Nykymaailma ihannoi nuoruutta, kauneutta, hoikkuutta, menestystä, varallisuutta jne. Ne jotka eivät kuulu noiden adjektiivien alle, tuntevat helposti olevansa vähän kakkosluokan kansalaisia. Näinhän asia ei tietenkään saa olla, kun tää nyt menee niin, että jokainen vuosi tuo 365 päivää lisää ikää ja se väistämättä ennen pitkää näkyy ulkomuodossakin. Jokainen haluaa elää kauan muttei tulla vanhaksi on mahdoton yhtälö. Pitää konstilla millä hyvänsä edes näyttää nuoremmalta kuin mitä oikeesti on. Miksi?
Olen antanut itseni ärsyyntyä mainoksista, joissa luvataan sitä ja tätä ihmevoidetta tai hoitoa käyttäessäsi nuorennut vähintäänkin kymmenen vuotta ja elämä hymyilee jälleen ja rakkaus kukoistaa.  Miksei saisi näyttää sen ikäiseltä kuin on? Enkä nyt tarkoita sitä etteikö itseään pidä hoitaa ja itsestään huolehtia  niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. On ihan paskapuhetta, että rypyt jollain voiteilla muutamassa viikossa tai parhaimmillaan muutamassa päivässä silottuvat. Eron huomaa jo 48 tunnin kuluttua, just ni! Tottahan silloin meillä kaikilla olisi vauvanpehmoiset posket, jos se niin menisi. Emme myöskään saa missivartaloa muutamassa viikossa syömällä jotain pillereitä, mutta elintapoja ei tarvitse muuttaa. Minua suorastaan itkettää, että kaikesta päätellen monet niin vakaasti uskovat ja heittävät rahansa sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Luulisi senkin olevan jo täynnä, mutta ilmeisesti se kaivo on pohjaton. Ja tuollaisten mainosten tekijät saisi viedä  saunan taakse, siellä on kuulemma vielä tilaa.
En keksi yhtäkään syytä tai tarvetta miksi minun pitäisi näyttää nuoremmalta kuin olen. Haluan näyttää kohta 70 vuotta täyttävältä naiselta, joka on pitänyt  jonkinlaista huolta itsestään. Meikkaankin lähinnä sen vuoksi, että haluan näyttää huolitellulta. Varsin hyvin tiedän ettei se minusta nuorempaa tee. Sama lukema mittarissa ripsivärillä ja ilman.  Haluan elää tämän hetkisen tilanteen mukaan. Rypyt kyllä kulkevat siinä mukana ihan vaivatta. Mielestäni tärkeintä ei ole se miltä ulkokuori näyttää vaan se miltä itsestä tuntuu ja mitä ympärilleen jakaa. Enää ei onneksi tarvitse näyttää kenellekkään mitään. Itselleen toki pitää asettaa haasteita, mutta on lupa voida elää ihan kelvollista elämää ilman niiden toteutumistakin. Ja unelmoida pitää, ehdottomasti. Tottakai vanhenemisessa on huonotkin puolensa, mutta missä iässä ei niitä olisi. Parasta on keskittyä niihin hyviin puoliin ja niitäkin on todella paljon enemmän kuin nuorena oletti. Kolmekymppisenä kuvitteli, että viimeistään viiskymppisenä elämä on auttamattomasti ohi. Onneksi se osoittautui ihan vääräksi kuvitelmaksi. Ei kannata haikailla menneitä eikä elää mutku- ja sitkuelämää. Elämä on tässä ja nyt ja elettäväksi tarkoitettu.

Nyt bongasin hyvän kirjoituksen, jonka jokaisen kohdan allekirjoitan mielihyvin.

 Vanhenemisen hyvät puolet

Riitta Nykänen17.1.2017, 16:04

Miksi näemme niin paljon vaivaa peittääksemme ryppyjä ja vartalon muutoksia, kun voisimme keskittyä vuosien tuomiin hyötyihin?

1. Ota vanheneminen taiteena
Termi Anti-Aging kuvastaa hyvin sitä taistelua, mitä vanhenemista vastaan käydään. Sen sijaan voisimme ottaa käyttöön myönteisemmän sanonnan Art of Aging ja opetella vanhenemisen taitoja. Voisimme ottaa oppia luonnosta, joka arvostaa hidasta vanhenemisprosessia. Siten jää aikaa olla jälkikasvun saatavilla, kertoa kokemuksistaan ja kokea uusia asioita. Kasvikunnan termeillä ilmaistuna tarkoituksenmukainen elämä on kukkimista itseä ja muita varten niin kauan, kunnes saadaan sato, ja suostua kuihtumiseen. Juhlia elämää niin kauan, kuin sitä kestää, kokea elämän kypsä täyteys ja ottaa vastaan tyynesti sen ajalliset rajat.
2. Lopeta kapinointi
Vanhetessamme alamme kapinoida ja pelästyä: tässä ei voinut olla vielä kaikki! Moni yrittää pelastautua luopumalla työstään tai parisuhteestaan voidakseen aloittaa vielä kerran alusta. Emmekö voisi sen sijaan ajatella, että elämän iltapäivässä on jotain
erityistä, ainutlaatuista osaamista?
 3. Hyödynnä iän tuomat edut
”Voin tehdä sen” -lause tarkoittaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Henkiset voimavarat tuntuvat jopa lisääntyvän, sillä iän karttuessa osaamme keskittyä entistä paremmin. Enää ei tarvitse tehdä kaikkea mahdollista, vaan voimme valita
päämäärämme. Sen minkä teemme, pystymme tekemään luotettavasti ja hyvin, koska osaamme optimoida. Keski-ikään mennessä karttuneet taidot eivät ole pelkästään ammatillisia, vaan ne koskevat elämän kaikkia puolia. Ikääntyessä ihmisistä tulee ”elämisen mestareita”. Eikö se ole elämän täyttymys ja kaiken päämäärä?
4. Hyväksy itsesi ja viisastu
Viisas on se, joka elää senhetkisen tilanteen mukaisesti. Hyväksyminen
tekee elämästä selkeää. Tyyneys on sitä, että sallii asioiden tapahtuvan. Iän myötä tulee myös lempeys. Velvollisuuden sijaan voimme valita. Eikä kenellekään enää tarvitse näyttää mitään.

Lähde: Wilhelm Schmid: Tyyneys (Aula & Co).
Juttu on julkaistu Eevan numerossa 12/2016.

                        **************************************************

Mitenkäs taidat tuon selkeämmin sanoa.

Ollaan ylpeitä vuosistamme ja hyväksytään muutokset, joita väistämättä tapahtuu kun vuosia karttuu.. Tämä on kuulkaas elämää, ei sen enempää <3