Omia teitä, omia polkuja

Saa nähdä pitääkö vanha sanonta "Helmikuu helistelee" paikkansa. Olisi kyllä jo aika talven tulla, jos kerran sellainen suunnitelmissa on. Nähtäväksi jää.

Tämän vuoden jokaiselle kuukaudelle  päätin tehdä  kortin, joka muodostuu ottamastani kuvasta ja mietelauseesta. Helmikuulle tällainen

Helmikuun ensimmäinen päivä on surullisten muistojen päivä. Äitini kuoli 1.2.1993. Hän oli 37-vuotias kun synnyin ja kertoi usein sitä miten hän aina mietti, että kunpa eläisi niin kauan, että olisin edes viiden vanha. Hänen toiveensa toteutui moninkertaisena, olin melkein 47 kun hän nukkui pois. Tuo helmikuun mietelause kuvastaa sitä, että olen lapsesta saakka kulkenut omia polkujani ja se ei välttämättä aina ollut vanhemmilleni mieleinen polku. Mutta siitä huolimatta sain kannustusta ja hyväksyntää valinnoilleni. Isäni kuoli äkillisesti ollessani 17-vuotias. Hän ei koskaan nähnyt kun menin naimisiin, sain lapsia ja lastenlapsia. Äiti näki ja oli omien lasteni päivähoitajana niin suuren kiitollisuuden arvoinen, ettei sitä voinut korvata millään.

Kiitos äiti ja isä