Pihakuulumisia

Kesäkuun viimeinen viikko on hyvällä vauhdilla. Ei se huono olisi jos vähän lämpötila sattuisi nousemaan jopa yli viidentoista asteen. Mittari tuntuu jumittuneen kolmentoista asteen kohdalle.
Pihalla kuitenkin kukkaset kukkivat ja osa on jo lopettanutkin kukintansa tältä kaudelta, mutta kauneutta joillakin riittää vielä kukinnan jälkeenkin. Varsinkin tarhakylmänkukka on kaunis myös tässä vaiheessa

Eikä kevätvuohenjuurenkaan tarvitse hävetä

Norjanangervon kukkaset ovat jo ruskeita, samoin pihapihlajien kukat, sammalleimu olkaa sekin olla kukkimisensa kukkinut, samoin arovuokko.
Pihan reunamilla kasvaa siellä täällä villiruusua ja ne kainosti avelevat kukkiaan

Sininenkin kurjenmiekka on aloittanut kukintansa

Ruusujeni talvituho oli totaalinen ja päätin etten osta ainakaan tänä vuonna yhtään uutta ruusua. En ole ostanut, mutta kaksi ruusua sain ja siirsin ne purkeistaan kukkapenkkiin. Toisessa on nyt kukkimistauko ja toinen työntää kukkaa

Meillä suurin osa nurmikoista on vähän niinkuin vitsi. Parhaiten niissä viihtyvät sammal, rönsyleinikki, ahomansikka, suikeroalpi ja nurmitädyke sekä lukematon määrä muita yrittelijäitä kasveja. Olemme antaneet periksi, turha on mäntymetsän keskellä nurmikkoa saada menestymään.
Moni pieni kasvi on tosi kaunis ja taidokas kun sitä lähikuvasta katsoo.  Näin esim. nurmitädyke

Pihamme kuningattaren, pionin nuput kasvavat päivä päivältä, mutta vielä menee tovi ennenkuin pääsee sen upeita kukintoja ihastelemaan ja kuvaamaan. Tämä kuva on joltain aiemmalta kesältä. Parhaimmillaan kukan halkaisija on ollut hieman yli 20 cm.

Sitruunapuukin tyrkkää kukkanuppua, joten kaikkea kivaa on odotettavissa.
Nautitaan kesästä, oli se sitten viileä tai lämmin, sateinen tai aurinkoinen. Ilmoja emme onneksi voi vielä säätää, joten otetaan sitä sitä kulloinkin sattuu tarjolla olemaan.