Kuulumisia

Piha alkaa olla aika syksyinen. Pikkuhiljaa ruukku jos toinenkin tyhjenee kompostiin ja kukkapenkien syyssiivoilu on meneillään. Toisaalta haikeaa, toisaalta helpottavaa. On taas kiva siirtyä seuraavaan vuodenaikaan ja sen tuomiin juttuihin.
Ensimmäisen kerran oli miinusasteita ja aamulla oli kiire kuvata tämän syksyn ensimmäistä kuuraa, sillä aurinko sulatti sen hyvin nopeasti pois.

Nyt on kiva katsella kuvia, joita vielä loppukesällä tuli otettua.

 Tomaattisosetta, basilikapestoa ja kehäkukkavoidettakin olisi taas talven tarpeisiin.

Kurkiauroja on lennellyt kohti etelää. Tässä kohta tulee aina tippa silmään ja huudan niiden perään: "Turvallista matkaa! Mä rukoilen, mä pyydän, oi palatkaa".

 Muutaman kortin olen tehnyt synttärisankareille

Entisten naapureiden Elsa-tytölle

Tyttärellemme Ninalle

Tyttärentyttärelle Emmille

Tyttärentyttären pojalle Eelille

Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille kävijöille oikein hyvää syyskuun viimeistä viikkoa! 

Aloe Vera Gelly - testailua

Lupasin ystävälleni Anitalle, joka toimii Forever Living Productsin assistant supervisorina, että voin blogissani kirjoitella kokemuksiani Aloe Vera-tuotteista.
Tietysti piti ensin vähän tsekkailla firman taustoja ja tietoa Aloe Verasta.
Forever Living Products on varmaan monille tuttu. Jo 40 vuoden ajan Forever on osoittanut sitoutumisensa luonnon puhtaimpien ainesosien etsimiseen kaikkialta maailmasta. Kun nämä ainesosat yhdistetään uusimpaan tieteelliseen kehitystyöhön, niin on syntynyt tuotteita, joissa Aloe Vera näyttelee pääosaa. Kasvi korjataan ja fileoidaan käsityönä. Näin saadaan lehden sisäosassa oleva geeli hellävaraisesti talteen muutaman tunnin sisällä puhtaana ja tuoreena. Aloe Veralla on pitkät perinteet. Sitä on käytetty eri kulttuureissa erilaisiin tarpeisiin. Tuoreella lehdellä siveltiin kuhmuja, mustelmia ja kuivaa ihoa.
Aloe Vera-lajikkeita on muutamia satoja. Niistä Forever käyttää Aloe Vera Barbadensis Miller-lajiketta.

Minulla on ollut ja on tälläkin hetkellä joitakin Foreverin tuotteita käytössä. En ole aikaisemmin käyttänyt Aloe Vera Gellyä, joten otin sen testailuni kohteeksi.
Tuote-esite kertoo näin: Tuote sopii kaikkialle vartaloon. Imeytyy nopeasti ihoon ja rauhoittaa ja hoitaa ihoa ja säilyttää kosteutta. Geeliä voidaan käyttää esim. parranajon tai ihokarvojen poiston jälkeen tai auringonoton  jälkeen ja meikin pohjustusvoiteena. Se sopii kuivan ja hilseilevän ihon hoitoon ja kutiaviin hyönteistenpistoihin. Koska tuote ei isällä rasvaa sitä voidaan käyttää vaikkapa silmänymprysvoiteena. Eli varsinainen yleistuote!

Seuraavissa kuvissa oleva Aloe Vera ei ole tuotteissa käytettyä Barbadensis Miller-lajiketta. Nämä pienet Aloe Verat kuuluvat meillä sisustukseen ja käytän niitä tässä kuvausrekvisiittana.

Aloe Vera Gelly on stabiloitua Aloe Veraa voidemaisen, kevyen geelin muodossa. Imeytyy nopeasti ja tahmaamatta ihoon. Geeli on lähes kirkasta, miellyttävän tuntuista. Aloe Vera Gellyn hyviä ominaisuuksia vahvistavat ihon kosteutta säilyttävä glyseriini, suojaava ja rauhoittava allantoiini ja antioksidanttiset C- ja E-vitamiinit. Ei sisällä hajusteita. Näin kertoo esite.

Olen kolme päivää sitten aloittanut kokeilun kroppani eri alueilla oleviin kuiviin ja kutiseviin kohtiin.  Jo nyt voin kertoa, että geeli imeytyy nopeasti ihoon ja helpottaa kutinaa.  Muuta kerrottavaa ei näin lyhyessä ajassa ole.
Katsotaan sitten parin viikon kuluttua, mitä olen Aloe Vera Gellystä tykännyt ja miten vanheneva  ihoni on siihen reagoinut.

Näissä merkeissä toivottelen blogissa kävijöille oikein hyvää alkanutta syyskuuta.

Syksyä kohti

Kiertelin lähimetsässä ja siellä tuoksui syksy. Vaikka vielä kesääkin on jäljellä niin pitää alkaa orientoitua seuraavaan vuodenaikaan. Syksyn värejä alkaa päivä päivältä näkyä enemmän, kesäkukat alkavat vedellä viimeisiään ja yöt ovat jo oikeesti pimeitä.

Leikki on rentouttavaa myös ihan aikuisten kesken. Hyvä ystäväni tuli kyläilemään 3-vuotiaan poikansa ja lelukassin kanssa. 3-vuotias ja mieheni menivät rakentamaan "linnuntönttöä" ja me naiset otimme lelukassin ja syvennyimme omiin leikkeihimme. PikkuMyy sai minun kuvissani pääosan.

Simpsoneitten Homer tuli ikuistettua vuorenvalloittajana

Aikoinaan veneilimme kaiket kesät Rauman, Turun ja Ahvenanmaan saaristoissa. Nyt kävimme verestämässä muistoja ja katselemassa tuttuja paikkoja Saariston rengastiellä. Sää suosi retkeämme ja mm kahdeksalla  lautalla saimme aistia meren suolaisen tuoksun.

Houtskärissä kävimme tutustumassa kirkkoon ja saaristomuseoon

Korppoon kirkko

Tutustumiskohteita oli päivän aikana monia, mutta tässä olivat itselle tärkeimmät. Upea on saaristomme.

Raumalla on kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki.
Jälkimmäisessä oli mielenkiintoinen installaatio yhden elokuisen viikonlopun.

Pitäisi vähän useammin blogia päivittää ettei tule tällaisia pitkiä tarinoita. Toivottavasti kuitenkin jaksoit katsella loppuun saakka. Eiköhän tässä syksyn myötä tule aktivoitua paremmin.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa, jonka päätteeksi siirrymmekin jo syyskuulle.

Heinäkuun lopun kuvia ja ajatuksia

Kun viimeksi päivitin blogia pari viikkoa sitten, toivottiin lämpimämpiä ilmoja. Joskus toiveet kuullaan ja toteutetaan, nyt ovat viikon verran mittarit näyttäneet hellelukemia. Tänään meillä 31,9 täysin varjossa. Pihalle ei ole ollut mitään asiaa aamun jälkeen. Illalla sitten voi mennä uloskin. Pihaltamme ei oikein etsimälläkään löydä varjopaikkaa ja auringon paiste tietää sitä, että jossain 45 asteen paremmalla puolella siellä on. Mittari aurinkoisella seinällä  hajosi jo viime kesän helteillä, eikä ole tullut ostettua uutta!

Olkoot tällä kertaa pihakuvat laittamatta.

Pojan perheen koiria, Miloa ja Olgaa oltiin hoitamassa, kun eivät halunneet tuoda meille syystä, että Olga vasta totuttelee olemaan heidän kodissaan. Olgalla on ollut rankka alkutaival. Moskovan kadulla pentue on myrkytetty, mutta Olga on selvinnyt. Viettänyt sitten alkuvuotensa valtavan kokoisessa löytökoirien tiloissa. Voi vaan kuvitella minkälaista elämä siellä on ollut. Sitten hänet on pelastettu Suomeen ja lopullisen kotinsa sai poikamme perheen luona. Aivan ihana koira, mutta edelleen ujo ja arka. Pikkuhiljaa luottamus ihmisiin lisääntyy. Ei ole helppoa koiran ymmärtää, että ympärillä voi olla ihmisiä, jotka eivät tee mitään pahaa ja on paikka jossa ei tarvitse pelätä mitään.

Olga vasemmalla ja Milo oikealla

 

Kokemäellä tuli myös kuvattua jonkin verran kun koirien kanssa lenkkeiltiin. Mutta laitan vaan tämän yhden kuvan. Aivan Kokemäenjoen rannalla on tämä pieni punainen joko möki tai sauna ja siitä on kuvia tullut otettua läheltä ja kaukaan kaikkina vuodenaikoina. Siinä on jotain niin söpöä.

Askaisissa vietimme vuorokauden ystävien mökillä ja siellä oli suosikkikuvauskohteeni tämä. Otin kuvia kaikkina vuorokauden aikoina, mutta tässä kaksi kuvaa, joista ylempi on illalla ja alempi auringon noustessa varhain aamulla.

Raumalla on vietetty Pitsiviikkoa. Jonkin verran olen tapahtumia seurannut ja kaupunkia pitkin poikin helteessä tallannut. Varsinkin nämä kaupungin kaunistukset miellyttivät silmää

Paljon on Pitsiviikolla  kaikenlaista pihakirppistä ja markkinameininkiä. Ostokset jäivät aika vähiin. Eräältä kirpparilta ostin kahvikupin. Kun olin lapsi niin äidillä oli tällainen kuppi aluslautasineen ja isällä oli samanlainen isompi. Ihmettelin aina itsekseni miksi isä joi isommasta kupista! Minne lienevät aikojen saatossa joutuneet, mutta nyt minulla on sellainen äidin käyttämä kuppi tosin ilman aluslautasta. Kuvausrekvisiitaksi poimin siihen punaherukoita, joita on pensas niin täynnä ettei vissiin koskaan

Sadettahan me ollaan Rauman seudulla kaivattu koko kevät ja kesä. Kovin niukasti on saatu. Ehkä jossain vaiheessa tulee sitten niin, että ei tarvitse enää toivoa lisää.
Pisaroita saa onneksi suihkepullosta, jotta pisarakuvausta voi harrastaa

Toivottelen kaikille blogissakävijöille oikein hyviä heinäkuun viimeisiä päiviä ja alkavaa elokuuta, viimeistä virallista kesäkuukautta ennen syksyä.