Maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi

Neljännes vuodesta 2019 on nautittu ja hyväksi todettu. Talvelle saadaan pikkuhiljaa sanoa näkemiin ja keväälle tervetuloa jälleen. Rakastan sitä, että meillä on neljä vuodenaikaa. En haluaisi yhtäkään niistä pysyväksi olotilaksi. On ihana keväällä nähdä kun ensimmäinen sinivuokko aukeaa ja viimeinen lumiläntti katoaa. On ihana nauttia kesästä, istua rantakalliolla ja kuunnella lokkien kirkunaa, hakea omasta puutarhasta salaatit ja yrtit. On ihana syksyllä sytyttää takkaan tuli ja kääriytyä peittoon sohvan nurkkaan lukemaan tai suunnittelemaan joulua. Ja mikä ilo onkaan kun talven ensimmäinen lumisade on yön aikana peittänyt pihan. En muuksi vaihtaisi, vaikka joskus pahimman rospuuton aikaan uhkailenkin muuttavani Afrikkaan, mutta en minä tosissani.

Muutamia uusia askartelujuttuja odottelee verstaalla tekijäänsä. Muunmuassa nahkapaperia olen hankkinut neljää väriä ja pieni kolvikin on valmiiksi esille nostettu ja asiaa käsittelevää kirjaakin olen lueskellut. Oliskohan aika siirtyä tositoimiin!

Olen myös uppoutunut sukuni vanhoihin kuviin aloittamani ikuisuusprojektin merkeissä. Voi miten paljon onkaan kaikkea mielenkiintoista tullut esille. Tiedän nyt juuristani vähän enemmän kuin ennen. Projektin myötä olen löytänyt muutaman sukulaisenkin vuosikymmenten jälkeen. Olen saanut serkuilta lainaksi tätini vanhan valokuva-albumin, jossa on kuvia, joiden olemassaolosta en ole tiennyt. Mielenkiintoinen projekti jatkuu ja toivottavasti saan siihen päätössanat jolloinkin lähitulevaisuudessa kirjoittaa.
Ilmeisesti tuo projekti on innostanut lukemaan kirjoja, jotka kertovat sota-ajasta lähinnä kirjeiden muodossa, " Isän sota" ja "Isäni sota, rauha ja rakkaat". Viimeksi sain luettua kirjan "Kunnes rauha heidät erotti" ja se avasi aivan uusia käsityksiä sotavangeista, heidän määrästään ja oloistaan. Kaikissa näissä vilahteli paikkakuntia, joissa omakin isä on viisi vuotta maatamme puolustanut. Raskasta luettavaa, mutta olen halunnut tietää eikä se tieto ole tuskaa lisännyt. Kunnioitusta ja kiitollisuutta kylläkin ja tietoa siitä miksi olemme tässä nyt. Minäkin.

Vastakohtana lukemilleni kirjoille on ollut kaikenlaisen kauniin ja herkän kuvaaminen ja kuvien kanssa leikittely.
Valokuvaus on keskittynyt valokuvaprojektimme teeman mukaisesti abstrakteihin kuviin.

Meillä ei paljon pizzoja harrasteta, mutta tätä oli pakko kokeilla kahdesta syystä. Toinen syy oli nimi "Tulivuoripizza". Tätä asuinkyläämme Tiilivuorta kun usein kutsutaan Tulivuoreksi. Toinen syy oli rakastamani vuohenjuusto, jota tuli kokonainen kiekko pizzan keskelle ja kun mies on aika perso makkaralle (yritän sisukkaasti kasvattaa häntä pois tuosta paheesta) niin prinssinakkeja on reunoilla taikinan sisällä. Resepti löytyy täältä. Oli muuten ihan sairaan hyvää. Saattaa olla, että teen joskus toistekin.

Toivottelen kaikille blogissa kävijöille oikein ihania auringon hellimiä kevätpäiviä. On jälleen koittamassa aika, jolloin luonnossa tapahtuu jokapäivä jotain uutta.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3