Ajatuksia vuoden vaihtuessa

Jälleen on uuden vuosiluvun opettelemisen aika. On myös aika vilkaista taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Itselle ja perheellekin vuosi 2018 on ollut hyvä.
Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, ettei minun tätä maailmaa valmiiksi tarvitse saada. Voin huoletta jättää myös jälkipolville tekemistä! Voin noukkia rusinat pullasta ja tehdä aika usein just sellaista mitä oikeesti haluan ja mikä tuo hyvää mieltä ja positiivista energiaa itselle ja toivottavasti samalla muillekin. Haluan kokeilla kaikkea uutta ja poistua mukavuusalueeltani kokeilemaan onko minussa naista ylittämään itseni. Tällaisen heittäytyjän löysin itsestäni viime kesänä ilmoittautumalla tanssiryhmään "Liikkeen Kokijat".

Vain kerran elämässä voi meikäläiselle osua eteen mahdollisuus päästä maailman kuulun tanssitaiteilija ja koreografi Jonathan Bretonin oppilaaksi. Eipä tullut montaa minuuttia harkittua kun ilmoittauduin mukaan. Samanlaisia heittäytyjiä oli koko ihana ryhmä. Aika hurjaa, niin ihanaa, ainutlaatuista, palkitsevaa ja suuria tunteita herättävää. Heti ekalla harjoitustunnilla Jonathan valoi meihin tanssijan moodin. Muutaman viikon harjoittelun jälkeen esiinnyimme lokakuussa kolmen muun tanssiryhmän kanssa maksavalle yleisölle. Koreografia oli tehty Edith Piaffin "La Foule" musiikkiin. Bäkkärin tiivis, suorastaan tärisyttävä jännitys katosi kuin taikaiskusta esityksen alettua. Jonathan evästi viimeiseksi "nauttikaa" ja niin me nautimme, annoimme vaan mennä päätyyn eli viimeiseen tahtiin saakka, nautimme mahtavista ablodeista ja bäkkärillä kaikilla oli onnen kyyneleet silmissä. Me teimme sen. Kesti aikansa ennenkuin tähtipöly oli laskeutunut. Tämä projekti ei unohdu.
Synttäreitä ja valmistujaisia on saatu viettää perhepiirissä. On saanut olla ylpeä ja onnellinen nuorten saavutuksista. Pari ulkomaan matkaa on tehty, toinen erittäin onnistunut, toinen ei niinkään.
Liikunta (myös yhden senioriryhmän vetäjänä), valokuvaus, askartelut, koti ja puutarha ovat olleet tärkeitä henkireikiä. Ja tietenkin perhe ja ystävät, he ovat kaiken perusta vuodesta toiseen.
Katsoin viime vuoden viimeisestä päivityksestä, etten ole tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle. En tee nytkään muuta kuin Tommy Tabermannin sanoin " Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä". Sillä ajatuksella lähden uteliaana,mieli avoimena ja luottavaisena vuoteen 2019. Ja käytän joka päivä kaiken sen rohkeuden minkä suinkin uskallan. Ehkä teen jälleen jotain, joka vaatii heittäytymistä ja mukavuusalueelta poistumista, ehkä... Tiedän, että tulee päiviä, jolloin rohkeudesta ja uskalluksesta ei ole tietoakaan. Annan sen itselleni anteeksi, mutta en lannistu ja yritän seuraavana päivänä enemmän.
Ehkäpä kuitenkin yhden lupauksen teen. Olen kuluneen vuoden aikana vähän turhan harvoin ottanut yhteyttä ystäviin, lupaan  parantaa tapani ja soittaa ja meilailla useammin. Ja kun oikein reteeksi ryhdyn niin lupaan kirjoittaa muutaman ihan oikean kirjeen. Tulikohan jo luvattu liikoja?

Toivon kaikille blogissa kävijöille onnellista vuotta 2019 ja olkaa tekin rohkeita!