Tapaamisia

Saimme yllättävän kutsun lapsuudenystäväni ja hänen miehensä 50v-hääpäiväjuhlaan. Olin todella iloinen kutsusta, sillä halusin tietysti nähdä juhlivan pariskunnan ja heidän jälkeläisensä, mutta halusin nähdä myös lapsuudenystäväni Paulan sisarukset. He kaikki (neljä tyttöä ja yksi poika) kuuluivat hyvin kiinteästi lapsuuteeni ja varhaisnuoruuteni. Parin kanssa ollaan yhteyksissä, mutta  osan heistä olen tavannut yli 20 vuotta sitten jossakin juhlissa. Oli todella lämminhenkinen, rakkauden ja toisista välittämisen ilta. Kun tulimme kotiin, tunsin miten mieli oli kevyt ja auvoinen. Hohtavia ja arvokkaita helmiä jäi jälleen muistojen helminauhaan. Kiitos kun saimme olla mukana <3
Paulalle ja Reinolle tein tällaisen kortin

 Kortin sisäpuolen teksti ei varmaan oikein hyvin näy, mutta tässä se Juha Tapion esittämänä.

Viime viikko oli muistelemisen ja tapaamisten viikko. Paitsi, että oli tuo edellä mainittu juhla, niin oli myös keskikoulun luokkakavereiden tapaaminen. Olin itse sitä reippaiden apulaisten kanssa organiseeraamassa. 15 luokkakaveria oli  paikalla ja voi sitä puheensorinaa, naurua ja muistelua. 
Kun siinä yhteisen pöydän  ääressä heitä katselin ja jutustelua kuuntelin niin palasin takaisin vuosiin 1958 -63. Apuuuva, minne ovat kaikki tässä välissä olevat vuodet kadonneet, mitä meistä tuli, mistä unelmoimme, mitä vielä haaveilemme ja mitä vielä haluamme tehdä. Oli tavattoman vaikea käsittää, että olemme kaikki yli seitsemänkymppisiä. Olemme jokainen kokeneet hyviä ja huonoja päiviä, olemme toteuttaneet unelmiamme tai vaan jotenkin ajautuneet erilaisiin ammatteihin. Uskomaton tyytyväisyys elämään ja vakaa luottamus tulevaisuuteen oli päällimmäisenä kaikilla. Jokaisen sisällä asuu edelleen se tytönhupakko, jolla oli tupeerattu tukka, kellohame tai niin piukat farkut, että piti maatessa pukea päälle. Oltiin silloinkin täynnä energiaa. Silloin energia oli räjähtävämpää, nyt tasaisempaa. Suurin osa halusi vielä oppia kaikkea uutta, jotkut halusivat vaan olla ja nauttia olostaan. Molempi parempi.
Oli kyllä ihana tavata heitä kaikkia ja parin vuoden kuluttua on seuraava tapaaminen. Siihen saakka pitäkää huolta itsestänne 5C

Muistorikas viikko on takana ja edessä uusi viikko uusine kuvioineen. Edellä kerrottuun viitaten, itse kuulun niihin, jotka haluavat aina vaan oppia jotain uutta. Nyt se uusi on tanssia, ei paritanssia vaan enemmänkin esittävää tanssia. Ryhmä aloitti viime viikolla ja opettajana toimii parin kuukauden ajan Raumarsin vieraana oleva tanssitaiteilija ja koreografi Jonathan Breton. Tällainen mahdollisuus meikäläiselle avautuu vain ja ainoastaan kerran elämässä enkä tietenkään jätä sellaista mahdollisuutta käyttämättä. Into on kova, saa nahdä mihin saakka päästään. Hauskaa ja jännää!

Käykäähän Tanjan blogissa osallistumassa hienoon arvontaan tässä osoitteessa.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3