sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Heinäkuun lopun kuvia ja ajatuksia

Kun viimeksi päivitin blogia pari viikkoa sitten, toivottiin lämpimämpiä ilmoja. Joskus toiveet kuullaan ja toteutetaan, nyt ovat viikon verran mittarit näyttäneet hellelukemia. Tänään meillä 31,9 täysin varjossa. Pihalle ei ole ollut mitään asiaa aamun jälkeen. Illalla sitten voi mennä uloskin. Pihaltamme ei oikein etsimälläkään löydä varjopaikkaa ja auringon paiste tietää sitä, että jossain 45 asteen paremmalla puolella siellä on. Mittari aurinkoisella seinällä  hajosi jo viime kesän helteillä, eikä ole tullut ostettua uutta!

Olkoot tällä kertaa pihakuvat laittamatta.

Pojan perheen koiria, Miloa ja Olgaa oltiin hoitamassa, kun eivät halunneet tuoda meille syystä, että Olga vasta totuttelee olemaan heidän kodissaan. Olgalla on ollut rankka alkutaival. Moskovan kadulla pentue on myrkytetty, mutta Olga on selvinnyt. Viettänyt sitten alkuvuotensa valtavan kokoisessa löytökoirien tiloissa. Voi vaan kuvitella minkälaista elämä siellä on ollut. Sitten hänet on pelastettu Suomeen ja lopullisen kotinsa sai poikamme perheen luona. Aivan ihana koira, mutta edelleen ujo ja arka. Pikkuhiljaa luottamus ihmisiin lisääntyy. Ei ole helppoa koiran ymmärtää, että ympärillä voi olla ihmisiä, jotka eivät tee mitään pahaa ja on paikka jossa ei tarvitse pelätä mitään.

Olga vasemmalla ja Milo oikealla 
Kokemäellä tuli myös kuvattua jonkin verran kun koirien kanssa lenkkeiltiin. Mutta laitan vaan tämän yhden kuvan. Aivan Kokemäenjoen rannalla on tämä pieni punainen joko möki tai sauna ja siitä on kuvia tullut otettua läheltä ja kaukaan kaikkina vuodenaikoina. Siinä on jotain niin söpöä.
Askaisissa vietimme vuorokauden ystävien mökillä ja siellä oli suosikkikuvauskohteeni tämä. Otin kuvia kaikkina vuorokauden aikoina, mutta tässä kaksi kuvaa, joista ylempi on illalla ja alempi auringon noustessa varhain aamulla.

Raumalla on vietetty Pitsiviikkoa. Jonkin verran olen tapahtumia seurannut ja kaupunkia pitkin poikin helteessä tallannut. Varsinkin nämä kaupungin kaunistukset miellyttivät silmää

Paljon on Pitsiviikolla  kaikenlaista pihakirppistä ja markkinameininkiä. Ostokset jäivät aika vähiin. Eräältä kirpparilta ostin kahvikupin. Kun olin lapsi niin äidillä oli tällainen kuppi aluslautasineen ja isällä oli samanlainen isompi. Ihmettelin aina itsekseni miksi isä joi isommasta kupista! Minne lienevät aikojen saatossa joutuneet, mutta nyt minulla on sellainen äidin käyttämä kuppi tosin ilman aluslautasta. Kuvausrekvisiitaksi poimin siihen punaherukoita, joita on pensas niin täynnä ettei vissiin koskaan
Sadettahan me ollaan Rauman seudulla kaivattu koko kevät ja kesä. Kovin niukasti on saatu. Ehkä jossain vaiheessa tulee sitten niin, että ei tarvitse enää toivoa lisää.
Pisaroita saa onneksi suihkepullosta, jotta pisarakuvausta voi harrastaa


Toivottelen kaikille blogissakävijöille oikein hyviä heinäkuun viimeisiä päiviä ja alkavaa elokuuta, viimeistä virallista kesäkuukautta ennen syksyä.







6 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. On hyvä juttu, että Olga sai rakastavan kodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Armiida :) Olgalla on nyt asiat hyvin <3

      Poista
  2. Arjan kuvat ei koskaan petä! Joka kerran saan ihailla niitä niin että sydämeen sattuu! Unelma-maan satumökki, ilta- ja aamukuvat samasta maasta, kahvikuppi ... kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti :) Kiva, että voin ilahduttaa kuvillani blogissa kävijöitä.

      Poista
  3. Kurjaa elämää koira on kokenut alussa. Onneksi se pääsi hyvään kotiin, pian on tuttu jokaisen kanssa.
    Kiitos kauniista kuvista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa!