Ei onnistunut

ADHD-orava oli taas ruokailemassa ja aurinkokin paistoi kauniisti, joten valoakin riitti pitkästä aikaa. Orava istuskeli lintulaudan katolla ja kysyin, että passaisko jos ottaisin muutaman kuvan. Tarvitsis olla liikettä kun se on helmikuun teema eräässä valokuvausprojektissa, jossa olen osallisena.

Sain (tai kuvittelin saavani) myöntävän vastauksen joten kuvaussessio alkakoon.
Orava: "Ota lähikuva".  Minä: "No joo, mut sitte niitä liikekuvia".

Minä: "Sitte sitä liikettä".  Orava: "Mää vai, nyt heti vai".

Minä: "Vauhtia nyt".   Orava: "Tarttee ens vähän syödä".

Minä: "Ole kiltti ja mene vaikka sinne katolle ja heiluttele häntääsi niinkuin yleensäkin teet". Orava: "Jos mää teen ensin tän käsi sydämellä-liikkeen".  Minä: " Pystyt sä parempaankin".

Orava: "Ota varjokuva".  Minä: "Okei".

Minä: "Nyt ihan oikeesti se häntä viuhumaan, ei täs ole koko päivää aikaa".  Orava: "niinku näin vai".

 Minä: "Ei ku vauhdikkaasti".

Minä: "Yritäs vielä jotain näyttävämpää".  Orava: "Kelpaisko tää, minusta tää on sikamagee".

Minä: "Hmm...onhan toi hieno, mut se liike. Sitä täs kaivattais". Orava: "Jaahas, ei näytä mikään kelpaavan. Opettele kuvaamaan ja tule sit vasta pyytelemään mua tekemään jotain ihme liikkeitä. Pidä kuule tunkkis, tää lähtee nyt".

Minä: "Aha, se siitä sitten".

On se ihmeellistä kun yrittää ottaa sellaisia kuvia, joissa orava olisi mahdollisimman nätisti ja hymyilevänä paikoillaan niin kyllä vispataan häntää ja renkutaan vaikka miten päin, mutta kun haluis just sellaisia kuvia, joissa liike näkyy niin ollaan kuin tatti. No, nyt oli kuitenkin vasta tiistai ja sunnuntaihin saakka on tätä viikkoa ja olen päättänyt, että viikon teemakuva on oravasta. Katsotaan miten yhteistyö sujuu jonain toisena päivänä.