin heitä oli ja nykyhetkessä on niitä, jotka tämän tekevät. Siitä ei jää dokumenttia historiaan mutta ei tarvitsekaan.
VastaaPoistaKiits Kirsti :)
PoistaVaikuttavia kuvia.
VastaaPoistaKiitos Saila :)
PoistaVaikuttavia kuvia ja varmasti mieleenpainuva reissu ollut.
VastaaPoista