Normaali keskustelunavaus tuli tehtyä ja nyt asiaan. Olen vuosien ja vuosikymmenten aikana tullut ymmärtämään, että mä olen paras mä. Ei ole muita, olen ainutkertainen ja ainutlaatuinen ihminen, mestariteos. Koskaan ei ole ollut eikä tule olemaan toista samanlaista. Olen tuon takonut päähäni ja olen ylpeä ja onnellinen itsestäni. Kun puhun kaveripiiristä tällaisia niin useimmiten minulle nauretaan jotenkin säälittävän ymmärtävästi "Se nyt niin tykkää itsestään". Kyllä just niin enkä todellakaan ymmärrä hävetä sitä eikä edes tarvitse. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ymmärrän ainutlaatuiseni. Se ei todellakaan tarkoita, että kuvittelisin olevani millään sektorilla paras kaikista, olen vaan ja ainoastaan paras minä.
Kasvatusmetodit 50-luvulla olivat hyvin toiset kuin nykyisin, monet asiat olivat salaisia, ongelmista ei juurikaan puhuttu, ne lakaistiin maton alle ettei kukaan näe. Rakkautta ei näytetty, mutta kyllähän sitä oli. Kuriakin oli. Eniten kiitollinen olen vanhemmilleni siitä, että he antoivat minun kasvattaa itselleni vahvan itsetunnon, sitä ei lytätty ja kuopattu. Vahva itsetunto on kantanut läpi elämän, en ole koskaan vakavamielisesti vähätellyt itseäni, leikilläni tietenkin joissain tilanteissa. Olen ollut varma siitä, että kun jotain haluan tehdä niin pystyn siihen kun tarpeeksi haluan. Vihaan sanontaa "minä vaan". Miten niin vaan, kun on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Vanhempani sanoivat usein:"meidän Arja menee vaikka läpi harmaan kiven". Kiitos näistä sanoista , ne on talletettu sydämeeni <3
Edelläkirjoitettuun liittyen kuva/ajatus kesäkuulle
Toivottavasti tekin, kaikki lukijani tiedostatte olevanne mestariteoksia, ainutlaatuisia ja ainutkertaisia.
Hyvää kesäkuuta kaikille <3
Viisaita sanoja kirjoitat. Vahva itsetunto on kaikille hyväksi, se auttaa elämässä eteenpäin. Olemme samaan aikakauden lapsia, joten allekirjoitan, mitä kirjoitat. On se itsetuntni ollut joskus koetuksellakin, mutta se myös vahvistaa sitä.
VastaaPoistaHyvää alkanutta kesän jatkoa sinulle 🌸♥
Kiitos Sirkkis:)
PoistaKoetuksellahan itsetunto on ollut useasti, mutta siinäkin pitää paikkansa mikä ei tapa se vahvistaa <3
Niin mukavaa luettavaa, tuli hyvä mieli tätä lukiessa♥ Vahva itsetunto on vain hyvä asia, tietää itse mitä on eikä muuksi muutu..Tuo vahva itsetunto ja itsensä arvostus saavat varmasti usein elämässä näkemään ikävätkin asiat paljon valoisammin. Meistä jokainen on niin ainutlaatuinen ja arvokas että toivoisi kaikkien sen huomaavan! Mukavaa alkanutta kesäkuuta ja ihanaa viikonloppua♥
VastaaPoistaKiitos Päde😊
PoistaVoi kun kaikki ymmärtäisivät oman ainutlaatuisuutensa ja arvostaisivat sitä. Elämä olisi paljon parempaa. Vahvaa itsetuntoa ei ole kaikille synnyinlahjana annettu tai se on lytätty jo lapsena, mutta ei siihen pidä tyytyä. Itse voi itselleen paljon.
Hyvin sanottu. Vanhemmiten on itsetunto kasvanut, nuorempana oli aika heikko joskus. Olemme jokainen todellakin ainutlaatuisia. Oikein hyvää kesäkuuta sinullekin.
VastaaPoistaKiitos Armiida 😊
PoistaMeidän ei pidä välittää siitä, että kaikenlainen itsensä vähättely helposti kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Asiahan on myös niin ellemme itse itseämme arvosta niin miksi joku muu tekisi sen.
Vahva itsetunto on todella tärkeä. Itselläni oli aika huono itsetunto nuorempana, mutta vanhemmiten se on kasvanut. Aurinkoa viikonloppuusi <3
VastaaPoistaKiitos Liisa😊
PoistaUseimmiten varmaan on just niin, että nuorena itsetunto on heikompi, ollaan niin kriittisiä itseään kohtaan, halutaan olla jotain muuta kuin oikeesti ollaan. Iän karttuessa tulee lempeämmäksi itselleen ja kääntää heikkoudetkin voitoksi.
Ajatus kesäkuulle on totta! Kuva on kaunis ja sopiva kesäkuulle!
VastaaPoistaEi ole mitään kielteistä arvostaa omaa ainutlaatuisuuttaan sanomalla se ääneen! Se kuuluukin sanoa! Omasta itsestä, joka on mestariluomus, on syytä kiittää! Hyvä kirjoitus omasta ainutlaatuisuudesta!
Saamamme kasvatus perustuu vanhempien omaan kasvatukseen ja elämänkokemuksiin ja siitä paljolti riippuu miten itsetuntomme kehittyy, näin ajattelen. Aikuisena on ollut mahdollista käsitellä näitä asioita.
Kiitos Kirsti 😊
PoistaKotoa annetaan juuret ja siivet, mutta jokainen valitsee itse reitit, jotka elämänsä aikana lentää. Välillä joutuu vaihtamaan suuntaa alkuperäisestä suunnitelmasta.
Tuntuu tosi pahalta kun aikuiset ihmiset syyttävät saamaansa kasvatusta kun kaikki ei menekkään niinkuin piti. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että jokaisella vanhemmalla on "peritty" kasvatusmalli jota käyttää omiin lapsiinsa. Niistä saa joko hyvät tai huonot lähtökohdat elämään, mutta niihin saa tehdä parannuksia koko elämänsä ajan. Jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja itsensä kasvattaminen jatkuu loppuun saakka.