Muutoksen tuulia verstaallani

Verstaani (työhuoneeni, luolani) on kokenut jo montakin muutosta sen jälkeen kun siitä vuoden 1991 alussa tuli työpaikkani. Yksityisyrittäjänä siellä pakersin vuoden 2010 kevääseen saakka. Vaikka siellä ansiotöitä tein niin se toimi myös askartelutilana.Tila on muokkautunut sen mukaan mitä milloinkin on ollut suunnitteilla ja tekeillä. Ensin se oli hyvin avara ja tietysti hyvin siisti. Minulla oli periaate, ettei pöytien alle voi alkaa kertyä epämääräisiä tavaralaatikoita. Tämä periaate romuttui varmaan parin ensimmäisen vuoden aikana! Konekantaa oli välillä uusittava ja se aiheutti tilan uudelleen järjestelyjä useampaankin otteeseen. 2010 keväästä alkaen tila on ollut pääsääntöisesti askartelutilana ja tuonakin aikana on tila järjestäytynyt pariin otteeseen aika uusiksi.
Nyt vanha palvelija, teollisuusompelukone sanoi työsuhteensa irti. Omin neuvoin sitä ei saatu korjattua ja tein päätöksen, että saa lähteä romuksi. Tiedän, että ensimmäinen ikävä pukkaa silloin kun farkut pitää lyhentää, mutta nyt on sopeuduttava siihen, että kotikoneen ja saumurin on riitettävä.
Teollisuuskone itsessään ei paljon tilaa vienyt, mutta siihen liittyvä iso työpöytä kylläkin. Nyt oli siis jälleen uuden järjestelyn aika. Vertaalleni olen kerännyt kaikenlaisia muusta käytöstä vapautuneita huonekaluja. Kriteerinä on ollut "jos se sinne mahtuu ja sitä siellä tarvitsen".
Verstaani on omakotitalomme piharakennuksessa. Sinne saavat meneillään olevat työt jäädä odottamaan tekijäänsä. Kun lukitsen poislähtiessäni oven, tiedän, että kaikki on palatessani just samassa paikassa kuin jättäessänikin.
Tällaisessä päivitetyssä tilaversiossa nyt sitten harrastan erilaisia askarteluja, ompelen omiin tarkoituksiin, retkotan sohvalla omissa oloissani, poljen crosstreineriä, kuuntelen radiota, mietin suuria asioita.

Oikein hyvää tammikuista viikkoa kaikille!