keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Haaveet todeksi - kuumailmapallolento osa 2

Oli hyvin hämmentävää miten nopeasti lähdön  säpinä muuttui ihanaksi rauhaksi. Nousimme hiljakseen ylemmäs ja ylemmäs. Liikenteen äänet hiljenivät, mutta eivät vielä ihan vaimenneet, aurinko lämmitti ja tuntui että tuulikin oli täysin tyyntynyt. Ei ollut tyyntynyt, mutta kun tuulennopeudella myötätuuleen kuljetaan, niin ei tuulta tunnu ollenkaan.
Lentokoneen nousuissa ja laskuissa ikkunapaikalta hetken aikaa näkee maisemia sellaisena kuin ne nyt olivat nähtävissä. Häkellyttävän hienoa! Tiesin heti ekan viiden minuutin aikana, että tulen nauttimaan täysillä ja haluaisin lentää näin maailman ääriin. Ehkäpä siipensä levittäneestä tuulen mukana liitävästä linnusta tuntuu vähän samalta.Vaikea on sanoilla  kuvata sitä fiilistä jonka seuraavan tunnin aikana sai kokea.
Itselle Turku on maasta käsin jonkin verran tuttu, mutta kun maisemia katseli lintuperspektiivistä niin hyvin vähän pystyin tunnistamaan. Mutta se ei haitannut.
Osaan kuvista voisin laittaa tekstin, mutta tiedän, että suurimmalle osalle blogissa kävijöille ne eivät mitään kerro ja turkulaiset tunnistavat tutut maisemat itse. Joten klikatkaa kuvat isommiksi ja nauttikaa näkymistä!







Pallossa on kaksi poltinta ja niiden avulla pilotti pystyy vaikuttamaan siihen millä korkeudella lennetään

Tuon vasemmalla olevan pienen härvelin (on sillä hieno nimikin, mutten nyt muista) avulla lennonjohdossa tutkasta nähdään missä me liikumme ja antavat ohjeita sen mukaan. Muutakin liikennettä kun taivaalla oli, esimerkiksi tämä Turun kentälle laskeutumassa oleva matkustajakone

Vaikka pääsääntöisesti maisemat olivat kauniita niin joukkoon tietysti mahtuu jotain vähemmän kaunistakin, kuten Topinojan kaatopaikka. Lokkeja oli sadoittain
Vähitellen maisema muuttui pelloiksi ja metsiksi


Kun katsoi suoraan korin reunalta alas, metsä näytti ihan rahkasammaleelta
Tässä kohtaa huomasin, että olemme aika vahvassa laskussa ja heti tämän kuvan ottamisen jälkeen olikin kamera laitettava hetkeksi pois kun pilootilta tuli komento: "Ottakaa laskeutumisasento". Se tarkoitti sitä, että nojaudutaan tiukasti reunaa vasten ja korin sisäpuolella olevista lenkeistä käsillä kiinni. Näin ollaan valmiit ottamaan laskun töyssyt.
Ensimmäinen töyssy olikin aika kova ja kori kallistui, muttei kuitenkaan kaatunut. Siinäkään ei olisi niin kummoista vaaraa ollut kun ei se kuulemma ympäri mene. Vähän uutta korkeutta ja pari pehmeämpää laskupoukkua ja siinä oltiin peltojen välissä kulkevalla soratiellä Auran ja Liedon rajalla.
Tunti oli kulunut uskomattoman nopeasti, olisin halunnut lentää vielä toisenkin tunnin ja vaikka kolmannenkin...

Osassa 3 kerron lennon jälkeistä hommista. Kaikki mitä lähtöpaikalla peräkärrystä purettiin, oli koottava sinne takaisin. Siitä ja muusta sitten huomenna.







12 kommenttia:

  1. Wau...vähänkö siistiä. Itsellä on vain niin paha korkeanpaikankammo, ettei tulisi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu 😊 väittävät ettei ole korkeanpaikankammoisellekaan mitenkään paha paikka kun ei kurkistele korin reunalta suoraan alas. Itsellä ei korkeat paikat kammota, mutta suljetut aika pahasti. En pysty menemään esim. luoliin.

      Poista
  2. Vautsi! Osan paikoista ihan tunnistikin kuvista :) Tosi hienoja kuvia! Pelottiko korissa ja lennolla? Ilmeisesti tuota korkeanpaikankammoa ei saa olla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piiku :) Niin arvelinkin, että tuttuja maisemia sinulle, tosin ilmasta käsin näyttää aika erilaiselta.
      Ei todellakaan pelottanut yhtään. Olin niin fiiliksissä, etten muistanut edes jännittää :D
      Satun kommenttiin jo edellä vastasinkin tuohon korkeanpaikankammoon. Ei kai lentokoneessakaan korkeanpaikankammoisella ole vaikeuksia (en tiedä varmaksi.

      Poista
  3. Siis aivan mahtavia kuvia! Kiitos❤️
    Voi, kun uskaltais... ainakin erikoisia kuvia saisi...

    VastaaPoista
  4. Wau miten ihanaa. Varmasti oli huikea lento.

    VastaaPoista
  5. Voi mitä kuvia ja on kyllä komeat näkymät!! Upeaa että tuollaisen pääsee kokemaan...varmasti muistaa aina!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde :) Kyllä jää muistojen helminauhaan kauniina ja hohtavana helmenä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa!