Isä

Tänään, Isänpäivänä on toinen niistä päivistä kun muistelen tavallista enemmän isääni ja toinen on heti perään, Itsenäisyyspäivä. Oli juhannus vuonna 1964 ja aattona pujotimme poikaystävän kanssa kihlasormukset sormeen. Toisena Juhannuspäivänä tulimme takaisin Juhannuksen vietosta ja meillä oli yllätys vanhemmilleni. Kotona odotti paljon isompi yllätys...isä oli juhannuspäivänä äkillisesti kuollut. Maailma romahti, mutta palaset sain aika nopeasti koottua. 17-vuotias on niin täynnä virtaa ja tulevaisuuden suunnitelmia, että en ehtinyt surutyötä kunnolla tekemään, se jäi aika pahasti kesken. Sitä surutyötä jatkan varsinkin noina kahtena edellä mainittuna päivänä. Tänäänkin on isä ollut paljon mielessä. En tavallaan ikävöi häntä, ennemminkin olen vaan niin pahoillani, ettei hän koskaan tullut tietämään, että hänen iltatähtensä meni kihloihin ja naimisiin, sai kaksi lasta, joilla kummallakin on kolme lasta ja seuraavaakin sukupolvea on jo neljä lasta. Hänen olisi kuulunut tulla tietämään nämä ja tutustua heihin. Samoin hänen olisi kuulunut tietää, että hänen nuorimmaisensa on pärjännyt elämässä isältään perityn luonteen turvin. Uskon, että hän olisi välillä jopa ylpeä minusta.
Alla oleva kuva on todennäköisesti otettu vuonna1929. Tätä nuorempaa kuvaa ei isästä olekkaan ja tämänkin sain yllättäen n. viikko sitten eräältä vähän kaukaisemmalta sukulaiselta.

Aarne Nylund 8.11.1908 - 20.6.1964

 Sinne jonnekin lähetän kiitokset isälle, että sain edes 17 vuoden ajan tutustua häneen <3

Hyvää alkavaa marraskuista viikkoa blogissa kävijöille!