Kroatian matka osa 1

Kiirettä on pitänyt erilaisten hommien kanssa. Reissulta kotiin tulosta on kulunut jo kolmisen viikkoa ja nyt vihdoinkin suurin osa kuvista on tsekattu ja on pienen matkakertomuksen aika.
Kroatiassa emme olleet aikaisemmin käyneet, mutta kun jokainen sen kauneutta on kehunut, niin pitihän se itse lähteä katsomaan.Nelihenkinen seurue meitä lähti, mukaamme lähti tytär miehensä kanssa.
Lento oli vain kolme tuntia ja sää oli erinomainen

Laskeuduimme Splitin lentokentälle ja sieltä edelleen bussilla ensimmäiseen kohteeseen Zadariin. Jo heti alkumatkasta saimme osviittaa siitä, että kauniiseen maahan olemme tulleet. Ensimmäiseltä pysähdyspaikalta aukesivat aika hulppeat näköalat

Zadarissa majoituimme hotelli Kolovareen. Koska lento lähti aikaisin aamulla, meillä oli vielä ekanakin päivänä runsaasti aikaa tutustua kaupunkiin.
Kaupungin erikoisuus oli meriurut ja Aurinkotervehdys. Tässä linkki youtubeen. Tästä linkistä saat vähän tietoa meriuruista.
Illan mittaan rantabulevardille kerääntyi paljon ihmisiä kuuntelemaan ja katselemaan. Aurinkopaneelit ovat aivan meriurkujen vieressä, ja ne keräävät päivän mittaan energiaa ja aloittavat sitten illan pimettyä oman, ympäristöystävällisen shownsa. Se on yksinkertainen mutta hämmästyttävä keksintö, siitä on vaikea ottaa kunnon kuvaa mutta turistit ottavat itsestään ja toisistaan sen edessä siitä huolimatta jatkuvasti kuvia. Tuli itsekin muutama kuva otettua. Paremminkin tuo youtube-video selventää mistä oli kysymys.

 Vesiliikennettä ja auringonlaskua myös samalla ihailtiin

Koko seuraava päivä oli aikaa tutustua Zadariin ja kyllähän siellä historian havinaa oli monessa muodossa.
Keisari Augustuksen aikana rakennettu Forum on Zadarin nykyelämän keskusaukio. Osa rakennuksista kauniita ja osa, kuten Arkeologian museo vähemmän kauniita

Rannalla oli kaunista

Ehkäpä maailman parhaat jäätelöt, mutta kuulemma ainakin Kroatian parhaat. Saa arvata mitä jätskiä otin :)

Näitä Michal Negrin myymälöitä oli jokaisessa kaupungissa missä kävimme. Niin romanttisesti sisustettuja ja ihania koruja ja vaatteita. En sortunut ostamaan, ihailin vaan.

Kapeat kujat ovat aina minun mieleeni

Seuraavana päivänä matka jatkui Krkan kansallispuiston kautta Splitiin. Oikeastaan oli kiva jo vaihtaa paikkaa. Aika hyvin tuli Zadar koluttua.

Kissoja tulee aina reissuilla kuvattua. Zadarissa tuli kuvattua vaan tämä yksi kisu

Osa 2 ilmestyy lähipäivinä. Kiitos käynnistä blogissani.

Onnittelukortti

Ystävälle tein tällaisen syntymäpäiväkortin

Hyvää viikonloppua kaikille blogissa kävijöille!

Näillä ajatuksilla kesäkuuhun

Kesä tulikin jo toukokuussa, mutta virallisestihan se alkaa tänään. Luonto huutaa vettä, mutta sitä ei ole ennusteen mukaan ylhäältä päin tulossa vielä moneen päivään. No ilmat ovat mitä ovat, turha niiden voivotteluun on energiaansa hukata, se kuuluu niihin asioihin, joita emme voi muuttaa lyhyellä tähtäimellä. Pitkässä juoksussa voimme jokainen asian eteen jotain tehdä, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Normaali keskustelunavaus tuli tehtyä ja nyt asiaan. Olen vuosien ja vuosikymmenten aikana tullut ymmärtämään, että mä olen paras mä. Ei ole muita, olen ainutkertainen ja ainutlaatuinen ihminen, mestariteos. Koskaan ei ole ollut eikä tule olemaan toista samanlaista. Olen tuon takonut päähäni ja olen ylpeä ja onnellinen itsestäni. Kun puhun kaveripiiristä tällaisia niin useimmiten minulle nauretaan jotenkin säälittävän ymmärtävästi "Se nyt niin tykkää itsestään". Kyllä just niin enkä todellakaan ymmärrä hävetä sitä eikä edes tarvitse. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ymmärrän ainutlaatuiseni. Se ei todellakaan tarkoita, että kuvittelisin olevani millään sektorilla paras kaikista, olen vaan ja ainoastaan paras minä.
Kasvatusmetodit 50-luvulla olivat hyvin toiset kuin nykyisin, monet asiat olivat salaisia, ongelmista ei juurikaan puhuttu, ne lakaistiin maton alle ettei kukaan näe. Rakkautta ei näytetty, mutta kyllähän sitä oli. Kuriakin oli. Eniten kiitollinen olen vanhemmilleni siitä, että he antoivat minun kasvattaa itselleni vahvan itsetunnon, sitä ei lytätty ja kuopattu. Vahva itsetunto on kantanut läpi elämän, en ole koskaan vakavamielisesti vähätellyt itseäni, leikilläni tietenkin joissain tilanteissa. Olen ollut varma siitä, että kun jotain haluan tehdä niin pystyn siihen kun tarpeeksi haluan. Vihaan sanontaa "minä vaan". Miten niin vaan, kun on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Vanhempani sanoivat usein:"meidän Arja menee vaikka läpi harmaan kiven". Kiitos näistä sanoista , ne on talletettu sydämeeni <3
Edelläkirjoitettuun liittyen kuva/ajatus kesäkuulle

Toivottavasti tekin, kaikki lukijani tiedostatte olevanne mestariteoksia, ainutlaatuisia ja ainutkertaisia.

Hyvää kesäkuuta kaikille <3

Keijupuutarha vuosimallia 2018

Onko teillä muilla vaikeuksia tehdä hommia tärkeysjärjestyksessä? Minulla on useinkin. Olen taitava nyppimään rusinat pullasta eli tekemään kivat työt ensin ja jättämään ikävämmät johonkin myöhäisempään ajankohtaan. Tänäänkin oli ohjelmassa ikkunoiden pesu, mutta kuinkas ollakaan löysin itseni rakentelemassa keijupuutarhaa!
Edellisinä vuosina käytössä ollut just tähän tarkoitukseen hankkimani kukkaruukku meni rikki, mutta löysin varastosta sangallisen rottinkikorin. Korin halkaisija on 48 cm ja reunan korkeus 10 cm eli just passeli. Sanka jouti pois irroitettavaksi.
Tällainen keijupuutarha tälle kesälle

Ostin yhden kasvin keijupuutarhaa varten, mutta se olikin liian iso ja menee muihin tarkoituksiin. Jos kohdalle sattuu joku sopivan kokoinen niin sellaisen vielä asettelen johonkin kohtaan.

Lemmikkejä on ainakin sinisiä, punertavia ja valkoisia. Hyttysten hyökkäykset kävivät ihan sietämättömiksi, mutta joitakin kuvia sain. Vesipisarat ovat kotoisin suihkepullosta. Täällä on todella kuivaa, viimeksi on satanut Vappuna.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Onnittelukortteja

Lomareissulta Kroatiasta on palattu. Siitä tarkemmin kun kuvat on tsekattu ja taas kunnolla palattu arkeen.
Ennen reissun lähtöä tein ja postitin kahdelle pitkäaikaiselle ystävälle  tällaiset syntymäpäiväkortit

2-vuotias Aarre sai tällaisen syntymäpäiväkortin

Aurinkoisia päiviä!

Se on kesä nyt

Ei kannata enää odottaa, että tulee kesä, se on tässä ja nyt. Pitää vaan nauttia. Hellerajan molemmin puolin on huiskittu jo useampi päivä. Yhtään ei olisi pahitteeksi sade lähinnä luonnon vuoksi.

Viikonloppu oli juhlien täyttämä. Lauantaina juhlittiin kaksia synttäreitä Sastamalassa ja Äitienpäivänä nautittiin mahtavan hyvä lounas Pitkäjärven Vapaa-aikakeskuksessa Kokemäellä. Viikonlopun aikana tuli tavattua kaikki rakkaat, osa pariinkin kertaan. Niin ihanaa tuo isolla porukalla yhdessäolo.
Äitienpäivälounaan jälkeen ajelimme vielä erääseen tiettyyn koivikkoon, jossa toteutui yksi kuvaushaave. Olen halunnut kuvan, jossa olen lempparikoivikossa kansallispuku päälläni. Siinä vaan koivikon reunalla vaihdoin vaatteet ja kuvaukset saivat alkaa. Puku on Tuuterin puku ja tein sen 30 vuotta sitten omin pikkukätösin.

Vastustamattoman kaunista katseltavaa olivat koivujen latvat kirkkaan sinistä taivasta vasten. Tuli niin tosi suomalainen olo.

Pihalla tapahtuu myös niin paljon ettei perässä pysy. Hetki sitten tekemäni kierros kuvien muodossa näytti tällaiselta

Lähes kolmekymmentä vuotta on näitä pihamaisemia katseltu enkä muista, että milloinkaan marjapensaat olisivat olleet täydessä kukassa toukokuun puolivälissä. Nyt on ja myös mustikat kukkivat pihan reunoilla. Älä tule halla, älä tule!

Nyt on pieni tauko blogissa ja palailen sitten matkakuvien ja -kertomuksen merkeissä.

Nauttikaa aurinkoisista päivistä ja ihastelkaa luonnon muuttumista!