Nostalgiamatka osa 2

Punkaharju on kaunis myös harmaana sateentuhruisena päivänä. Välillä harju on vain tien levyinen ja välillä leveämpi. Silloin vuonna -64 oli otettu kaksi kuvaa, joiden tarkaa sijaintia oli mahdoton paikallistaa

Randomina valittiin pari paikkaa ja napattiin kuvat

Punkaharjulta ajeltiin Savonlinnaan. Siellä oli kuvattuna kohde, jonka tiesi takuuvarmasti olevan paikallaan ja kutakuinkin entisellään

Tämä oli helpoin rasti!

Seuraavana aamuna auton nokka osoitti kohti Kerimäkeä, jossa myös helppo rasti, Kerimäen kirkko, joka pitää hallussaan titteliä "maailman suurin puukirkko".

Vuonna -64 otetun kuvan kuvakulma on sikäli erikoinen, että kellotapuli ja kirkko näyttäisivät olevan samaa rakennusta. Ne ovat kuitenkin kaksi erillistä.
Kirkko oli mielettömän kaunis ulkoa ja sisältä, mutta laitan siitä jossain vaiheessa ihan oman postauksen.

Joensuu oli seuraava kohde ja löytyäkseen siellä olevat rastit vaativat taas vähän enemmän vaivaa.

Patsaat yleensä ovat olemassa vuosikymmentenkin jälkeen, mutta missä päin kaupunkia...siinäpä kysymys. Mutta jälleen logiikka toimi, eiköhän aika keskustasta löytyisi. Auto parkkiin ja etsimään. Ensimmäinen kysely ei tuottanut tulosta, mutta hetken kuluttua kaksi pysäköinnin valvojaa ilmestyi näkyviin. Heidän on pakko tuntea kaupunki ainakin kohtuullisen hyvin. Näytin kuvaa ja osoittivat sormella että tuossa se on muutaman kymmenen metrin päässä :) Olimme just kävelleet vastapuolen jalkakäytävää ohi, mutta jotkut liikenne-esteet hämäsivät.
Talossa, joka 53 vuotta sitten oli hyvin moderni, oli nyt ainakin liikekerros aivan tyhjänä. Patsaalta oli vesiallas ja -suihku poistettu ja se jökötti graniittijalustalla.

Vettä sateli kun ajoimme kohti Liperiä. Siellä kuljettiin vuonna -64 Onkisalmen lossilla. Olin jo kotona tutkinut, ettei lossia ole vaan sen tilalla on silta. Kohde löytyi helposti

Sateen sattuessa sateenvarjojen alla

Seuraava kohde tuotti jo kotona jonkin verran päänvaivaa ja netistä etsiskelyjä. Täyssinän rauhan raja luki kuvan takana ja niitähän on monta eikä oikein mitään käryä, mistä kuva oli otettu. Tässä kohtaa logiikka ei toiminut kun rajamerkkiä yritettiin Rautjärvi- Parikkala seudulle sijoittaa. Kuvahakuna tuli vaan rajamerkkejä, jotka oli hakattu kiveen ja tämä meidän oli kallioon hakattu ja tukevalla kettingillä kehystetty

Mutta kun periksi en ole tottunut antamaan, niin vihdoin löysin ja paikka olikin yllättävän kaukana nykyisestä rajasta, Ohtaansalmella, aivan Tuusniemen kyljessä. Vähän yllättäen tienvarressa olikin viitta Täyssinän rauhanraja ja sieltähän se löytyi tuttu kohde kun metsäpolkua jonkin matkaa käveltiin.

Kallioon hakatut merkinnät ovat melkein pois kuluneet, mutta lähistön opastaulussa oli kuva merkinnöistä

Tämäkin rasti siis suoritettu ja matka jatkui ystäväpariskunnan luokse Vehmersalmelle. Siellä saunoimme ja yövyimme ja seuraavana päivänä Kalleveden maisemia ihaillen ajeltiin Kuopion torille bongaamaan seuraavat rastit, mutta niistä sitten kolmannessa osiossa. Siinä vielä Kuopion lisäksi Jyväskylä, Muuratjärvi ja Tampere.