Sopivasti jatkoa edelliseen postaukseeni pienistä iloista oli tämän päivän Länsi-Suomen kolumni. Mistä kaikesta muistamme kiittää vai muistammeko mistään? Monet asiat arjessa ovat mukamas itsestäänselvyyksiä eikä niitä sen kummosemmin ajattele mitä niiden takana on. Mitä on joku tehnyt, että saamme keittää aamukahvin ja lukea lehden, mitä on joku tehnyt jotta meidän kauppareissumme onnistuu jne jne. Eipä näitä varmasti ole tarkoituskaan joka hetki havainnoida ja kiitoksia lausua, mutta joskus voisi varmaan näitäkin kirjata päivän ajan ja todeta illalla, että kylläpä olikin kiitoksen aihetta tässäkin päivässä :)
Räntäsateessa, lumituiskussa, kovassa pakkasessa, rankkasateessa tai ukkosmyrskyn keskellä salamoidessa itse näitä lehtiä aamuyön tunteina jakaessa olen monesti miettinyt niitä jotka valittavat ettei ole töitä ja ollut samalla kiitollinen siitä, että minulla on töitä joita joku muu ei ole halunnut ottaa vastaan... ja koska juuri Jami ja hänen kolleegat ovat käyneet kirjoittamassa artikkelit ja lähettäneet jutut eteenpäin painoon, jotka jakeluauton kuljettaja tuo aamulla jakelulaatikolle, jotta minulla on ne lehdet jaettavaksi :)
VastaaPoistaKiitos Maisuli 😊 ja minä saan kiittää poikaystävää, joka tuo postiloodaan tulleen lehden minulle luettavaksi ❤ näin kiitos jatkuu...
Poista