Haaveet todeksi - kuumailmapallolento osa 2

Oli hyvin hämmentävää miten nopeasti lähdön  säpinä muuttui ihanaksi rauhaksi. Nousimme hiljakseen ylemmäs ja ylemmäs. Liikenteen äänet hiljenivät, mutta eivät vielä ihan vaimenneet, aurinko lämmitti ja tuntui että tuulikin oli täysin tyyntynyt. Ei ollut tyyntynyt, mutta kun tuulennopeudella myötätuuleen kuljetaan, niin ei tuulta tunnu ollenkaan.
Lentokoneen nousuissa ja laskuissa ikkunapaikalta hetken aikaa näkee maisemia sellaisena kuin ne nyt olivat nähtävissä. Häkellyttävän hienoa! Tiesin heti ekan viiden minuutin aikana, että tulen nauttimaan täysillä ja haluaisin lentää näin maailman ääriin. Ehkäpä siipensä levittäneestä tuulen mukana liitävästä linnusta tuntuu vähän samalta.Vaikea on sanoilla  kuvata sitä fiilistä jonka seuraavan tunnin aikana sai kokea.
Itselle Turku on maasta käsin jonkin verran tuttu, mutta kun maisemia katseli lintuperspektiivistä niin hyvin vähän pystyin tunnistamaan. Mutta se ei haitannut.
Osaan kuvista voisin laittaa tekstin, mutta tiedän, että suurimmalle osalle blogissa kävijöille ne eivät mitään kerro ja turkulaiset tunnistavat tutut maisemat itse. Joten klikatkaa kuvat isommiksi ja nauttikaa näkymistä!

Pallossa on kaksi poltinta ja niiden avulla pilotti pystyy vaikuttamaan siihen millä korkeudella lennetään

Tuon vasemmalla olevan pienen härvelin (on sillä hieno nimikin, mutten nyt muista) avulla lennonjohdossa tutkasta nähdään missä me liikumme ja antavat ohjeita sen mukaan. Muutakin liikennettä kun taivaalla oli, esimerkiksi tämä Turun kentälle laskeutumassa oleva matkustajakone

Vaikka pääsääntöisesti maisemat olivat kauniita niin joukkoon tietysti mahtuu jotain vähemmän kaunistakin, kuten Topinojan kaatopaikka. Lokkeja oli sadoittain

Vähitellen maisema muuttui pelloiksi ja metsiksi

Kun katsoi suoraan korin reunalta alas, metsä näytti ihan rahkasammaleelta

Tässä kohtaa huomasin, että olemme aika vahvassa laskussa ja heti tämän kuvan ottamisen jälkeen olikin kamera laitettava hetkeksi pois kun pilootilta tuli komento: "Ottakaa laskeutumisasento". Se tarkoitti sitä, että nojaudutaan tiukasti reunaa vasten ja korin sisäpuolella olevista lenkeistä käsillä kiinni. Näin ollaan valmiit ottamaan laskun töyssyt.

Ensimmäinen töyssy olikin aika kova ja kori kallistui, muttei kuitenkaan kaatunut. Siinäkään ei olisi niin kummoista vaaraa ollut kun ei se kuulemma ympäri mene. Vähän uutta korkeutta ja pari pehmeämpää laskupoukkua ja siinä oltiin peltojen välissä kulkevalla soratiellä Auran ja Liedon rajalla.
Tunti oli kulunut uskomattoman nopeasti, olisin halunnut lentää vielä toisenkin tunnin ja vaikka kolmannenkin...

Osassa 3 kerron lennon jälkeistä hommista. Kaikki mitä lähtöpaikalla peräkärrystä purettiin, oli koottava sinne takaisin. Siitä ja muusta sitten huomenna.

Haaveet todeksi - kuumailmapallolento, osa 1

Monet haaveet ja unelmat ovat toteutuneet ja nyt toteutui kuumailmapallolento. Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin lennolle ja jottei miehelleni olisi jäänyt paha mieli niin hänelle ostettiin lento. Kertaalleen varattu aika peruuntui huonojen sääolojen vuoksi, mutta toinen varauskerta onnistui.
Tällaisella pallolla lennettiin

ja tässä vähän tietoja pallosta www.kuumailmapallo.com sivuilta

OH-JSO "Better Balloons 2"
Lindstrand LBL 210A Valmistettu v. 2005, Oswestry, Englanti, Lindstrand Hot-Air Balloons Ltd. Pallon kori on jaettu kolmeen osastoon, yksi polttoaineita, tekniikkaa ja pilottia varten ja kaksi 10:lle matkustajalle.

Tilavuus	5950 m³
Omapaino (ilman polttoainetta)	530 kg
Polttoaineen määrä startissa	120 kg
Matkustajapaikkoja	10
Suurin sallittu lentoonlähtöpaino	1890 kg
Pallon yläosa	90 g/m² Nylon
Pallon alaosa	60 g/m² Nylon
Kankaat lähinnä poltinta	Nomex
Valmistuksessa käytetyn kankaan määrä	2000 m²

Maanantaina 10.7. ajelimme Raumalta Turkuun, jossa tapaaminen oli Tuomiokirkontorilla. Lennolle lähtijöitä oli kahdeksan.
Pilottina toimiva Petteri Rättö (oik.) ja maapalveluja hoitava Markku Saari toivottivat lennolle lähtijät tervetulleiksi

Heidän pikkubussillaan ajeltiin Luolavuorelle, joka oli valittu tämänkertaisen lennon lähtöpaikaksi.
Siellä alettiin purkaa peräkärryn sisältöä ja valmistelut lennolle alkoivat. Kaikilla oli mahdollisuus osallistua hommiin ja kyllä siinä ajoittain kaikki käsiparit olivatkin erittäin tarpeellisia.

Kaikki tarvittava alkaa olla nurmikolle nostettuna: vasemmalla säkissä pallo, siitä oikealle poltin, edessä moottori ja kori (rottinkia ja lattia vaneria)

Seuraavaksi laitteiden asentaminen paikoilleen

Pilotti kertoi meille lennon vaiheista ja miten missäkin tilanteessa toimitaan, jotta kaikki sujuu mallikkaasti ja turvallisesti.
Koriin nousua ja sieltä poistumista jokainen harjoitteli, koska siinä vaiheessa kun pallo on lähtövalmiina, ei ole aikaa töpeksiä vaan kaikki nousevat koriin mahdollisimman nopeasti.
Tässä meikäläisen tyylinäyte koriin nousemisesta

Seuraavaksi purettiin pallo säkistä ja levitettiin se erilaisten vaiheiden kautta nurmikolle

Jo tässä vaiheessa jokainen oli yllättynyt pallon koosta ja yllätys vaan kasvoi sitä mukaa kun pallo täyttyi

Tässä vaiheessa pallon sisänäkymä oli tällainen

Pallon toisessa päässä muutama ihminen teki hommia ja sivukuva alkoi olla jo pallomainen

Tässä vähän mittakaavaa pallon koosta

Pallo alkaa olla lähes valmiina. Vielä tiukasti pidetään porukalla kiinni narusta

Saimme kukin vuorollamme komennon irroittaa narusta ja kiirehtiä hakemaan reppumme tms autosta ja nopeasti kiipeämään koriin.
Minä irroitin viimeisenä ennen maapalvelumies Markkua ja kun puolijuoksua kiirehdin autolle niin Markku (köysi oli kiinnitettynä hänen vyötärölleen) joutui tuulenpuuskan vuoksi vähän vaikeuksiin ja raahautui selällään pitkin nurmikkoa. Pallo ei ole tuossa vaiheessa mikään helposti hallittava, mutta hyvin hän tilanteen kuitenkin selvitti. Siinä juostessani ehdin nappaamaan pari kuvaa tilanteesta

Hektiset hetket ja kun pilotti Petteri ja kaikki kahdeksan matkustajaa olivat korissa niin samantien jo oltiinkin ilmassa ja maapalvelut hoiteleva Markku valmistautui hakemaan meidät kun laskeudumme noin tunnin kuluttua jonnekin, vain tuuli tietää minne.

Hei, me lennetään!

Nyt vetäsen vähän henkeä ja sitten osassa kaksi katsellaan maisemia ja fiilistellään lennon ainutlaatuisella tunnelmalla.

Onnittelukortti 18-vuotiaalle

Pojanpojista vanhin, Veikka täyttää tänään 18 vuotta. Yleensä korttien tekeminen pojille vaikeutuu siinä 14-15 vuoden huitteilla. Pitää olla tarkkana ettei tule liian lapsellista eikä kovin miehekästäkään ja söpöstellä ei tietenkään sovi. Harrastukset ovat aina hyvä aihe. Niin nytkin tässä kortissa. Opiskelujen lisäksi rumpusetin takaa bändistä Veikan löytää ja kitara on myös tuttu soitin. Ja 18- vuotiaalle myös ajokortti on tärkeä juttu, joten näillä eväillä värkkäilin kortin, joka on kooltaan n. 20x15 cm

Mustavalkoista

Facebookissa osallistuin mustavalkohaasteeseen seitsemänä päivänä. Jonkin verran tulee mustavalkokuvia otettua tai muutan ohjelmalla värikuvia mustavalkoisiksi. Joillekin kuville mustavalkoisuus antaa arvokkuutta ja antaa tilaa mielikuvitukselle. Joillekin kuville mustavalkoisuus ei anna minkäänlaista lisäarvoa, koska värit ovat siinä se juttu. Ihailen yli kaiken mustavalkoisia muotokuvia, erityisesti vanhoja, joissa on niin vahva tunnelma ja tietoisuus siitä, että nyt ollaan tärkeän hetken äärellä, josta jää todiste jälkipolville.
Nykyisin kuvataan järjettömän paljon, ihan kaikkea, julkaistaan somessa, kuva saa siellä tykkäyksiä ja ihastumisia ja sen kuvan arvo onkin sit siinä. Kukaan sitä ei enää muutaman päivän päästä muista. Olen usein sanonutkin, että tervetuloa takaisin filmikamerat. Oppisi taas miettimään mitä kuvaa, valmistautumaan ja ottamaan kuvia jotka vielä vuosikymmentenkin jälkeen saattavat jotakuta säväyttää.
Kuvaan joka ikinen päivä jotain, yritän keskittyä siihen mitä teen, kuvaan sellaista, joka on sillä hetkellä tärkeää ja jossa on joku sanoma, edes ihan pieni. Tietokoneeni tiedostoissa on kymmeniätuhansia kuvia ja kuitenkin vain pienen pieni murto-osa täyttää kriteerini.Poistan aika säälimättä kuvia, mutta jäljelle jää uskomaton määrä sellaisia kun ei nyt vaan malta poisttaa, jos vaikka kuvaa saisi jotenkin käsiteltyä. Joopa joo. Tietysti digikuvauksella on puolensakin, se on halpaa, voi ottaa samasta tilanteesta monia kuvia ja toivoa edes yhden oikeesti onnistuvan. Esimerkiksi erilaisissa ainutkertaisissa juhlissa saa varmuuden siitä, että kyllä jotain onnistuukin. Kaikki todella tärkeät kuvat pitäisi jaksaa hoitaa muuhunkin kuin digitaaliseen muotoon. Mutta kun kuvaaminen on ryöstäytynyt pois hallinnasta niin 99,9% on vaan ja ainoastaan tietokoneen muistissa, ulkoisen kovalevyn muistissa, muistitikuilla, muistikorteilla. Sinne ne hautaantuvat arvottomina. Tiedostan tämän erittäin hyvin ja eikun taas kuvaamaan sadannen kerran pionin kukkaa, joka on varmaankin ihan erilainen ja niin paljon hienompi tänään kuin eilen :)
Aika pitkä alkupuhe tulikin, mutta nyt ne mustavalkokuvat, jotka otin alussa mainittua haastetta varten.

Haasteessa piti hiljentyä hetkeksi eikä saanut selitellä kuvasta mitään. En selittele nytkään. Hiljentykää ja antakaa mielikuvitukselle tilaa. Elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus...
Aurinko paistaa, tänään  on ihana kesäinen sunnuntai, nauttikaamme siitä <3