Nostalgiamatka osa 3

Reissun viidennen päivän ensimmäinen etappi oli Kuopion tori. Ainakin helposti löydettävissä, mutta miten lienee tori ympäristöineen muuttunut. Olihan se muuttunut,vaikka olemme siellä joskus tässä reissujen välissäkin pari kertaa käyneet.
Ylemmässä kuvassa vuoden -64 reissun Skoda Super Octavia-kuljettajamme. Hän on jo siirtynyt sateenkaaren toiselle puolelle.

Ylemmän kuvan upea rakennus oli onneksi edelleen olemassa

Toisen torisivun näkymästä emme olleet ihan varmoja, mutta päädyimme ottamaan tällaisen kuvan. Taitaa blogissani käydä Kuopiossa asuvia, joten korjatkaa, jos on väärin. Sama tori kuitenkin!

Kuopiosta suuntasimme kohti Jyväskylää, jossa yövyimme. Siellä rastit olivat harjulla, Vesilinna ja Harjun portaat. Hotellin respassa neuvottiin lyhyt kävelyreitti harjulle.
Vesilinna oli kutakuinkin entisensä

Harjun portaat olivat kauniit silloin 53 vuotta sitten ja niin olivat myös nyt. Mutta vesiaihe portaiden alapäässä oli remontissa vai lieneekö se kokonaan poistettu. Kaikki oli niin pressujen alla ettei saanut selvää.

Harjun portailla olemme ottaneet kuvan myös joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta sitä en nyt löytänyt.
Kuvapareja ennen ja nyt

Me "tuuraamme"silloisia matkakumppaneitamme

Tämän kohdan löytäminen tuotti vähän vaikeuksia ennenkuin huomasimme, että muuria oli syystä tai toisesta mataloitu siltä kohtaa

Penkkiä ei enää ollut

Seuraavaksi suuntasimme Muuratjärvelle, jonka rannalla on teltassa yövytty ekalla reissulla.
Sieltä oli mm tällainen kuva

Paikannus oli mahdoton tehtävä, mutta samaisen järven rannassa kuitenkin uusi kuva

Loppusuora rastien etsinnässä alkoi häämöttää, jäljellä enää Tampere ja siellä kaksi rastia.
Sorsapuisto oli ensimmäinen

Tällaista aitaa ei enää ollut, mutta suihkulähde taitaa olla samanlainen edelleen

Seuraavan ja samalla viimeisen rastin koordinaateista oli vahva kutina, mutta nappasin kuvasta kuvan ja lähetin sen Tampereella asuvalle ystävälle. Sieltä tuli nopea vastaus: Keskustorilla. Vähän niinkuin arveltiinkin. Mutta samalla saatiin sovittua hänen kanssaan  treffit suihkulähteelle.
Alkuperäisessä kuvassa ovat silloiset matkakumppanimme, joita jälleen uudessa kuvassa tuuraamme

Tehtävä kunnialla suoritettu ja paikalla oli kuin tilauksesta UNICEFin bussi, jossa saimme juhlan kunniaksi tietoiskun ja munkkikahvit. Bussin sisällä ollut esite sopi todella hyvin tilanteeseen, meihin ja meidän sukupolveemme

Tampereelta lähdimme kohti Raumaa, kotiin saunan lämmitykseen. Mieli oli todella hyvä. Reissu kaikinpuolin onnistunut. Tapasimme paljon kivoja ihmisiä, pitää vaan heittäytyä juttelemaan ventovieraidenkin kanssa. Kotipihalle saavuttuamme autonmittariin oli kertynyt 1453 km. Sitä ei ajettu turhaan.
Ekalla reissulla olimme 17- ja 19-vuotiaita. Tämän nostalgiareissun aikana välillä ei oikein tajunnut, että välissä on 53 vuotta, ihan uskomatonta. Reissujen väliin on kuitenkin mahtunut mm. 2 lasta, 6 lastenlasta ja 3 (kohta 4) lapsenlapsen lasta. Meistä kahdesta nuoresta on  kasvanut iso, ihana ja rakas porukka.
Kuitenkin reissun aikana oli niin helppo samaistua noiden kahden nuoren ajatuksiin ja haaveisiin. Muistot ovat tärkeitä, ne ovat menneisyytemme ja niille rakentuu tulevaisuutemme.
Siksi blogini nimikin on: "Mikään mistä jää muisto ei ole turhaa" ja aikaisemman blogini nimi: "Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka". Näin se on <3

Kiitos kun jaksoitte olla virtuaalisena matkaseurana!