Ja sitten otin kuvia...

Kliseiseltä tuntuva "eläkeläisen kiireet" on viime aikoina osoittautunut täydeksi todeksi. Syksyn tulemisella on minuun se vaikutus, että haluan aloittaa kaikkea uutta ja tietysti jatkaa kaikkea vanhaa. Kuuma kesä vei voimat ja halut ja nyt kun säät ovat normalisoituneet, niin energiavarastot ovat taas täynnä.
Almanakka on täydempi kuin työssäoloaikoina. On mm monenlaista liikuntaa ja on ilo huomata, miten ne vaikuttavat sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvällä tavalla.
Akkuja lataan konttaamalla polvet märkinä kännykän ja lähilinssin kanssa vesipisaroita kuvaten. Olen tosi pahasti addiktoitunut niihin.

Pisarat tuntuvat olevan aihe jolle menettää sormen lisäksi koko käden!
Näiden pienien ihanuuksien vastapainoksi olen kuvaillut jämäkämpiä mustavalkoisia kuvia

Korttejakin on tehtynä, mutta vastaanottajat eivät ole vielä niitä saaneet, joten niistä sitten myöhemmin.

Pakkailen tästä matkalaukkuuni jotain tarpeellista ja ehkä tarpeetontakin ja poistun kotikadulta joksikin aikaa. Palattuani onkin taas aihetta matkakertomukseen sanoin ja kuvin.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne