lauantai 9. syyskuuta 2017

Nostalgiamatka osa1

Oli vuoden 1964 heinäkuu kun neljä nuorta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa päätti lähteä vähän kiertelemään Suomea. Pojat olivat työkavereita ja tytöt parhaat ystävykset. Toisella pojista oli auto, Skoda Super Octavia. Toinen pojista oli juhannuksena kihlannut toisen tytöistä, minut. Ja meidän kahden yhteinen matka jatkuu edelleen. Toisen parin elämä kuljetteli kumpaisenkin omille poluilleen. Reissusta jäi muistojen lisäksi muutama kymmenen mustavalkoista valokuvaa. Niitä viime talvena katselimme ja kehkeytyi ajatus, että jospa tekisimme reissun uudelleen ja ottaisimme uudet kuvat samoilla paikoilla. Vähitellen lämpenimme ajatukselle niin, että päätimme oikeesti kesän tai alkusyksyn aikana toteuttaa suunnitelman. Onneksi lähes kaikkiin kuviin oli merkitty missä se oli otettu. Koska päättelimme ettei ihan siksakkia ole ajeltu niin loogisesti ajatellen reittikin selkiintyi.
Silloin -64 kesällä nukuttiin teltoissa, keitettiin priimuksella ruokaa ja kahvia. Nyt annoimme itsellemme luvan yöpyä hotelleissa ja pari yötä vietettiin ystävien vierashuoneissa. Priimustakaan ei otettu mukaan. Pientä helpotusta kuitenkin 53 vuoden jälkeen :)
Vanhat valokuvat olivat tärkeimmät matkavarustukset. Niiden perusteella etsimme ja löysimme parikymmentä rastia. Osa löytyi melko helposti, mutta osa teetti aika paljon töitä. Mutta onneksi on netti ja ystävällisiä ihmisiä, kadunkulkijoita ja matkailuinfojen virkailijoita.

Mutta nyt menoksi! Sukellus muistoihin alkaa kun vielä kotiovi suljetaan. Tervetuloa mukaan meidän nostalgiamatkallemme.
 Ajelimme ensin Forssaan, josta oli kuva jostain puistosta. Katsoimme parhaaksi skipata sen, koska ei ollut minkäänlaista käsitystä mikä puisto oli kysymyksessä. Poikkesimme Tammelaan moikkaamaan ystäviä ja sieltä matka jatkui ensimmäiselle rastille, Hämeenlinnan Pannujärvelle. Soitto matkailuinfoon ja sieltä saatiin ajo-ohje ko. järven uimarannalle, jossa olimme aikoinaan yöpyneet ja useampikin kuva otettu.

Koivua ei tietystikkään enää ollut. Hetken luulimme löytäneemme sen koivun kannon, mutta se osoittautui vääräksi kun tarkemmin alkuperäistä kuvaa katsoimme.. Vastarannan mökistä tiesimme, että olimme just oikealla paikalla. Kelpuutimme koivun puuttuessa kuusen, joka oli vähän kaartunut järven päälle kuten aikoinaan koivukin
Otimme myös yhteiskuvia, vaikkei sellaisia aikaisemmalta reissulta tällä paikalla ollutkaan.

Seuraava kohde oli Hattelmalan harju
Ajelimme harjun päästä päähän ja kuvassa olevaa aitaa ei löytynyt. Oletimme, että se on purettu ja tilalle rakennettu toisenlainen aita. Löysimme rakennelman, joka lienee aikanaan ollut näköalapaikka, mutta metsä oli kasvanut ja peitti näköalan Hämeenlinnaan aika tyystin. Otimme kuitenkin kuvia siinä
Jatkoimme pois harjulta ja yhtäkkiä huomasin etsimämme paikan tien reunalla. Ei kun ympäri ja uusia kuvia ottamaan. Kovin oli näköalapaikka päässyt ruohottumaan ja sinne johtavat rappusetkin olivat aika rapistuneet, mutta siinä se kuitenkin oli
Ensimmäisten rastien onnistuneet löytymiset nostivat fiilikset korkealle ja matka jatkui kohti Lahtea. Siellä majoituimme ystävien luona ja heiltä saatiin apua myös melko vaikean rastin löytämiseen. Ilman heidän Lahtituntemustaan emme olisi kunnialla siitä selvinneet.
Kuvan katukivetyksen perusteella oli kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen osoittautui oikeaksi. Mainostolpan paikka oli siirretty liikenteen jakajalta jalkakäytävän reunalle ja siinä oli nyt mainos Napapiirin sankarit 3 - elokuvasta
Matka jatkui kohti Kouvolaa, jossa oli mielenkiintoinen rasti. Olin jo kotona saanut selville, ettei kuvassa olevaa Kouvolan Väriä enää ole, mutta mikä oli sen osoite ollut ja mitä siinä on nyt, sitä lähdimme selvittämään.
Erinäisten vaiheiden jälkeen sain puhelimella yhteyden henkilöön, joka oli ollut Kouvolan värin omistaja. Hänen kanssaan juttelin tovin meidän matkastamme ja sain osoitteen, jonne pitäisi suunnistaa. Paikka löytyi nyt helposti ja liikehuoneustossa oli Kouvolan Musiikki.Lipputanko ja katuvalotolppa olivat entisillä paikoillaan, mutta pyörätelinettä ei enää ollut.
Retken myöhemmässä vaiheessa Imatran Vuoksenniskalla tapasimme kirpparilla nuoren miehen, joka oli ollut Kouvolan Musiikissa töissä. Mielenkiintoisia yhteyksiä löytyy kun heittäytyy juttuihin ihan vieraiden ihmisten kanssa :)
Toisen matkapäivämme päätepiste oli Lappeenranta. Sieltä oli yksi ainoa kuva, jonka ottamispaikkaa ei ollut mitään mahdollisuuksia arvailla ja ruveta etsimään. Kuvan takana luki kylläkin Lauritsala, joka on silloin ollut kauppala, mutta liitetty jo -67 Lappeenrantaan.
Kiertelimme Lappeenrannan linnoitusta ja ihailimme maisemia. Laukussa oli kaksi banaania ja päätimme ottaa kuvan jossakin kivireunuksella. Kameranjalustaa ei huomattu ottaa linnoitukselle mukaan, joten otimme erikseen kummastakin banaaninsyöntikuvan.

Yövyimme pienehkössä hotellissa ja hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme kohti Imatraa. Vuoden -64 reissulta oli yksi kuva ja kuvan takana luki Vuoksenniska. Sekin oli silloin kauppala, mutta liitetty myöhemmin Imatran kaupunkiin.
Tämän kohteen löytäminen vaati ehkä eniten loogista ajattelua ja onnenkantamoisia. Päättelimme, että kadun täytyy olla jompikumpi Vuoksenniskan halki kulkevista pääkaduista. Valitsimme toisen ja ajelimme sen päästä päähän, ei löytynyt, mutta jätimme auton parkkiin ja jatkoimme etsimistä kävellen. Eräälle bussia odottavalle iäkkäälle rouvalle menin kuvaa näyttämään ja kyselemään josko olisi mitenkään tuttu näkymä ja tietysti kerroin miksi sellaista kyselen. Silminnähden rouva innostui ja oli vähän sitä mieltä, että kyllä kuva kyseiseltä kadulta on, muttei ihan osannut hahmottaa. Sitten tuli rouvan bussi ja hän vielä siihen noustessaan huikkasi, että menkää vähän eteenpäin ja siinä on huoneusto, jonka ikkunassa on kuvia Vuoksenniskasta, jos vaikka tietäisivät. Sellainen löytykin, ovi oli auki ja sisällä oli kolme miestä ja yksi nainen ruokailemassa. Me ovesta sisälle ja anteeksi pyytelemään, että ruokarauhaa häiritään. Annoin kuvan yhdelle miehistä ja häntä rupesi hymyilyttämään. Osoitti yhtä miehistä ja sanoi hänen olleen aikoinaan kuvassa olevassa talossa (maatalouskauppa) töissä. No mutta sehän sattui! Pitkät tarinathan siitä kehkeytyi, meille tarjottiin kahvitkin ja hyvää vastaleivottua piirakkaa. Porukka oli talkoolaisia, jotka olivat huoneistossa välillä ruokailemassa ja jos olisimme tulleet puolikin tuntia aikaisemmin tai saman verran myöhemmin ketään ei olisi paikalla ollut, joten ajoitus osui nappiin.
Vasemmassa reunassa olevan rakennuksen paikalla oli nyt Minimani, keskimmäinen talo oli purettu ja  oikean reunan talossa oli Hovi-pub


Kolmannen päivän matka jatkui vielä kaunista Punkaharjua pitkin Savonlinnaan, mutta kerron siitä seuraavassa osiossa.





8 kommenttia:

  1. Onpa ihanaa olla mukana nostalgiamatkallanne!

    VastaaPoista
  2. Voi mä en kestä. Ihana oli päästä teidän matkalle mukaan. Muistot on tärkeitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju :) Kuten blogini nimikin kertoo "Mikään mistä jää muisto ei ole turhaa" <3

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa!