Rhodos osa 7 Lindos

Lindoksella käynti oli selvä jo kotoa lähtiessä. Sitä vielä paikan päällä mietittiin, mennäänkö bussilla vai veneellä. Meri-ihmisinä päädyttiin veneeseen. Teimme bussilla saarikierroksen ja siinä tuli jo nähtyä maareitti Lindokseen. Tietysti paikallisbussissa olisi ollut oma tunnelmansa, mutta vene valittiin. Vai oliko se laiva? Minusta joku niiden välimuoto :) Lindoksella kiinnosti lähinnä Lindoksen akropolis ja sehän siellä sitten se kiinnostavin paikka olikin. Muuten sellainen normi turistipläjäys.
Merimatkalla toisella puolen olivat jyrkät kalliot ja toisella puolella aava meri.
Aika erikoista on Rhodoksen kallioperä. Erilaisia muotoja katsellessa rupesi väkisinkin miettimään minkälaiset myllerrykset ovat sen aikanaan muovanneet ja jälkeensä jättäneet.

Siellähän se akropolis jo näkyikin kunniapaikalla ja Lindoksen ranta siitä oikealle

Rannasta otettiin kummallekin oma taxi, joilla lähdettiin keikuttelemaan kohti akropolista. Todellakin keikkuvaista kyytiä näillä taxeilla sai. Vaikka olen pitkänhuiskea (156 cm) jalkani eivät ylettyneet kunnolla jalustimiin, joten en sitä kautta mitään tukea saanut. Kuvittelin ottavani kuvia menomatkalla, mutta kissankontit, siitä mitään tullut kun energia piti kohdentaa aasin selässä pysymiseen. Kuvassa etumaisella ratsastaa mieheni ja minun kulkupelistäni näkyvät korvat.

Hyvin aasit selviytyivät jyrkistä rinteistä ja rappusista ja perillä ollaan yhtä kokemusta rikkaampana

Tässä vielä minun ihana taxini

Ja sitten näkymiä antiikinaikaiselta akropolikselta

Täällä niinkuin Rhodoksen vanhassa kaupungissakin on tehty paljon restaurointitöitä osin EU-rahoituksen turvin. Nyt koko Kreikan taloudellinen tilanne on sellainen, ettei rahaa riitä näihin kohteisiin. Itse niin hartaasti toivon, että tällaiset kohteet saataisiin pysymään siinä kunnossa, että vielä monet sukupolvet pääsisivät niitä ihmettelemään.
Näkymät alas merelle ja Lindoksen kaupunkiin olivat huikaisevat

Seuraavan kollaasin kohdalla kuvakulma valehteli. Ihan selvästi oikealla olevaan "järveen" merestä ei ole yhteyttä, mutta järki sanoi ettei se mikään järvi voi olla. Jäin seuraamaan veneen kulkemista ja selvisihän se, että yhteys sinne on. Piti muistaa poislähtiessä laivalta kuvata vielä tuo aukko, no en muistanut.

Alas tultiin kävellen ja matkalta muutama kuva

Ennen laivan lähtöä oli vielä vähän aikaa katsella kaupunkia, mutta taas kävi niin, ettei se mitään elämyksiä antanut akropoliksella käynnin jälkeen. En vaan pystynyt innostumaan eikä edes yhtään kuvaa ole.
Paluumatkalla poikettiin Tsampikin lahdelle ja halukkaat saivat mennä uimaan. Itse katselin maisemia. Jyrkänteelle ilmestyi kuin tyhjästä kaksi vuohta, jotka aiheuttivat sydämentykytystä. Eihän nuo voi tuosta millään putoamatta selvitä. Kohde oli aika kaukana ja kameran zoomi ei yltänyt ihan niin kauas kuin olisin halunnut.
Ensimmäisessä kuvassa ei niitä ainakaan erota

ja yhtäkkiä näin niiden juoksevan ja poukkivan reunalla. Putoaminen vaikutti päivänselvältä elleivät käänny ja ala nousta ylöspäin.

Mutta muutamassa sekunnissa molemmat olivat jo siirtyneet alla olevaan luolaan. Toisen ehdin saada  kuvaan ja toiselta näkyvät vain jalat. Ketteriä ja vikkeliä kapistuksia nuo vuohet!

Seuraavaksi oli pysähdys Anthony Quinnin lahdella. Ja oli mahdollisuus uida paikassa missä Navaronen tykit-elokuva joitain kohtia on filmattu. Niin kauan aikaa kun olen elokuvan katsonut, etten mitenkään osannut kohdentaa ja maisema tietysti sikäli erilainenkin, ettei silloin ole uimarantameininkiä ollut.

Kiva päivä oli, paljon tuli nähtyä ja parhaat palat olivat aasilla ratsastus, akropolis ja uhkarohkeat vuohet :)
Seuraavaa osiota älkööt vaivautuko lukemaan ne, jotka eivät kissoista tykkää! Nimittäin se vilisee erilaisia kissoja, jotka ovat yksi lempparikuvauskohteeni.