Pääsiäinen tuli, oli ja meni

Pääsiäiseni kului tänä vuonna pääsäätöisesti vaaka-asennossa. Outo flunssamuoto pääsi tekemään pesänsä minuun. Yksi päivä nuhaa, pientä kuumetta muutama päivä ja yskä joka jatkuu edelleen. Outoa asiassa oli se, että todellakin kuumetta oli vain siinä 37,5 paikkeilla, eli ei paljon mitään, mutta tauti vei parissa päivässä kaikki voimat ja ruokahalun. Kertakaikkiaan en pysynyt kunnolla pystyssä enkä pystynyt mitään syömään. Kyllä pariin kouralliseen mahtuisivat ruoat, joita viikon aikana sain tungettua suuhuni ja väkisin nieltyä alas. Vesi onneksi maistui ja sitä tulikin juotua ihan kiitettävästi.
Olin jo alkuun kipeä kun vähän pääsiäistä yritin kotiin rakentaa. Ei kiinnostanut, ei jaksanut. Kokeilin värjätä punakaalilla munankuoria. Ohjessa kerrottiin, että kun lisää vähän ruokasoodaa niin saa turkoosia. Ei siitä mitää rurkoosia tullut, mutta aivan ihanan vihreiksi värjäytyivä kananmunankuoret, ankanmunat imivät erittäin epätasaisesti väriä ja niistä tuli sekavan kirjavia. En jaksanut edes kuvata, mutta värjään lisääkin kun tarvitsen erääseen projektiin, sitten kuvia ja enemmän juttua asian tiimoilta.
Ankanmunankuoret olivat sopivan kokoisia tipusille ja kananmunan kuorenpuolikkaita täytin pikkuisilla munilla.

Kukkaostokset jotenkin epäonnistuivat, kestivät todella vähän aikaa, pikkunarsisseja ei tullut edes kuvattua ja helmililjoista yksi kuva

Oikeastaan mikään ei mennyt just niinkuin piti, oli pakko perua mieluisten vieraidenkin tuleminen. Onneksi en ollut mitään ihmeempiä suunnitellut kun näytti tauti olevan tuloillaan.
Ainiin, yksi asia meni niin täydellisen nappiin, ettei mitään rajaa. Ekana pääsiäispäivänä oli pakko horjuen hetki häärätä keittiössä kun sulamaan ottamani karitsan liha oli pakko saada kypsennykseen. Mies olisi laittanut jos olisin osannut ohjeet antaa, mutta kun en oikein itsekkkään tiennyt mitä olin tekemässä. Lihanpalat ruskistin pannulla ja sen jälkeen puna-, kelta- ja valkosipulin murskattuja kynsiä kuullotin pannulla. Kaikki uunivuokaan ja perään Rodokselta tuomaani maustesekoitusta stifadon (kreikkal. lihapata) valmistukseen, itsetehtyä tomaattisosetta ja paistinpannun huuhteluvesi. Kun oli kulunut puolisen tuntia alkoi uunista levittäytymään sellaiset tuoksut, että tiesin jotakin minäkin syöväni. Nelisen tuntia matalassa uuninlämmössä muhimisen jälkeen lisäsin vielä hapatettua kermaa. Isäntä keitteli perunat  ja vähän jotain värikästä lautaselle, lasiin hyvää punaviiniä. Oli kyllä niin täydellistä kuin vain voi. Veriappelsiinin siivut sopivat stafidon makuun mielettömän hyvin. Annokseni oli aika pieni, mutta eka ateria viikkoon, joka maistui hyvälle (lue taivaalliselle) ja meni ilman ponnisteluja kurkusta alas. Jälkkäriksi espresso ja tumma suklaa. Kun siitä sohvalle rojahdin niin huokailin vaan, että kuinka hyvää voi ruoka olla, voi tätä onnea.
Terveenä olisin ottanut monen monta kuvaa, mutta nyt tuhlasin vähäistä energiaani vain yhden kuvan verran

Tänään jaksoin tehdä kuva/ajatelman huhtikuulle.

 Suuressa osassa Suomea on tänään ilmeisesti lumimyräkkää, mutta näyttää siltä ettei asia koske Rauman seutua. Taitaa sivuuttaa ihan tyystin meidät ja sehän passaa.

Näissä tunnelmissa toivottelen kaikille blogissakävijöille oikein hyvää ja keväistä huhtikuuta. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3

Hyvää Pääsiäistä

Toivotan kaikille kavereille Hyvää Pääsiäistä tämän 100-vuotiaan kortin välityksellä.
Äitini (synt 1910) on kortin taakse kirjoittanut: Olen tämän kortin saanut pikkutyttönä tädiltäni Maria Siltaselta kaupungintuliaisiksi. Elli Nylund.
Pitkän ja vaiherikkaan matkan on kortti kulkenut äitini mukana ja nyt viimeiset 25 vuotta ollut minun hoidossani. 

Tikkutiistai ja pajunkissajumi

Olen nyt jumittunut pajunkissoihin. Ei voi mitään, kai tämä tästä ohitse menee. Päivän tärkeimmät työvälineet kännykkä+ lähikuvalinssi, pajunkissa, höyhenet ja helmililja ja suihkepullo. Menee se eläkeläisen päivä näinkin. Noo, tein mä jotain muutakin, mutta mitäs niitä kehuskelemaan, sellaisia vähemmän tärkeitä juttuja valokuvaamiseen verrattuna. Näistä minä voimaa saan.

Hyvää Tikkutiistain iltaa!

Kuvia Palmusunnuntailta ja Malkamaanantailta

Palmusunnuntaina ajelimme Turun ja Porinläänin Lappiin (kuuluu nykyisin Raumaan). Tarkoituksena oli kuvata Pappilankoskea ja sen jälkeen mennä vähän matkan päässä asuvan mieheni siskonperheen luokse pikavisiitille. Pappilankoski oli umpijäässä eikä siinä kuvattavaa ollut. Meille jäi joutoaikaa ennen vieraisille menoa ja menimme Lapin kirkolle ja sen ympärillä olevalle hautausmaalle.
Lapin kirkko on minulle erittäin muistorikas syystä, että joskus 90-luvulla verhoilin kirkon alttarikaaren. Sisälle emme päässeet, mutta ulkoa päin tuli kirkko kierreltyä ja muutamia kuvia otettua. Yleensäkin tykkään kirkkoja kuvata ja tällaiset pienet puukirkot miellyttävät kovasti.

Siinä kierrellessämme näimme tämän haudan

Molemmat totesimme lähes yhteen ääneen: Siinä oli hieno mies. Olen kertonut hänestä täällä. Siinä hetken muistelimme häntä ja sitten jatkoimme matkaamme. Katsoin vielä taakseni ja selkeästi tunsin miten hän toivotti Jumalan siunausta ja nosti kätensä tervehdykseksi. Hieno mies.

Kun tulimme kotiin, oli virpoja käynyt oven takana ja jättänyt terveisensä. Kiitos sinulle kuka sitten olitkin <3

Malkamaanantaina innostuin jälleen kokeilemaan Black Eye HD macro 15x-lisälinssin käyttöä  kännykkäkamerassa. Pajunkissoja kuvailin.

Hyvää pääsiäisviikkoa itsekullekin :)

Jäätynyt satumaa

Eurajoen Irjanteella on Faltunkoski. Siinä on aikoinaan toiminut mylly niinkuin niin monissa koskissa ympäri maata. On tullut tavaksi silloin tällöin koskella poiketa. Viime sunnuntaina ( 18.3.) oli aikomus lähteä merenrannalle, mutta tuuli melkoisesti ja päätettiinkin lähteä Faltunkoskelle katsomaan. Vuosi sitten samaan aikaan koski virtasi vapaana ja jäistä ei ollut tietoakaan. Mutta nyt osuttiin just oikeaan aikaan ihmettelemään, ihailemaan ja kuvaamaan jäätynyttä satumaata. Tervetuloa retkelle!

Tällaisessa maisemassa kaikki edellä olevat taideteokset sijaitsivat

Ei millään voi välttyä mielikuvilta, että jääprinsessat ja jääprinssit noissa jäälinnoissa asuvat. Noihin olisi kiva rakennella minimaailmoja, mutta se onnistuu vain omassa mielikuvituksessa ellei sitten halua kylmään kylpyyn virtaavaan veteen.

Kiitos käynnistä ja oikein hyvää viikonloppua! 

 

Kortti miehelle

Minne nämä vuodet tuhraantuvat, kysyn vaan? Kuopuksemme täyttää tänään 49 vuotta, siis vuoden päästä juhlitaan viiskymppisiä. Just hän oli pieni poika ja nyt keski-ikäinen mies, yhden täysi-ikäisen ja kahden teinin isä. Sitä samaa hän varmaan ihmettelee itsekkin. Näin elämä menee ja näin sen pitääkin mennä.
Onnittelukortti  49-vuotiaalle on tällainen

Kylmät yöt ja aurinkoiset päivät ovat tehneet uskomattoman kaunista taidetta puihin. Taidenäyttely vaihtelee päivän mittaan eikä tiedä minkälaista taidetta aamun valjetessa on esillä.
Torstaina oli mm tällaista esillä. Kuvat ovat tietysti vain kalpea aavistus siitä, miltä oikeesti näytti.

Hyvää viikonloppua, katselkaa ympärillenne ja nauttikaa luonnon kauneudesta!

Munankuorijumi

Miten mulla aina käy niin, että jään jumituksiin milloin mihinkin, nyt munankuoriin. Lupasin opiston kevätnäyttelyyn viedä varmuudella kolme munakuorista tehtyä työtä ja neljännen jos innostun tekemään. Ajatuksena oli tehdä valkoinen ruusu tai lumpeenkukka. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olen välillä vähän nopea käänteissäni ja sainkin idean  kokeilla röyhelöhametta munankuorista :) Onneksi verstaalleni on kertynyt tarvikevarastoa pienen askarteluliikkeen verran ja kaikki tarvitsemani löytyikin kaappien kätköistä.

Jospa nyt ainakin hetkeksi irtaantuisi munankuorista ja odottaisi mikä on seuraava koukuttuminen.

Luntakin saatiin taas ja maisemat ovat talvisen kauniit, ei ollut vielä kevään aika. Tosin mustarastaat viheltelevät jo kevätlaulujaan, joten toiveita on.
Maanantaina satoi vähän lunta ja tiistaina koko päivän lisää. Tiistai-iltana oli ihana sininen hetki ennen pimeän tuloa

Ja keskiviikkona aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta 

 Kiitos käynnistä!